N:o 45                             8 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1852

Jeesus sanoi tämän vertauksen: Yhdellä oli fiikunapuu hänen viinamäessänsä istutettu. Ja hän tuli etsein hedelmätä hänestä, ja ei löytänyt. Niin hän sanoi viinamäen rakentajalle: Katso, minä olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelmätä tästä fiikunapuusta ja en löydä; hakkaa häntä pois; miksi hän myös maata turmelee? Mutta hän vastais ja sanoi hänelle: Herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan; jos hän kuitenkin hedelmän tekis; jollei niin hakkaa häntä sitte pois. Luuk. 13: 6 - 9

Tämän vertauksen pani Vapahtaja niille uskottomille juutalaisille, joille Vapahtaja oli saarnannut evankeliumia kolme ajastaikaa, mutta ei näkynyt tulevan yhtään hedelmää hänen saarnaamisestansa. Ei tullut näkyväistä herätystä kansalle, vaikka hän oli jo kolme ajastaikaa saarnannut evankeliumia Jumalan valtakunnasta.

Tässä vertauksessa on Jumala Isä viinamäen isäntä, mutta viinamäen rakentaja on Vapahtaja. Viinamäen isäntä sanoi viinamäen rakentajalle: "Katso! Minä olen kolme vuotta tullut, ja etsinyt hedelmätä tästä fiikunapuusta ja en löydä. Hakkaa häntä pois. Miksi hän myös maata turmelee?" Mutta se armollinen viinamäen rakentaja rupeis rukoilemaan viinamäen isäntää, että hän säästäis vielä yhden vuoden tätä hedelmätöintä fiikunapuuta, niin kauan kuin hän kaivais gravia hänen ympärinsä ja sonnittais hänen juurtansa, jos hän sittenkään hedelmän tekis.

Mutta kuka tiesi, tuleeko tämä hedelmätöin fiikunapuu vielä sittenkään hedelmälliseksi, vaikka gravia kaivetaan hänen ympärinsä. Nyt on jo viinamäen rakentaja tehnyt työtä sen päälle, että tämä hedelmätöin fiikunapuu tulis hedelmälliseksi. Viinamäen Isäntä on kolme ajastaikaa vaeltanut viinamäessä ja etsinyt hedelmätä tästä puusta, mutta ei ole löytänyt. Kuinka kauan sinä luulet, hedelmätöin fiikunapuu, kuinka kauan sinä luulet Herran sallivan sinun seisoa hedelmätöinnä Herran viinamäessä ja turmelevan maata? Etkös kuule, mitä viinamäen Isäntä sanoo viinamäen rakentajalle: "Hakkaa häntä pois! Miksi hän myös maata turmelee?"

Taidat sinä ajatella, sinä hedelmätöin fiikunapuu, että viinamäen rakentaja aina rukoilee sinun edestäs, ettet tule vielä niin pian pois hakatuksi. Mutta älä ajattele, sinä hedelmätöin fiikunapuu, että sinä saat seisoa hedelmättömänä viinamäessä ijankaikkisesti. Sinä turmelet maata. Jos sinä et tule hedelmälliseksi, koska viinamäen rakentaja kaivaa gravia sinun ympärilles ja sonnittaa sinun juurtas, niin sinä ilman armotta hakataan pois ja heitetään tuleen, sillä näin kuuluvat sanat tämän päivän evankeliumissa: "Jokainen puu, kuin ei kasva hyvää hedelmätä, hakataan pois ja heitetään tuleen."

Nyt sinä kuulet, hedelmätöin puu, mikä tuomio sinua odottaa, jos et pian tule hedelmälliseksi. Sinä luulet ilmanki, että siinä kyllä on, että sinä pysyt tuoreena, että sinussa on muutampia lehtiä, että et ole vielä peräti kuivaksi puuksi tullut. Mutta sinä kuulet nyt viinamäen Isännän omasta suusta, että sinut hakataan pois ja heitetään tuleen, jollet tule pian hedelmälliseksi. Sillä näin sanoo viinamäen Isäntä viinamäen rakentajalle: "Katso, minä olen kolme vuotta tullut, ja etsinyt hedelmätä tästä fiikunapuusta, ja en löydä. Hakkaa häntä pois. Miksi hän myös maata turmelee?"

Yksi hedelmätöin puu turmelee maata, vaikka kuinka tuoreena hän pysyis, ja vaikka hän kantaa joka vuosi lehtiä ja vielä kukkaisiakin. Niin kauan kuin tämä hedelmätöin fiikunapuu pysyy hedelmätöinnä, turmelee hän maata, imee kyllä nestettä ja voimaa maasta, mutta ei tule hedelmälliseksi. Ei saa viinamäen Isäntä yhtään hedelmätä maistaa senkaltaisesta puusta, vaikka hän on jo kolme vuotta hakenut. Varoita sinuas, sinä hedelmätöin puu, ettei käy sinun kanssas, niinkuin se tapahtui sille fiikunapuulle, josta Vapahtaja etsi hedelmätä, eikä löytänyt. Hän kirois silloin sitä hedelmätöintä fiikunapuuta ja sanoi: "Älköön sinusta enää kasvako yhtään hedelmätä."

Voi! sinuas, sinä hedelmätöin fiikunapuu, jos sinä vielä olet hedelmätöin, koska Jeesus tulee sinun tykös, etsein hedelmätä sinusta. Nyt on Jeesuksella nälkä. Nyt on hänellä halu maistaa fiikunapuun hedelmätä. Onkos täällä yhtään puuta, josta hän sais maistaa makean hedelmän. Ei taida olla monta puuta, joitten hedelmästä hän saattais nälkänsä sammuttaa. Mutta kuivia puita on paljon, jotka kelpaavat riettaalle polttopuuksi, ja mädänneitä puita, jotka häijyjä hedelmitä kasvavat, joitten marjat ovat makeat riettaan suussa sentähden, että he ovat hyvin karvaat ja muikeat.

Mikä hätä nyt on riettaalla, koska hän vaeltaa karkeita paikkoja, etsii lepoa ja ei löydä? Jos hän yötyy siihen metsään eli korpeen, jossa huutajan ääni huutaa. "Tehkäät senkaltainen hedelmä, te hedelmättömät puut, kuin parannukseen kuuluu," niin rietas äijä löytää siinä korvessa, ei ainoastansa polttopuita, joista hän saattaa tehdä aikaisen prasun, jonka edessä hän pääsee persettänsä paistamaan. Mutta rietas löytää myös tässä korvessa paljon mädänneitä puita, jotka häijyjä hedelmiä kasvavat. Ja ne ovat niin karvaat ja muikeat, ettei saata viinamäen Isäntä niitä ottaa suuhunsa, niinkuin hän valittaa profeetan Esajaksen kautta (5: 2 - 7) "Minun ystävälläni on viinamäki lihavassa paikassa; ja hän aitais sen ympäri ja perkkais kivet pois, ja istutti siihen parhaat viinapuut, ja rakensi myös siihen tornin ja pani sinne viinakuurnan, ja odotti sen viinamarjoja kantavan, vaan se kantoi pahoja marjoja. Mitä siis olis enempi minun viinamäelleni tekemistä, jota en minä hänessä tehnyt ole? Miksi hän kantoi pahoja marjoja, koska minä odotin hänen viinamarjoja kantavan?" Mutta nämät pahat marjat, netpä ovat makeat vihollisen suussa. Niitä hän syöpi mielellänsä, niin että hampaat helisevät. Ja pirun paskaa niistä tulee, koska ne riettaan perseestä putoavat.

Meidän tulee nyt merkitä, mikä eroitus on kuivan puun, ja tuoreen puun, ja mädänneen puun välillä, niin myös korkean puun ja matalan puun, hedelmällisen ja hedelmättömän puun välillä, jotka kaikki ovat mainitut raamatussa. Mutta ei kaikki ole puun tutkijat. Kuitenki sanoo Vapahtaja tämän päivän evankeliumissa, että hedelmästä puu tutaan. Tässä on nimittäin kysymys senkaltaisista puista, jotka istutetaan viinamäkeen eli puutarhaan, niinkuin viinapuu ja fiikunapuu, ja omenapuu. Mutta se suuri viinamäen rakentaja, joka parhaiten tuntee niitä mädänneitä puita, eroittakoon niitä hedelmällisistä puista.

Ja ne hedelmättömät puut, joista ei ole vielä hedelmää tullut, mutta ainoastansa lehtiä ja kukkaisia; rukoilkoon se suuri ja armollinen viinamäen rakentaja niitten edestä, että viinamäen Isäntä säästäis vielä yhden vuoden niitä hedelmättömiä puita, niin kauan kuin hän kaivaa gravia heidän ympärillensä ja sonnittaa heidän juurtansa; ja että hän varjelis niitä tuoreita puita, joissa vielä lehdet ja kukkaiset ovat, pakkaisesta, lumisateesta ja rajuilmasta, ettei pakkanen panis niitä pieniä marjoja, jotka ei vielä ole kypsyneet.

Ja sinä kirottu puu, joka et ole koskaan hedelmälliseksi tullut, älköön sinusta kasvako koskaan hedelmätä ijankaikkisesti. Ja sinä roska puu, joka olet sisältä mädännyt, ei sinusta tule otollista hedelmää koskaan. Ja sinä korkea puu, varoita, ettei maailman tuuli sinua taita. Ja muista, mitä Herra on sanonut: "Minä olen korkean puun alentanut ja matalan puun ylentänyt, ja viheriäisen puun kuivannut, ja kuivan puun viheriäiseksi tehnyt. Minä Herra sen puhun ja teen sen myös." (Hes.17: 24).

Mutta, sinä armollinen viinamäen rakentaja, joka olet niin paljon työtä tehnyt tämän kiittämättömän maan päälle, ja niin paljon puita istuttanut sinun viinamäkees, joista harva puu taitaa tulla niin hedelmälliseksi, että sinä saisit maistaa siitä puun hedelmästä, joka pohjanmaalle kasvanut on, älä väsy vielä rukoilemasta sen hedelmättömän puun edestä, joka pysyy tuoreena ja lehtiä kantaa. Kaiva aina gravia hänen ympärillensä ja sonnita hänen juurtansa, mitämaks hän tulee viimein hedelmälliseksi suuren vaivan kautta. Sinä olet sotkenut viina kuurnan yksinäs. Kuule siis, sinä suuri ja voimallinen viinamäen rakentaja murheellisten ja alaspainettuin huokaus. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 7: 15

Tämän päivän evankeliumissa puhuu Vapahtaja niistä hyvistä puista, ja mädänneistä puista, jonka tähden meidän pitää Jumalan armon kautta tutkisteleman: mitkä ovat ne hyvät puut, ja mitkä ovat ne mädänneet puut, ja jos me niitä tutkeissamme äkkäisimme jonkun tuoreen puun, jonkun korkean ja matalan puun, niin me katselemme myös niitä. Mutta viinamäen rakentaja, joka parhaiten tuntee puita hedelmästä, antakoon meille oikean ylösvalaistuksen, että me saattaisimme oikein eroittaa mädänneet puut ja hyvät puut, sillä hedelmästä puu tutaan, mutta hedelmät taas tutaan parhaiten mausta.

Ensimmäinen tutkistelemus: Minkä kaltaiset ovat ne mädänneet puut? Jokainen, joka ei ole umpi sokea, saattaa kyllä eroittaa kuivia puita tuoreista puista, sillä tuore puu ei ole niin hyvä palamaan kuin kuiva puu. Sillä kuiva puu syttyy varsin palamaan, jos joku panee niitä valkeaan. Ja niin kuin te tiedätte, tässä kirkon ympärillä ei tule riettaalle hätää polttopuista. Niin usein, kuin hän vaeltaa sivuitse, löytää hän kyllä poltto puita siksi, että hän saapi persettänsä paistaa. Ja jos joku sanois hänelle: "älä niitä polta vielä," vastaa rietas äijä: "sepähän perse lämpenee."

Mutta tuore puu ei ole niin hyvä palamaan. Ja tuskin rietas äijä viittis niitä tuoreita puita hakata, jos ei ne olis tiellä, koska hänen pitää niitä kuivia karhakoita vedättämän. Kuitenki on Vapahtaja sanonut: "Jokainen puu, joka hyvää hedelmätä ei kanna, hakataan pois ja heitetään tuleen: olkoon sitte tuore puu, joka kantaa lehtiä ainoastansa, mutta ei kanna hedelmää, eli mädännyt puu, joka häijyjä hedelmiä kantaa, nimittäin semmoisia karvaita ja muikeita marjoja, joita viinamäen Isäntä ei saata suuhunsa ottaa, vaikka kuinka olis nälkä ja jano.

Mutta rietas äijä kyllä tykkää hyvin niistä marjoista, jotka ovat hyvin karvaat ja muikeat. Niitä hän syöpi niin ahneesti, että hampaat helisevät. Ei riettaan hampaat ole sentähden heltyneet, vaikka hän on niitä karvaita marjoja syönyt ja syöpi aina. Mutta Israelissa oli senkaltainen sananlasku tehty, josta Herra ei tykännyt ollenkaan, nimittäin tämän kaltainen sanan lasku: "Isät ovat happamia marjoja syöneet ja siitä ovat lasten hampaat heltyneet."

Nyt hakataan siis kaikki semmoiset puut, jotka hyviä hedelmiä ei kanna, ja heitetään tuleen. Sillä koska tuoreet puut ei tule hedelmälliseksi, vaan kantavat ainoastansa lehtiä ja kukkaisia, niin he turmelevat maata. Ne ottavat ison sijan viinamäessä eli puutarhassa. Mutta ei Isännälle tule semmoisista hedelmättömistä puista mitään apua. Arvatkaat nyt, te hedelmättömät puut, koska vieraat tulevat taivaasta, mitä viinamäen Isäntä panee niille makeaksi ruoaksi, koska hän viinamäestänsä ei löydä viinamarjoja eikä fiikunia fiikunapuista. Ei hän saata kuitenkaan niitä karvaita marjoja panna pöydälle, koska vieraat tulevat taivaasta. Hänen täytyy silloin ruveta valittamaan: "Mitä olis enempätä minun viinamäessäni tekemistä, jota minä en ole hänessä tehnyt, miksi hän siis aivan pahoja marjoja kantoi?"

Minä luulen mädänneen puun olevan semmoisen puun, joka on sisältä mädännyt, ettei hän saata hedelmälliseksi tulla. Eli hedelmät kyllä ovat, mutta ne ovat häijyt hedelmät. Nämät taitavat siis olla ne väärät profeetat, jotka tulevat lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaiset sudet. Kutkas siis ovat ne väärät profeetat? Kaikki suruttomat ja armon varkaat luulevat, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, jotka ei anna kunniallisille ihmisille oman tunnon rauhaa. Mutta minä luulen, että suruttomat ovat väärät profeetat ja villihenget, sillä ei siinä joukossa kuitenkaan ollut yhtään kristittyä, jotka silloin rupeisit profeteeraamaan, koska juutalaiset tehit kapinan esivaltaa vastaan. Silloin oli paljon niitä, jotka saarnaisit sokealle kansalle: "Nyt tulee Messias, nyt tulee Kristus auttamaan meitä pakanallisen esivallan alta."

Ja se sokea kansa uskoi, mitä nämät väärät profeetat ja villihenget saarnaisit. Mutta ei siinä joukossa ollut yhtään kristittyä. Vääräin profeettain tuntomerkki on se, että he saarnaavat kyllä Messiaksen valtakunnasta, mutta väärässä tarkoituksessa. He saarnaavat niin, ettei tarvitse Jumalan kansan olla pakanalliselle esivallalle kuuliainen. Ei tarvitse hänen maksaa pakanalliselle esivallalle veroa. Väärät profeetat yllytit silloin Juudan kansaa tekemään kapinata esivaltaa vastaan. Ja se oli kansan onnettomuus ja surma, että he rupeisit niitä uskomaan, jotka sillä lailla kehoitit kansaa esivaltaa vastaan.

Mutta eihän kristityt ole koskaan niin saarnanneet, niin kuin ne väärät profeetat ovat silloin saarnanneet. Ja mitäs nyt tämän aikaiset väärät profeetat saarnaavat? Joo, sitä ne saarnaavat, että entinen vanha jumalatoin elämä on oikea elämä. Ja sitä tämän aikaiset väärät profeetat saarnaavat, että paloviina on luvallinen, että yksi ryyppy ei tee mitään, että kruunun varkaus on luvallinen, ja kirous on myös luvallinen.

Onkos ne sitte väärät profeetat, jotka saarnaavat, että katumus ja parannus pitää tapahtuman. Juopumus, kirous ja tappelu, ja huoruus pitää heitettämän pois. Maailman ilo pois. Jotka niin saarnaavat, ne ovat maailman mielestä väärät profeetat. Mutta ne, jotka näin saarnaavat: vähän viinaa on luvallinen, kirous on luvallinen, huoruus on luvallinen, tullivarkaus on luvallinen, tanssi ja kortinlyöminen on luvallinen. Jotka niin saarnaavat ja elävät, ne on oikeat profeetat. Uskokaat vain, mitä semmoiset profeetat saarnaavat, niin te tulette autuaaksi.

Mutta täällä on näinä aikoina ilmestyneet semmoiset profeetat, jotka Lutheruksesta luulevat löytäneensä viisiä sen päälle, että tämä kristillisyys on väärä. Semmoiset tulevat nyt lammasten vaatteissa, sillä ne tulevat Lutheruksen uskon varjon alla. Ne tahtovat puolustaa sitä vanhaa Lutheruksen uskoa, jota muka nämä heränneet tahtovat kaataa. Niin myös ne, jotka riitelit Stefanuksen kanssa, ne tulit Jumalan sanan kanssa, ja tahdoit varjella sitä vanhaa Mooseksen uskoa, jota kristittyin lahkokunta tahtoi muka hävittää. Niinpä ne todistit, jotka riitelit Stefanuksen kanssa: "Me kuulimme hänen sanovan: Jeesus Natsarenus muuttaa säädyt ja oikeudet, joita Mooses meille antoi. Vaikka Jeesus Natsarenus ei ole tullut muuttamaan säädyt ja oikeudet, jotka Mooses on antanut. Mutta rietas oli uskottanut heitä, että Stefanus oli niin puhunut.

Ja sama koulumestari on ilmanki uskottanut muutampia siksi kutsutuita Lutheruksen uskovaisia, että nämät heränneet tahtovat hävittää Lutheruksen uskoa. On ilmanki rietas antanut heille semmoisen ylösvalaistuksen, että nämät heränneet tahtovat hävittää Lutheruksen uskoa. Mutta niin kuin rietas äijä lukee raamattua nurin, niin hän saattaa myös lukea Lutherusta nurin. Jos Lutherus puhuu paavilaisia vastaan, niin suruttomat kääntävät sen näille heränneille ja sanovat: "Näin saarnaa Lutherus."

Mutta jos semmoinen paikka tulee, joka kokonansa kaataa suruttoman uskon, ja maalaa hänen elämänsä niin kuin se on, silloin sanovat he: "Ei tämä passaa. Emme tahdo olla Lutheruksen uskossa. Ne jotka näin tahtovat Lutheruksen kanssa varjella heidän vanhan kuolleen uskonsa, ne tulevat ilman epäilemättä lammasten vaatteissa eli vanhan kristityn haamussa, ja tahtovat Lutheruksen sanoilla varjella niitä vanhan aatamin paikkoja, jotka muutoin tulisit kipeäksi, jos ei olis Lutherus varjona. Ne ovat ilman epäilemättä yksi osa niistä vääristä profeetoista, joista Vapahtaja sanoo: "He tulevat lammasten vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet."

Ja minkästähden he tulevat lammasten vaatteissa eli vanhan kristityn haamussa varjelemaan sitä vanhaa Lutheruksen uskoa, jota he luulevat näitten heränneitten hävittävän? Joo, sentähden, että heillä on yksi kipeä paikka sydämessä, jonka he tahtovat Lutheruksen uskolla parantaa. Se on yksi pikkuinen vanha aatami riepu, joka pääsee Lutheruksen sieraimista hengittämään ja Lutheruksen uskon kautta elämään. Nimittäin yksi salainen hengellinen viha kristityille, joka panee semmoisia kunniallisia Lutheruksen uskovaisia kiroilemaan kristityitä ja välttämään kristittyin kokouksia, ettei joskus pistettäisi siihen vanhan aatamin paikkaan, joka on hyvin arka.

Mutta mitäpä se kiertäminen auttaa. Jos he ovat kristityt, niin ilmanki heillä on se rohkeus, että he tulevat valkeuteen ja ilmoittavat sydämensä. Mutta kuinkapa semmoiset tohtivat ilmoittaa sydämensä, joka on mätänemässä. Tuonen koira kalvaa yhtähyvin heidän tuntoansa ja käärmeen siemenet syövät sydämen juurta. Sentähden semmoiset Lutheruksen uskovaiset välttävät kristittyin kokouksia ja elävät niinkuin muutkin armon varkaat pimeydessä. Ei he tohdi tulla valkeuteen, sillä heidän työnsä ovat pahat.

Toinen tutkistelemus: Mikäs on se hyvä puu, joka hyviä hedelmiä kasvaa? Ehkä hyvät puut ei löydy monessa paikassa, kuitenki on se meidän toivomme, että semmoisia puita löytyy, jotka hyvän hedelmän edestuovat, mutta mistä niitä tutaan? Vapahtaja sanoo, että hedelmästä puu tutaan, ja hedelmä tutaan parhaiten mausta. Jos puun hedelmä on makea suussa, niin se on hyvä puu. Mutta jos se on karvas, niin on puu mädännyt. Ilman epäilemättä puhuu Vapahtaja tässä evankeliumissa elävän uskon hedelmästä, joka ei seiso ainoastansa liikutuksissa ja korkeissa armon tuntemisissa, vaan myös valvomisessa, totuuden tunnustamisessa ja kristillisessä elämässä.

Jos yksi kristitty, joka on kerran saanut vakuutuksen Jumalan armosta ja syntein anteeksi saamisesta on välistä totinen ja murheellinen, ja välistä keveämielinen, niin me saatamme epäillä hänen kristillisyydestänsä, koska hänellä ei ole oikea valvominen sydämensä ja ajatustensa ylitse. Jos hänellä on palava rakkaus välistä, ja välistä taas maailman rakkaus, niin me saatamme epäillä hänen kristillisyydestänsä. Jos hän välistä on palava rakkaudessa ja ottaa kristityitä ympäri kaulan, välistä taas on niin kiinni maailmassa, ettei liikene auttaa tarvitsevaista, niin me saatamme sanoa, ettei ole semmoisella oikean uskon hedelmä.

Mitäs auttaa sinua, jos sinä olet tänäpäivänä kristitty, ja huomenna pakana? Jos sinä olet tänäpäivänä palava rakkaudessa, ja huomenna kiinni maailmassa. Minä ajattelen, että oikean uskon hedelmän ei pitäis oleman tänäpäivänä valkea ja huomenna musta, vaan oikean uskon hedelmän pitää oleman, niinkuin Vapahtaja on sen eteen asettanut Markuksen neljännen luvun 28:ssa värssyssä: Maa kantaa itsestänsä ensin oraksen, ja sitte tähkäpään, ja viimein täyden jyvän tähkäpäässä.

Tämä täysi jyvä tähkäpäässä ei ole muuttuvainen; ei ole tänäpänä valkea ja huomenna musta, vaan se on yhdenkaltainen. Ja koska hedelmä on kypsynyt ja täyteen kasvanut, niin ei se tule enää suuremmaksi eikä vähemmäksi. Minä luulen Vapahtajan tässä paikassa maalaavan senkaltaisen uskon hedelmän, joka ilmoittaa itsensä senkaltaisessa rakkaudessa, joka uhraa itsensä, ei ainoastansa kristittyin, mutta myös suruttomain edestä: sillä Kristus on uhrannut itsensä, ei ainoastansa uskovaisten, mutta myös syntisten edestä.

Että kristityt tahtovat olla toinen toisensa kaulassa, se on kyllä itsestänsä palavan rakkauden merkki, mutta siinä on omaa rakkautta kanssa, joka omistaa itsellensä huvitusta siitä. Mutta jos heidän pitäis hopusti erkaantuman ja menemän pakanain tykö, ja uhraaman sielun ja ruumiin voimat pakanain ylösrakennukseksi, siinäpä tahtoo omarakkaus vastaan olla. Jumalan Poika jätti sen autuuden, joka hänellä oli Isän tykönä ijankaikkisuudessa, ja tuli tähän kiittämättömään maailmaan, kussa syntiset häntä piinasit ja vaivasit, ja tämä oli se rakkaus, joka uhrais itsensä syntisten edestä.

Tämä itsensä uhraava rakkaus näkyy olevan vielä kaukana. Jos kristityt pitäisit jättämän autuaallisen kanssa käymisen muitten kristittyin kanssa ja lähtemän kauas pakanain maihin, kussa ei yksikään kristitty enää puhuttele heitä, ei he siis kuulis sanomiakaan muista kristityistä, niin tulis heille ikävä, erinomattain senkaltaisessa paikassa, kussa ei yksikään pidä heitä kristittynä, mutta vääränä profeettana ja villihenkenä. Siinä vasta tulis se rakkaus koetelluksi, joka uhraa itsensä ja ylönantaa itsensä syntisten edestä, ja kärsii vajavuutta niitten edestä, jotka häntä vihaavat.

Tämmöisen rakkauden on Jumalan Poika osottanut teille. Hän on ylönantanut autuaallisen kanssakäymisen Jumalan ja pyhäin enkelein kanssa. Hän on tullut ryöväreitten ja murhaajitten tykö. Hän on uhrannut itsensä niitten edestä, jotka häntä vihaisit ja vainoisit. Ja semmoisen rakkauden hän vaatii kristityiltä, joka uhraa itsensä pakanain edestä. Mutta tämä itsensä uhraava rakkaus ei löydy vielä monessa paikassa.

Nyt on puita katsottu puutarhassa. Siinä on tuore puu ja kuiva puu. Siinä on hedelmällinen puu ja mädännyt puu. Siinä on siunattu puu ja kirottu puu. Siinä on korkea puu ja matala puu. Siinä on fiikuna puu ja viina puu. Ja siinä katsannossa kuuluu myös yksi huutava ääni, joka sanoo: "Jo on kirves pantu puitten juureen. Jokainen puu, joka hyviä hedelmiä ei kanna, hakataan pois ja heitetään tuleen."

Onkos nyt Herran viinamäessä semmoiset hedelmät, jotka kelpaavat syödä, koska vieraat tulevat taivaasta? Me luulemme, että siinä pitäis löytymän muutampia punaisia viina marjoja, jotka kelpaavat Herralle. Mutta ei taida Herra löytää juuri monta senkaltaista hedelmällistä puuta, jossa on makeat ja kypsyneet marjat, vaikka Herra saattaa syystä kysyä: "Mitäs olis enempi viinamäessä tekemistä, jota minä en hänessä tehnyt ole? Miksi hän kantoi pahoja marjoja?"

Kyllä on Herra tässä viinamäessä tehnyt paljon työtä. Hän on kaivanut gravia. Hän aitais sen ympärinsä ja perkais kivet pois ja istutti siihen parhaat viina puut, ja rakensi myös siihen tornin, ja pani siihen viina kuurnan, ja odotti sen viina marjoja kantavan, vaan se kantoi pahoja marjoja (Es. 5: 2). Tässä viinamäessä löytyy vielä senkaltaisia puita, joista Herra on kolme vuotta etsinyt hedelmätä ja ei ole löytänyt. Tässä löytyy myös senkaltaisia puita, jotka ovat kyllä tuoreet. Niissä on lehtiä ja kukkaisia, mutta ei ole hedelmätä. Tässä löytyy myös mädänneitä puita, joissa on aivan karvaat ja muikeat marjat, joita Herra eli viina mäen Isäntä ei saata suuhunsa ottaa. Mutta rietas äijä kyllä tykkää paljon niistä. Hän syöpi niitä karvaita marjoja niin että hampaat helisevät.

On vielä tässäkin viina mäessä muutamat kirotut puut, joita Herran on täytynyt kirota, koska hän tuli hakemaan hedelmätä niistä, eikä löytänyt. Ja kuka tiesi, kuinka monessa puussa hän nyt löytää oikean hedelmän, koska hän tulee nälässä ja janossa hakemaan senkaltaisia marjoja, jotka nälän ja janon sammuttavat. Ja mitäs nyt viinamäen rakentaja panee pöydälle, koska vieraat taivaasta tulevat? Ei hän saata hevoisen puoloja panna niille vieraille ruoaksi, vaan hän hakee fiikunoita ja punaisia viina marjoja, ja niitä hän panee pöydälle, koska vieraat tulevat taivaasta.

Mutta ei ole niitä monta, jotka kypsyneet ovat, sillä muutamat viina puun oksat ei ole hedelmälliseksi tulleet. Muutampia marjoja on pakkainen pannut. Muutamista on jo lehdet ja kukkaiset varisseet. Ja ne puut taitavat pian kuivaksi tulla. Mutta ne harvat puut, jotka vielä hedelmälliset ovat, seisovat Jumalan viinamäessä juoksevan ojan reunalla. Jos Herra antaa enemmän kastetta taivaasta ja antais armollisen aurinkonsa paistaa niitten päälle, jotka ovat tekemässä hedelmän, niin on meidän toivomme, että ne tulevat valmiiksi siksi, kuin Herra niitä tarvitsee, koska hän lähettää enkelinsä leikkaamaan sirpillä niitä hedelmällisiä oksia, jotka ovat istutetut siihen totiseen ja elävään viina puuhun, joissa on valkeat ja punaiset viina marjat, joita hän panee pöydälle, koska vieraat tulevat taivaasta.

Kypsykäät siis, te punaiset viinamarjat, ennen kuin pakkainen tulee. Kasvakaat ja kypsykäät. Kukatiesi pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan teitä. Pian tulevat vieraat taivaasta, jotka tarvitsevat maistaa niitä viinapuun marjoja, jotka pohjanmaalla kasvaneet ovat. Kasvakaat ja kypsykäät, että viinamäen Isäntä sais jotakin vaivansa edestä, jonka hän on saanut kärsiä, koska hän sotki viina kuurnan yksinänsä. Amen.

Jäljennös / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /