Puhtaat Saarnat 1, numero 62.

 

HELLUNTAIPÄIVÄNÄ 1846.

 

Tehkäät parannus ja antakaat jokainen teitänne kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Apostolien teot. 2: 38.

 

Pietari saarnasi voimallisesti ensimmäisenä helluntaipäivänä sille suurelle ja sokealle kansan joukolle, jotka tulivat kurkistelemaan, kun humaus tapahtui äkisti taivaasta, koska Pyhän Hengen lahja annettiin ensimmäisille kristityille, ja he rupesivat kaikki puhumaan moninaisilla kielillä.

Silloin tyhmistyivät kaikki ja ihmettelivät, mikä ihmeellinen asia olikaan mahtanut tapahtua, koska semmoiset oppimattomat miehet rupesivat puhumaan aivan Jumalasta. Muutamat siitä suuresta joukosta arvelivat, että ne ihmiset, jotka saivat Pyhän Hengen lohdutuksen, olivat juovuksissa. Mutta Pietari sanoo heille: “Ei nämät juovuksissa ole niin kuin te luulette, vaan tämä on se kuin sanottu on profeetta Joelin kautta, joka pitää tapahtuman viimeisinä päivinä: Minä tahdon vuodattaa minun Henkeni kaiken lihan päälle. Ja teidän poikanne ja tyttärenne pitää ennustaman ja teidän nuorukaisenne pitää näkyjä näkemän. Niin pitää siis kaiken Israelin huoneen tietämän, että Jumala on tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, Herraksi ja Kristukseksi tehnyt.”

Mutta kun he tämän kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: “Te miehet, rakkaat veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Vaan Pietari sanoi heille: “Tehkäät parannus ja antakoon jokainen itsensä kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”

Vissimmästi se kävisi eli tuntuisi oudolta, jos jotkut ihmiset, jotka ennen ovat puhuneet aivan maailmasta, rupeaisivat äkkiä puhumaan aivan Jumalasta ja kristillisyydestä. Vissimmästi rupeaisivat maailman ihmiset ihmettelemään, mikä vimmaus niille on tullut; pää niillä on sekaantunut, vai ovatko ne päissään. Jommankumman maailman suuri joukko arvelisi syyksi. Eivät he sitä saattaisi ymmärtää, että Pyhä Henki vaikuttaa niin voimallisesti muutamain ihmisten sydämessä, että niille tulee saarnatauti, että he nimittäin rupeaisivat ennustamaan niin kuin Herra on sanonut profeetta Joelin kautta: “Teidän poikanne pitää ennustaman ja teidän nuorukaisenne pitää näkyjä näkemän.”

Täällä pidetään jo ihmeenä sitä, jos joku juuri ihmeeksi rupeaisi eroittamaan itseänsä muitten joutavain ihmisten seuroista. Jos joku rupeaisi suuremmalla hartaudella kuin ennen tutkimaan Jumalan sanaa; jos joku istuu yksinäisyydessä ja huokaa; jos joku valittaa, että sydän on kipeä, eli jos joku alkaa puhumaan jotakin oikeasta kristillisyydestä ja manaamaan maailman suruttomia ihmisiä, etteivät he niin rohkeasti eläisi, niin pidetään semmoinen asia kummana. Muutamat sanovat: “Pää sillä on sekaantunut.” Muutamat luulevat, että se on pelkkää taikauskoa ja ulkokullaisuutta. Mutta jos ihmiset houraavat viinapäissä, niin sitä ei yksikään pidä kummana.

Kun pilkkaajat ovat koossa, muistelevat he kamaloita juttuja ja puhuvat riettaudesta; sitä nauretaan. Koska maailman lapset oksentavat ulos suustaan kaikkea riettautta ja pahanilkisyyttä, joka sydämessä  kiehuu, kiroavat ja haukkuvat; sitä ei yksikään ihmettele, se on niin tavallista. Se on järki-ihminen, joka niin tekee. Mutta jos joku rupeaa puhumaan jotakin Jumalasta ja kristillisyydestä, se pidetään hulluna.

Olivatko sitten ensimmäiset kristityt hulluna, vai olivatko he päissään, koska he rupesivat puhumaan Jumalan suurista ja voimallisista töistä? Olisiko niiltä pää sekaantunut, koska he rupesivat saarnaamaan siitä ristiinnaulitusta Vapahtajasta ja Hänen suuresta voimastansa autuaaksi tekemään vaivaisia syntisiä, jotka Hänen päällensä uskovat. Emme vielä ole nähneet semmoisia ihmisiä, jotka Pyhän Hengen voimalla liikutettuna saarnaavat aivan Jumalan armosta. Ei ole vielä täällä nähty semmoisia ihmisiä, jotka olisivat hulluiksi tulleet Pyhän Hengen liikutuksista. Me olemme nähneet monta tulevan hulluksi viinan juomisesta, maallisesta murheesta ja lihallisesta rakkaudesta, mutta Pyhän Hengen vaikutuksista ei ole yksikään, täällä kuitenkaan, hulluksi tullut.

Ei nyt Pyhä Henki enää vaikuta niin voimallisesti kuin ennen. Tuleeko se siitä, että ihmiset ovat niin järjelliset ja viisaat, etteivät he tarvitse ollenkaan Pyhän Hengen vaikutuksia tuntea, vaan että he tulevat kristityksi ilman Pyhättä Hengettä? Eiköhän se ole pikemmin merkki siihen, että oikea kristillisyys on loppunut ja kuollut usko tullut sijaan?

Me kuulimme Pietarin saarnasta sille suurelle joukolle, jotka saivat niin kuin pistoksen sydämeensä Pietarin saarnasta: “Tehkäät parannus, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Tässä me siis kuulemme, ettei Pyhän Hengen lahjaa anneta muille kuin niille, jotka ovat oikean parannuksen tehneet. Me luemme, kuinka ensimmäisille kristityille tuli ihmeellinen ilo ja riemu Pyhän Hengen lahjan kautta. Ne tulivat rohkeiksi puhumaan Jumalan voimallisista töistä. Pelvolla ja vapistuksella he olivat koossa, rukouksissa ja leivän murtamisessa. Eivät he enää vaaria pitäneet maallisesta rikkaudesta. Eivät he huolineet eikä peljänneet ihmisten vainoa. He olivat iloiset kaikissa vaivoissa ja myös kuolemassa.

Tästä me ymmärrämme, että Pyhän Hengen lahjalla on erinomainen voima, voimallinen liikutus sydämessä, ihmeellinen muutos, joka tekee ihmisen erilaiseksi. Tästä suuresta ja ihmeellisestä muutoksesta eivät tämänaikaiset ihmiset tiedä paljon mitään. Vaan samassa tilassa, jossa he ovat syntyneet, pysyvät he aina siihen asti kuin kuolema rupeaa pusertamaan heidän kovia sydämiänsä. Näistä tuntomerkeistä pitäisi meidän arvaaman, että Pyhän Hengen lahja oli jotakin erinomaista, yliluonnollista voimaa ja sydämen liikutusta, jota kääntymätöin ihminen ei saata ymmärtää muuksi kuin hulluudeksi.

Mutta mistä se tulee, että sen kaltaisia Pyhän Hengen voimallisia liikutuksia ei näy enää paljon missään? Eikös ole enää Pyhän Hengen lahjat tarpeelliset kristillisyydessä, vai olivatko ne voimalliset sydämen liikutukset ainoastaan ensimmäisille kristityille tarpeelliset, eikä muille ollenkaan? Me emme mahda arvata, minkä tähden Pyhän Hengen voimalliset vaikutukset ovat kohta loppuneet. Mutta ei se ole kuitenkaan Pyhän Hengen syy, että ihmisten sydän on niin lujasti tarttunut maailmaan, ja niin kankeaksi tullut, ettei Pyhän Hengen vaikutukset voi enää pystyä siihen.

Se on yksi pääasia, joka estää Pyhän Hengen tulemasta meidän sydämihimme, se on yksi pääsynti, joka estää meitä tulemasta oikeaan autuuden tuntemiseen. Se on epäusko eli se kuollut usko, jolla kääntymätöin ihminen omistaa itsellensä armolupauksia, vaikka sydän on entisellään, muuttumaton ja liikkumaton. Se totinen parannus, josta Pietari puhui, on vielä tekemättä. Sydän ei ole koskaan missään hädässä eli ahdistuksessa ollut. Se on paisunut luonnollisesta ylpeydestä, täynnä vihaa, ahneutta ja riettautta. Synnin myrkky on tehnyt sydämen kovaksi ja tunnottomaksi. Vanha Aadami makaa siellä liikkumatta nahkoineen ja karvoineen. Itse rietas on laittanut itselleen vuoteen siinä.

Kuinka Pyhä Henki mahtuu siihen? Siihen tulee kuollut usko ja se myrkyllinen sekoitus, joka on sekoitettu armosta ja riettaan hengen liivasta, jota vanha Aadami nielee sisälleen, koska hän nimittäin omistaa itselleen armolupauksia, vaikka parannusta ei ole koskaan tehty. Kuinka se sopii, että sekoittaa armon makeutta pirun myrkyllä, että olla kristitty suulla ja pakana sydämellä? Mutta juuri semmoiset ovat nyt tämänaikaiset ihmiset. He ovat kristityt suulla ja pakanat sydämestä. Suukristityt eli kastetut pakanat ovat silmäin edessä suloiset, mutta viekkaat sydämestä; hyvin kunnialliset ja armottomat, ystävälliset ja vihaiset, puhtaat ja riettaat, siveät ja hävyttömät, rehelliset ja varkaat, raittiit ja juomarit, kuinka aina sopii. Toisinaan he siunaavat ja toisinaan kiroavat. Toisinaan he kiittävät ja toisinaan haukkuvat. Kuinka aina sopii.

Nämä kahdenkertaiset kristityt, suukristityt eli kastetut pakanat, tuntevat kyllä viinahengen vaikutuksia, mutta eivät Pyhän Hengen vaikutuksia. Joka heidän luonnollisia taipumuksia suostuttaa, se saapi heidät itkemään. Joka kamaloita juttuja muistelee, se saa heidät nauramaan. Joka heidän siveyttään laittaa, se saapi heidät suuttumaan.

Kuinka pitää Pyhän Hengen pääsemän sen kaltaiseen sydämeen, joka on kiinni maailmassa niin kuin rautanaula olisi lyöty seinään, ja joka on paisunut omassa vanhurskaudessa niin kuin maksa. Ei siinä ole Pyhän Hengen sijaa ennen kuin kaikki omavanhurskaus puserretaan ulos, kaikki siveys ahdistetaan ulos, kaikki kunniallisuus hävitetään, kaikki riettaus perataan ulos. Ja tämä ihmeellinen muutos pitää tapahtuman sillä tavalla kuin Pietari sanoo: “Tehkäät parannus, niin te saatte Pyhän Hengen lahjat.”

Jospa tänä päivänä Pyhä Henki saattaisi liikuttaa meidän sydämiämme ja pehmittäisi meidän kovia rintojamme, koettaessamme selittää, mitä Pyhän Hengen vaikutuksilla ymmärretään. Antakoon Pyhä Henki meille valon, että pimeyden sumu hajoaisi sen tuulen puuskan kautta, joka tänä päivänä kuului niin kuin humaus taivaasta. O, Pyhä Henki meidän suo Sun sanas kuulla ett’ se tuo, jne.

 

Evankeliumi Joh. 14: 23 – 31.

 

Pyhä Henki ilmestyi ensimmäisenä helluntaipäivänä niin kuin humaus taivaasta, niin kuin suuri tuulispää olisi tullut, ja täytti koko sen huoneen, kussa he olivat istumassa. Ja tämä humaus taivaasta vaikutti ihmeellisen muutoksen niiden sydämissä, jotka olivat jo ennen Vapahtajan opetusten kautta valmistettu vastaanottamaan Pyhän Hengen armovaikutuksia. Ja he täytettiin kaikki Pyhällä Hengellä, nimittäin ne Jeesuksen opetuslapset, jotka olivat jo ennen totisen parannuksen kautta valmistetut.

Mutta siinä suuressa joukossa, jotka seisoivat huoneen ympärillä, ei tämä humaus vaikuttanut muuta kuin ihmettelemistä. Sillä koska he näkivät sen ihmeellisen voiman, ilon ja rohkeuden opetuslasten sydämissä ja kuulivat heidän kiittävän ja kunnioittavan Jumalaa moninaisilla kielillä, niin tyhmistyivät kaikki ja kysyivät keskenään: “Mitäs luulet tämän olevan?”

Niin se vielä nytkin tapahtuu. Koska suuri sokea joukko kuulee ja näkee oikean kristityn puheita ja ihmeellistä sielun voimaa, niin seisoo suuri maailman sokea joukko, kurkistelee ja ihmettelee, mikä se mahtaa olla. Sillä maailman ihmiset eivät ymmärrä mitään niistä vieraista kielistä, joilla kristitty puhuu. Koska hän nimittäin puhuu jotakin omasta koettelemuksestaan ja Pyhän Hengen armovaikutuksista, niin saavat maailman ihmiset isot silmät ja sanovat: “He ovat täynnä makeaa viinaa. Se on juopunut, sen tähden se niin houraa!”

Minkä kaltaista viinaa on kristitty juonut, koska hän on niin juopunut ilosta ja riemusta? Ja he puhuvat niin viisaasti, ettei heidän kieltänsä ymmärrä muu kuin toinen kristitty, joka on samankaltaisissa koettelemuksissa ollut. Sen verran me ymmärrämme varsin niistä tuntomerkeistä, kuin muistellaan Pyhästä Hengestä, ettei mahda olla oikea kristillisyys se sama kuin luonnollinen siveys, joka myös pidetään arvossa maailmassa, jonka päälle ihmiset usein luottavat täällä ajassa.

Eikä mahda oikea kristillisyys olla sama kuin ulkonainen kristillisyys, jolla muutamat tahtovat paikata sitä reikää, joka luonnollisella siveydellä ei tule peitetyksi. Tämä ulkonainen kristillisyys seisoo siinä, että ihminen opettelee Jumalan sanaa lukemaan ja kristinuskon opinkappaleita joltisesti ymmärtämään, käypi Herran ehtoollisella, kuulee Jumalan sanaa ja omistelee itselleen Vapahtajan armolupauksia ja luulee tulevansa autuaaksi, koska hän elää siivosti, ei tee kellekään väärin ja käyttää itsensä niin kuin maailman siveäin ihmisten tapa on. Sen kaltainen luonnosta siveä ihminen ottaa Jumalan armosta lisää mikä siveydestä puuttuu, ja ajattelee näin: “Koska minä elän minun omantuntoni jälkeen siveästi ja rehellisesti niin kuin minua on opetettu Jumalan sanasta, en tee kellekään vääryyttä, vältän kaikkea riettautta ja pahennusta ja pidän itseni lujasti Jumalan tykö, niin minä luulen, että Jumalan pitää oleman minulle armollinen. Ja koska minun omatuntoni ei soimaa minua mistään, niin minä uskon ja toivon, että Jumala katsoo minun viattomuuttani ja rehellisyyttäni. Ja vaikka minä olen syntinen, niin toivon kuitenkin, että Jumala on armollinen ja antaa anteeksi, mitä minä olisin Häntä vastaan rikkonut.”

Koska tämä on nyt luonnollisen siveyden ja kuolleen uskon tunnustus, ja jos nyt ei vaadita muuta oikeaan kristillisyyteen kuin ainoastaan se, että ihminen elää siivosti ja luottaa Jumalan armon päälle, niin ei olisi niin suuri konsti autuaaksi tulla. Sillä tavalla voisi melkein jokainen toivoa, että hän tulee autuaaksi. Mutta kuulepas nyt, mitä oikeat kristityt ajattelevat sen kaltaisesta uskontunnustuksesta. He sanovat, että luonnollinen siveys ei ole muu kuin omavanhurskaus. Ja se luottaminen Jumalan armon päälle sen kaltaisessa kääntymättömässä tilassa ei ole muu kuin kuollut usko, eli joku luulo ja arvelus, joka seisoo ainoastaan mielessä ja ymmärryksessä, jota ihminen saattaa itselleen tehdä. Koko sinun kristillisyytesi seisoo tyhjässä muistossa ja ymmärryksessä, ei se ole koskenut omaantuntoon eikä sydämeen.

Mutta missä ovat ne omat koettelemukset, joita oikea kristitty on tuntenut? Missä ovat ne Pyhän Hengen vaikutukset ja ne pyhät sydämen liikutukset, jotka tulivat sen humauksen kautta taivaasta, joka sytytti hengellisen valkean opetuslasten sydämiin, joka liikutti kaikki sielun voimat ja nosti semmoisen rohkeuden, jalouden, pelvon ja vapistuksen yhdessä ilon ja riemun kanssa? Annas kuulla, missä ne autuuden tuntomerkit ovat, sinä, joka elät siveästi ja luotat Jumalan armon päälle ja luulet, että sinä tulet autuaaksi jos kuolet. Niin helpollako sinä luulet tulevasi autuaaksi? Ilman tuskatta ja vaivattako sinä hyppäisit taivaaseen? Vai niin! Eipä ole Vapahtaja niin sanonut.

Jos minä oikein muistan, niin on Jeesus sanonut, että suuren tuskan ja vaivan kautta pitää ihmisen elämään sisälle menemän. “Se portti on ahdas ja tie on kaita, joka vie elämään, ja harvat sen löytävät.” Kuulepas nyt, sinä maailman edessä loistava siveys! Koska sinä olet tehnyt sen parannuksen, jonka Pietari sanoi niin tarpeellisen olevan, ennen kuin Pyhän Hengen lahja annetaan? Taitaa se vielä olla tekemättä. Koskapa sinun sydämesi on ollut ahdistuksessa niin kuin Pietarin sydän, koska hänen täytyi mennä ulos porstuaan itkemään; eli niin kuin David kasteli vuoteensa kyyneleillä?

“Olenpa minä itkenyt”, vastaa se kuollut usko, “olenpa minä itkenyt kirkossa ja pitänyt päätäni kaltossa alttarin edessä”. Siinäkö se sinun parannuksesi olikin? Pianpa sinä pääsit synnin vaivasta! Mutta kuitenkin Jeesus puhuu opetuslasten uudestasyntymisestä näin: “Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu. Ja niin pitää teidänkin itkemän ja parkuman.” Tässä kuulet sinä, ettei siinä vielä kyllä ole, että sinä itket muutaman kerran kirkossa ja pidät päätäsi kaltossa, vaan sinun pitää itkemän niin, että vanhan Aadamin karvat rupeavat nivoamaan. Sinun pitää itkemän niin, että kaikki sinun siveytesi sulaa niin kuin lyijy, että sinun kuollut uskosi, joka ei ole muu kuin  suruttomuuden laastari, rupeaa valumaan pois mielestä ja ymmärryksestä. Silloin rupeavat omantunnon haavat haisemaan ja märkää vuotamaan, sydän tulee oikein kipeäksi, vanha ihminen rupeaa valittamaan sen tuskan tähden, joka, tulee vaimolle synnyttämisen tähden ja puserretaan niin kovin, ettei jaksa enää huoatakaan.

Kah! Sille on vasta uudestasyntymisen aika tullut. Katso, tämä on se parannus, jonka Pietari sanoi olevan tarpeellisen ennen kuin Pyhän Hengen lahja luvattiin. Ja tämä on se murhe, joka on Jumalan mielen jälkeen, ja saattaa parannuksen autuudeksi. Tämä on se ahdas portti, josta vanhan Aadamin täytyy pyörtää takaisin siveytensä ja kuolleen uskonsa kanssa. Sillä koska vanha Aadami tulee siihen ahtaaseen paikkaan, niin hän ajattelee näin: “Jos vähemmällä tuskalla ja vaivalla en pääse, niin saapi jäädä.”

Vanha Aadami ajattelee näin: “Joo, minä olen koettanut parannuksen tehdä, mutta en minä saata.” Mutta saatat sinä kuitenkin ylpeä olla, vaikka et saata parannusta tehdä. Saatat sinä kuitenkin kirota, ja kuka tiesi juoda ja tapella, vaikka et saata parannusta tehdä. Saatat sinä suuttua kuitenkin ja vihaa kantaa; saatathan sinä pilkata ja panetella, ja hyvän hinnan määrätä vaivastasi ja kalustasi; saatat sinä haukkua myös ja viinakauppaa pitää, vaikka et saata parannusta tehdä. Kyllä sinä sen tähden olet siveä ja kunniallinen mies, vaikka et saata parannusta tehdä, ja vielä muut sen kaltaiset synnit ovat yksi osa sinun siveyttäsi, joista sinä et raski luopua. Sinä olet syntynyt niissä ja ylöskasvatettu niitten kanssa. Ne ovat sen kaltaiset asiat, joita sinä et pane omantuntosi päälle. Sinä luulet, että ne ovat kunnialliset työt kunniallisten ihmisten keskellä.

Älä huoli, tee sinä tili Jumalan kanssa niin kuin talonpoika tekee tilin porvarin kanssa. Jos minä olen jotakin velaksi ottanut, niin kyllä minä olen kalua sisälle tuonut sitä vastaan. Jos minä olisinkin vähän syypää siinä asiassa, niin kyllä minä olen paljon hyvää tehnyt sitä vastaan. Kuinka sinä saatat parannuksen tehdä, joka olet niin seppä tiliä tekemään, että tulee kuitti omassa tunnossa. Ei sinua ole mikään kalvamassa, sinä saatat nyt hyvällä omallatunnolla kuolla, ja saatat vielä manata lapsiasi, että hekin eläisivät siveästi niin kuin sinä olet elänyt.

Mutta katsokaamme, kuinka Pyhä Henki tekee niitten kanssa, jotka eivät saata laskua tehdä Jumalan kanssa sen tähden, että syntivelka on tullut suureksi ja painavaksi heidän omantuntonsa päällä, jonka tähden he tuntevat olevansa valmiit vajoamaan maan alle. Ja jotka omantunnon soimausten tähden tuskin jaksavat elää, niitten kanssa tekee Pyhä Henki suuren ihmeen, koska Hän tulee niin kuin humaus taivaasta ja pyyhkii kaikki synnit pois omastatunnosta niin kuin sumun, ettei jää enää muuta, kuin sula armon suloinen tunto sydämeen. Silloin paranevat kaikki omantunnon haavat. Kaikki sydämen paisumukset laskeutuvat. Kaikki entinen tuska ja vaiva muuttuu iloksi ja riemuksi. Se entinen epäileminen tulee visseydeksi, ja entinen pelko muuttuu rohkeudeksi; kaikki sielun voimat tulevat suuremmiksi ja jalommiksi. Se entinen kuuro ja mykkä saattaa jo puhua uusilla kielillä Jumalan voimallisia töitä.

Koska joku sen kaltainen äkkinäinen muutos tapahtuu jonkun ihmisen kanssa, niin tulevat maailman lapset kurkistelemaan ja ihmettelevät, mikä se on. Paloviinaa ovat ilmankin juoneet ja ovat päissään. Mutta älä huoli, vaikka kristitty on juonut päihinsä siitä viinasta, joka tuli humauksen kautta taivaasta, niin ei hän tahdo sitä vaihettaa paloviinan kanssa, joka on maailman orjan paras ruoka. Jotakin täytyy sen kaltaisenkin sokean raukan niellä nälkäisiin suoliinsa, koska hän Jumalan Hengen vaikutuksista ei tiedä mitään.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Minulla on muuta ruokaa, josta ette tiedä mitään.” Pyhä Paavali, joka sen ymmärtäväisen Festuksen ymmärryksen jälkeen oli hulluksi tullut kirjan lukemisesta, toivotti, että kaikki olisivat niin onnelliset ja autuaat kuin hän, josta me mahdamme arvata, mikä Pyhän Hengen lahja on. Tässä me kynsimme ja kaivamme maata ja kuljemme neljällä jalalla, koska paloviina nousee päähän. Ja vatsan ympäri on suuri murhe. Mitäpä me sokeat raukat tiedämme muuta tehdä, jotka olemme sokeana syntyneet ja sokeana vaeltaneet lapsuudesta saakka, tietämättöminä niistä korkeista lahjoista, kuin meillä on tarjona, jos me vaan tietäisimme, mitä meidän rauhaamme sopii.

Ensimmäisten kristittyin elämästä, puheesta ja käytöksestä mahdamme ymmärtää, ettei ole elävä kristillisyys tyhjä varjo, eli ylönpalttinen taikaus, niin kuin se silloin jo muutamille viisaille näkyi. Ja vielä se nytkin näyttää ylönpalttiseksi taikaukseksi kaikille niille, jotka ovat mielestään viisaat ja ymmärtäväiset. Vaan elävä kristillisyys on jotakin suurta, korkeata ja ihmeellistä, joka tekee ihmisen suureksi, jaloksi, joka korottaa hänen yli kaiken maan ja taivaan, joka nostaa hänen ylös maan tomusta ja päästää hänen sydämensä irti niistä rautavitjoista, joilla saatana on lyönyt hänen kiinni maailmaan niin kuin olisi rautanaulalla seinään lyöty.

Mikä on maailman ihmisen pyrkiminen maailman tavaran ja kunnian perään muuta kuin saatanan rautavitjat, joilla hän on sitonut maailman orjan ajatukset, sydämen ja mielen, ettei pidä pääsemän irti ollenkaan tästä maailman murheesta ja loasta, jossa hän on syntynyt ja kasvatettu. Siinä hän kaivaa, siinä hän vierittelee ja hieroo itseään rapakkoon. Yksi on vangittuna ahneudelta, toinen lihan himolta, kolmas juopumukselta, neljäs ylpeydeltä, viides koreudelta, kuudes kunnian pyynnöltä.

Sitten tulevat riidat, torat, tappelukset, lainkäymiset ja eripuraisuudet. Jokainen ryöstää itselleen toiselta niin paljon kuin syliin mahtuu. Lapset tempaavat ruokaa vanhempainsa suusta. Eikös ole rietas lyönyt ihmisiä kiinni näillä synnin kahleilla! Ja näistä synnin kahleista tuli Jeesus päästämään vangituita sieluja, mutta eivät ne tahdo päästetyiksi tulla. Joka on syntynyt orjuudessa, ei se tahdo orjuudestaan vapaaksi tulla. Israelin lapset tahtovat pyörtää takaisin orjuuden maalle, kussa heillä oli lihapatoja. Ja eivät he tahtoneet tyytyä siihen ruokaan, jonka Jumala antoi korvessa. Se oli heidän mielestään ylön laihaa. Ja niin se on vielä nytkin.

Maailman sokea joukko ajattelee, koska hän kuulee, kuinka se elävä kristillisyys tekee ihmisen jaloksi, rohkeaksi, vahvaksi, autuaaksi ja iloiseksi Pyhän Hengen lahjan kautta, niin ajattelee maailman sokea joukko: “Hyväpä meidän on semmoisena olla kuin me jo olemme. Onpa meillä viinaa ja kuuta, emme parempaa ruokaa tarvitsekaan, emme me raski maailmaa jättää ja sitä hauskuutta kuin maailmassa on; jos ihminen ei vähemmällä tuskalla ja vaivalla pääse taivaan valtakuntaan, niin on parempi semmoisenaan olla.”

Kas, sillä lailla rietas virittää ansansa maailman lapsille! Sillä tavalla suostuttaa hän ensin lihan himoin kautta, tavaran ja hekuman kautta, vihan ja ahneuden kautta, prameuden ja koreuden kautta, juopumuksen ja haureuden kautta, kunnian ja rikkauden kautta, että hän viimein saisi viedä, keittää ja paistaa heidän sielunsa helvetin kattilassa. Ja ketä hän kerran on saanut rihmaansa, ei hän sitä enää laske leikin irti.

Koska joku syntinen Pyhän Hengen humauksen kautta huomaa, että rietas on häntä taluttamassa teurastuspaikalle ja alkaa pelvon ja vapistuksen tähden pidättelemään  vieläpä aikoo takaisinkin pyörtää  niin silloin vasta tulee aika sota lihan kanssa. Ei tahdo syntinen malttaa luopua niistä vanhoista harjoituksistaan. Ja rietas lykkää vielä sen kaltaisia viekkaita ajatuksia sille kaksimieliselle. Se tahtoo halventaa synnit, koska hän ajattelee näin: “Ei ilmankaan ole niin vaarallinen jos minä tuota tekisin; niinpä on maailman harjoitus ollut  miksi minun pitää yksin ruveta eri tavalla elämään kuin muut?”

Mutta taas tulee toinen vaikutus. Koska rietas on saanut ihmistä mieltään myöten taluttaa ja syntiä aina lisätään synnin päälle  niin rupeaa omatuntokin kalvamaan. Ja se on Pyhä Henki  joka heillä vaikuttaa tämän kaltaiset ajatukset: “Kyllä näen  että tämä elämän laatu ei kelpaa enää  jo täytyy ruveta minun sotimaan vastaan.” Sanottu ja päätetty. Mutta kun kiusaaja tulee  niin lankeaa tämä urhoollinen sotamies taas samaan rapakkoon. Ei voi malttaa, jos mikä olisi  siitä synnistä, johon liha on tottunut.

Mutta arvaatko syntinen, minkä tähden sinä niin usein lankeat samaan syntiin, josta sinä olet niin monta kertaa palttunut? Se tulee siitä, että sinä sodit omalla voimallasi. Sinä käyt Jeesuksen ristin ohitse. Omavanhurskaus on siellä alla sydämen pohjassa, joka ei salli sinun ollenkaan kumartaa itseäsi tomuun. Selkä on vielä niin kankea, ettet saata kerjätä armoa, vaan sinä ajattelet näin: “Jos minä saattaisin heittää sen synnin  niin kyllä minä sitten voisin jollakin lailla aikaan tulla.” Entä sitte muut synnit? Mihinkä niitä kätket? Eikö sinulla ole muita syntejä ollenkaan, vaan ainoastaan se yksi, josta sinä olet palttunut?

Älä huoli! Koeta kaivaa ylös kaikki tyynni lihastasi. Sinun pitää alkaman tilin teon Jumalan kanssa siitä saakka  kuin sinä rupesit muistamaan. Kaikki nuoruuden hulluus, kaikki lapsuuden tottelemattomuus, kaikki mielen ylpeys, koreus ja pahanilkiset ajatukset, kaikki kiroukset, joita olet suustasi päästänyt, kaikki juopumus, riettaus ja ahneus pane laskuun ja pane vielä kaikki siveytesi, rehellisyytesi ja kunniallisuutesi, joka sinussa on, samalle puolelle, kussa tietyt synnit ovat! Sitä vastaan saat nähdä, mitä sinulla on antamista. Sillä niin kauvan kuin sinulla on vähän siveyttä, rehellisyyttä ja kunniaa omasta takaa et suinkaan pääse rauhaan.

Minkä tähden? Niin, sen tähden, että omavanhurskaus estää sinua tulemasta Jeesuksen tykö. Omallavanhurskaudella sinä käyt Jeesuksen ristin ohitse. Et sinä tarvitse saada kaikkia armosta niin kauvan kuin sinulla on vähäisen omaa ansiota. Mutta mene sinä maailman orjalle sanomaan, jonka omatunto on nukkumassa, ja jolta rietas on silmät puhkaissut. Mene sanomaan hänelle, että kaikki hänen siveytensä on synti! Ei hän viitsi kuullakaan, vaan sanoo: “Ilmankin Jumala näkee minun viattomuuteni ja tuntee rehellisyyteni.”

Elä sitten sillä uskolla, sinä siveä ihminen. Mene taivaaseen sen kanssa, jos saatat. Nyt me olemme puhuneet siitä parannuksesta, joka Pietarin opetuksen mukaan pitää välttämättömästi tapahtuman, ennen kuin Pyhän Hengen lahja annetaan. Mutta se on arvattava, että senkaltainen parannus ei tule ihmisen omalla voimalla tehdyksi. Älä yritä itse parannusta tehdä, sinä pilaat sillä omalla yritykselläsi Pyhän Hengen armovaikutukset.

Odota siihen asti, että humaus tulee taivaasta, ja kuuntele Pietarin saarnaa Vapahtajan murhaamisesta. Hän soimaa sinuakin, että sinä olet syypää Vapahtajan murhaan. Anna tämän Pietarin saarnan käydä sydämesi läpitse, äläkä mukittele ollenkaan, vaan pane se synti myös omantuntosi päälle, että sinä olet murhannut Vapahtajan. Sillä kenen tähden on Jeesus murhattu? Ehkäpä varasten ja murhaajain tähden ainoastaan, mutta ei sinun tähtesi, joka olet siveä ihminen. Jos sinä mukittelet tässä asiassa ja ajattelet, “mitä muuta syntiä lienen tehnyt, en kumminkaan ole Jumalan Poikaa murhannut”, niin sinä petät itsesi, josta petoksesta Jumala kaikkia kuolemattomia sieluja varjelkoon. Aamen.