Puhtaat Saarnat 1, numero 59.

HELATORSTAINA 1850.

Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikialle kädelleni siihen asti, kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi. Psalmi 110: 1.

Kuningas David näki hengessä Kristuksen jumalallista voimaa ja kunniata ja kirjoittaa nämät merkilliset sanat 110. psalmissa. Ja Vapahtaja on itse todistanut, Matteuksen 22: 41 - 46, että nämät Davidin sanat kuuluvat Kristukselle. Me näemme tässä yhden esimerkin, kuinka Vapahtaja selitti Raamattua. Davidi oli kirjoittanut paljon siitä tulevaisesta Vapahtajasta, mutta juudalaiset ymmärsit Raamattua väärin. He käänsit hengelliset asiat nurin. He luulit Vapahtajan tulevan maalliseksi kuninkaaksi. Ja samassa väärässä uskossa olit myös opetuslapset aina siihen päivään asti, kuin Vapahtaja otettiin ylös taivaaseen.

Tämä väärä usko tuli siitä, että he olit mailmassa kiinni. He tahdoit Vapahtajan kautta voittaa mailman tavaran ja kunnian. Ja sama usko on vielä nytkin kuolleen uskon tunnustajilla, että he Vapahtajan kautta saavat maallisen elatuksen ja terveyden. Ja tämä usko ei olis itsestänsä väärä, jos he uskoisit vielä senki, että he ovat Jumalan viljaa väärin käyttäneet.

Mutta kuolleen uskon tunnustajat uskovat vielä enemmän kuin mitä Jumala sanassans luvannut on. He uskovat, että tulevat autuaaksi kuoleman jälkeen, ilman katumuksetta, ilman parannuksetta, ilman kääntymistä, ilman uutta syntymistä. Mutta siinä uskossa he tulevat petetyksi, jos he sillä lailla ymmärtävät Jumalan armolupauksia, että katumattomat ja uudesta syntymättömät tulevat autuaaksi. Juudalaiset olit väärin ymmärtäneet profeettain kirjoituksia siitä tulevaisesta Vapahtajasta. Ja sen tähden he odotit sen kaltaista Vapahtajaa, jonka piti auttaman heitä kaikesta maallisesta hädästä ja tekemän heitä rikkaaksi mailmassa.

Tämä väärä usko tuli siitä, ettei he tunteneet syntiänsä. Ei he tunteneet, että he olit siitä isästä perkeleestä, vaan he luulit olevansa Jumalan lapset, koska he sanoit: “Meillä on Isä, nimittäin Jumala.” Sama usko on myös tämän aikaisilla juudalaisilla, että he ovat Jumalan lapset, vaikka het ei tohdi sitä tunnustaa suulla, sillä yksi salainen epäusko makaa sen kuolleen uskon alla kätkettynä. Mutta ei juudalaiset kärsi kuulla, että he ovat perkeleen lapset. Ja koska Vapahtaja soimaa heitä ulkokullatuksi, huoruuden sikiäksi ja vääryyden sukukunnaksi, suuttuvat he hirmuisesti ja kantavat Hänen päällensä maaherran Pontius Pilatuksen edessä, että Hän on yksi kansan häiritsijä ja väärä profeetta.

Mutta ei juudalaiset tunne, että vihollinen pakottaa heitä suuttumaan ja kuolettavaista vihaa kantamaan Jesukselle ja hänen opetuslapsillensa, vaan he luulevat, että totuuden puolesta he ovat sotimassa. Koska vihollinen on kääntänyt heidän silmänsä nurin, lukevat juudalaiset Raamattua nurin. He luulevat, että Jesus Nazarenus tahtoo hävittää heidän vanhan uskonsa; että hän muuttaa säädyt ja oikeuden, jonka Moses on heille asettanut. He ovat niin kiivaat sotimaan uskonsa päältä, että he rupeevat kiviä poimimaan ja niillä surmaamaan Stefanusta, joka puhui kristillisyydestä. Ja koska vihollinen on tehnyt heitä sokiaksi sen hengellisen vihan kautta, joka sydämessä kuohuu Jesusta ja hänen opetuslapsiansa kohtaan, luulevat he tekevänsä Jumalalle palveluksen, koska he pieksävät ja tappavat heitä kristillisyyden tähden.

Mutta Jumalan Henki on ilmoittanut Davidille, kuinka Jesuksen ristin viholliset tulevat Vapahtajan astinlaudaksi, koska hän sanoi 110. psalmissa: “Herra sanoi minun Herralleni: astu minun oikialle kädelleni siihen asti, että minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.” Koska Vapahtaja astui ylös taivaaseen ja istui Jumalan oikialle kädelle, pani Jumala Vapahtajan viholliset astinlaudaksi, se on, Jumala Isä teki heitä niin nöyräksi kristillisyyden kautta, että heidän täytyi langeta maahan Vapahtajan eteen ja antaa hänen jalvoillensa suuta. Se on myös kirjoitettu Raamatussa, että Kristus hallitsee pakanoita rautaisella ruoskalla.

Ja tämä rautainen ruoska, jolla Kristus kurittaa pakanoita, ei ole muu kuin kristillisyys, joka ensinnä alkaa katumuksella ja omantunnon vaivalla, koska Jumalan sana niin saarnataan, että se rupeaa sydämeen. Jumalan laki on se rautainen ruoska, jolla se taivaallinen Vanhin ensinnä piiskaa pakanallisia lapsia. Mutta muutamat ovat jo niin paatuneet, ettei he ota kuritusta vastaan. Se taivaallinen Vanhin freistais jo vanhassa Testamentissa kurittaa heitä ulkonaisella vaivalla, välistä taudin kautta, välistä sodalla ja vankeudella, välistä näljällä ja kalliilla ajalla. Mutta jota enemmän heitä piiskattiin, sen enemmän he paaduit.

Viimein täytyi taivaallisen Vanhimman ottaa sen hengellisen vittan käteensä ja ruveta kurittamaan heitä rautaisella ruoskalla, se on, omantunnon vaivalla. Ja tämän kurituksen kautta ovat muutamat pahankuriset lapset tulleet nöyryytetyiksi. He ovat häätyneet anomaan anteeksi. Heidän on täytynyt antaa Isän vittalle suuta ja tunnustaa rikoksiansa. Ja sillä lailla on se taivaallinen Vanhin kostanut Vapahtajan vihollisia ja pannut heitä Vapahtajalle astinlaudaksi.

Me olemme nyt nähneet, kuinka se taivaallinen Vanhin kurittaa lapsiansa eli kuinka Jumala kostaa Jesuksen ristin vihollisia ja panee heitä Jesuksen ikeen alle, koska Hän tekee heitä ristinkantajaksi. Ja niin kuin taivaallinen Vanhin kostaa vihollisiansa, niin kostaa myös yksi kristitty kristillisyyden vastaanseisojat hirmuisesti esirukouksilla ja rakkauden manauksilla ja parannuksen huudolla.

Niin kuin Israel painiskeli sen tuntemattoman miehen kanssa koko yön siihen asti, että aamurusko rupeis koittamaan, niin täytyy myös yhden kristityn painiskella sen tuntemattoman miehen kanssa siihen asti, että aamurusko rupee koittamaan. Israelin vanhempi veli Esau oli lähtenyt matkaan suurella vihalla ja aikoi hävittää veljensä sen siunauksen tähden, jonka hän oli saanut isältänsä. Mutta Jakobin rukoukset vaikutit niin paljon, että Esau täytyi itkeä veljensä kaulassa.

Ottakaat siitä esimerkin, te Israelin lapset, Isänmaalle matkustavaiset, ja suuren vaivan kautta monta vaarallista vaeltain retkeä. Ennen kuin te kostutte isänmaalle, tulee vanhempi veli suurella vihalla ja julmuudella teitä vastaan tahtoin teitä tien päällä surmata sen siunauksen tähden, jonka te olette saaneet teidän Isältänne. Mutta teidän kyyneleet ja esirukoukset pitää vaikuttaman niin paljon, että teidän entiset vihamiehet täytyvät itkeä teidän kaulassanne, niin kuin Esau itki veljensä kaulassa.

Painiskelkaat siis sen tuntemattoman miehen kanssa toisella puolella Jordania, painiskelkaat kyyneleillä ja huokauksilla siihen asti, että aamurusko rupee koittamaan. Ja älkäät laskeko sitä tuntematointa ennen kuin hän siunaa teitä. Jakobin rukoukset vaikuttavat niin suuren muutoksen Esaun sydämessä, että hänen täytyy itkeä veljensä kaulassa. Katso, niin kostaa yksi kristitty vihollisiansa. Jesuksen ristin viholliset ja kristillisyyden vastaanseisojat täytyvät viimein itkeä veljensä kaulassa, koska suurempi voima sujuttaa heidän niskansa Jesuksen ikeen alle ja kaataa vihollisen sotasankaria maahan Vapahtajalle astinlaudaksi.

Ne opetuslapset, jotka pitkänä perjantaina itkit ja paruit katsellessansa sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, syntisten tähden vertavuotavan, mailmalta pilkattavan ja vihollisen koirilta raadellun, ja sydämen tuskan tähden huutavan; ja se murheellinen Maria Magdalena, joka pääsiäispäivänä itki Jesuksen haudan päällä, nostavat tänä päivänä silmänsä ylös taivaaseen katsellen sitä samaa ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta kirkastettuna astuvan ylös korkeuteen, valmistamaan ystävillensä sijaa taivaan valtakunnassa.

Ei net ole enää niin murheelliset kuin ennen, koska Jesus makais kuolleena haudassa. Erinomattain koska enkelit taivaasta ilmoittavat heille, että Jesus tulee takaisin niin kuin he näit hänen ylös menevän. Silloin he pyörtävät takaisin öljymäeltä ilolla ja riemulla kiittäin ja ylistäin sitä suurta Ristin kantajata sen suuren voiton edestä synnin, kuoleman ja helvetin ylitse, jonka kautta he ovat saaneet voimaa sotimaan ja ylitse voittamaan mailman kiusauksia. Kumartaen rukoilkaat Häntä, te Galilean miehet, ennen kuin te menette takaisin vuorelta saarnaamaan evankeliumia joka paikassa. Ja sanokaat terveisiä niille murheellisille ja epäileväisille sieluille, jotka ei ole vielä kostuneet Jesuksen ristin juureen, että se ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas on astunut ylös taivaaseen valmistamaan niille sijaa, jotka Hänen päällensä uskovat. Aamen. Isä meidän jne.

Niille sieluille ylösrakennukseksi, jotka tänä päivänä katsovat ylös taivaaseen ja enkelitten lupauksen jälkeen odottavat Jesusta tulevan taivaan pilvessä tuomitsemaan mailmaa, tahdomme me tällä hetkellä Jumalan armon kautta eteen asettaa seuraavaisen tutkistelemisen: Mitäs Jesuksen opetuslapset tekevät sillä aikaa kuin he odottavat tuomiota?

Me tiedämme nimittäin, että Jesuksen opetuslapset odottavat joka päivä viimeisen tuomion, sen lupauksen jälkeen, kuin heille annettiin enkeleiltä. Ja Vapahtaja itse oli antanut heille sen kaltaisia ennustavaisia lupauksia, että he saavat omilla silmillä nähdä Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä. Mutta koska Vapahtaja ei tullut takaisin taivaasta tuomitsemaan mailmaa niin pian kuin opetuslapset luulit, rupeisit muutamat pitkästymään Hänen tuloonsa, jonka tähden Pietari kirjoitti kristityille: “Ei Herra viivytä lupaustansa niin kuin muutamat sen viipyvän luulevat, vaan Hän on meidän kanssamme kärsiväinen, ja ei tahdo, että jonkun pitäis hukkuman, vaan että jokainen itsensä parannukseen kääntäis.” 2. Piet.3: 9.

Me kuulemme nyt, minkä tähden Jumala ei ole jo aikaa tuominnut mailmaa. Hän odottaa vielä parannusta niiltä, jotka ei ole vielä tulleet autuuden tuntemiseen. Mutta kärsimättömyyden tähden huusit marttyyrit alttarin alla: “Herra, mikset tuomitse ja kosta meidän vertamme maan päällä?” Tämän kärsimättömyyden tähden tahtoo moni Jesuksen opetuslapsista pitkistyä odottamasta Hänen tuloansa. Ja koska Herra ei tule niin hopusta tuomitsemaan maailmaa, kuin opetuslapset luulevat, rupeavat muutamat nuokkumaan ja maailmaa rakastamaan.

Koska nyt kaikilla opetuslapsilla on se toivo, että Herra tulee pian tuomitsemaan mailmaa, niin on tämä painava kysymys eteen asetettava: mitäs Jesuksen opetuslapset tekevät sillä aikaa kuin he odottavat tuomiota? Me tiedämme, että mailman lapset ei odota tuomiota. Niin kauvan kuin he elävät suruttomuudessansa, on kuolema ja tuomio kaukana heistä. Mailman lapset elävät niin rohki jumalattomuudessa, niin kuin kuolema ja tuomio ei olis. He tahtovat ensinnä nautita tämän mailman hyvyyttä ja huvittaa itsensä ilossa, juopumuksessa ja hekumassa. He pitävät kalaasia, juovat paloviinaa, kokoontuvat vieraspitoihin ja kuluttavat aikansa kortinlyömisen, tanssin ja pelin kanssa. He hyppäävät ja trallaavat, juoksevat huorain perään, kiroovat ja tappelevat, mässäävät ja fästäävät mailman hauskutuksissa, tieraavat ja pilkkaavat Jumalata.

Jos joku kristitty muistuttaa heitä siitä tuomiosta, joka edessä seisoo, niin muutamat pilkkaavat ja nauravat, muutamat suuttuvat ja kiroovat, muutamat pieksävät kristityitä kepillä ja halvoilla ja muutamat siviät huorat näyttävät perseensä kristityille ja muutamat freistaavat lain voimalla hävittää Jesuksen opetuslapsia, ja muutamat ei saa omantunnon rauhaa ennen kuin he saavat imeä kristittyin verta.

Niin ovat mailman lapset tehneet ennen Jesuksen opetuslapsille ja niin he tekevät vielä nytkin. Erinomattain ovat ylimmäiset papit ja maailman herrat vihaiset Jesuksen opetuslapsille, jotka saarnaavat evankeliumia joka paikassa, ja neuvovat ihmisiä parannukseen. Mailman herrat ovat niin siviästi eläneet, ettei he tarvitse yhtään parannusta tehdä. He ovat niin viisaat, että he ymmärtävät paremmin kuin tämä yksinkertainen kansa, mistä tie menee taivaaseen. He sanoit jo Vapahtajan aikana: “Onkos yksikään ylimmäisistä uskonut Hänen päällensä, mutta tämä kansa, joka ei tiedä lakia, on kirottu.” Joh.7: 49.

Ylimmäiset papit, fariseukset ja kirjanoppineet eli mailman herrat vievät Jesuksen opetuslapsia oikeuteen ja kieltävät heitä saarnaamasta ja uhkaavat, jos he vielä kerran tulevat puhumaan siitä Jesuksesta Nazarenuksesta, pitää heidän näkemän, mikä rangaistus heille tulee.

Mutta Jesuksen opetuslapset saarnaavat aina kahta kiivaammasti. Ja tuota he tekevät niin kauvan kuin mailma seisoo. He huutavat kaduilla, kujilla ja erinomattain temppelin ympäri, johon kaikki juudalaiset kokoontuvat, niin ettei herratkaan saa omantunnon rauhaa. Se on kirjoitettu tämän päivän evankeliumissa, että opetuslapset Kristuksen ylösnousemisen jälkeen taivaaseen, menit ja saarnasit joka paikassa, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan seuraavaisten merkkein kautta.

Ja ne merkit, joilla Herra on vahvistanut sanansa, ovat vielä nytkin merkilliset, vaikka ei mailman sokia joukko sen tähden usko, että semmoiset merkit ovat tapahtuneet Kristuksen voiman kautta. Sillä ehkä Jesuksen opetuslapset ovat vaikuttaneet paljon hyvää seurakunnassa, ovat kuitenkin mailman herrat niin sokiat, ettei he katso sen päälle, mitä tämä oppi on vaikuttanut, vaan he katsovat ainoastans tämän opin ja tämän saarnaamisen vääräksi sen tähden juuri, että vihollinen on kääntänyt heidän silmänsä nurin sen hengellisen vihan kautta, jonka he kantavat sydämissänsä Jesuksen opetuslapsia kohtaan.

Ensiksi ottaa luonnollinen järki niin kovin vastaan, koska Jesuksen opetuslapset rupeevat saarnaamaan Jesuksesta Nazarenuksesta ja Hänen opistansa, joka vaatii totisen katumuksen ja parannuksen, niin myös elävän uskon Vapahtajan päälle. Fariseusten vanha siveys ja omavanhurskaus tulee tämän kautta peräti laiminlyödyksi. Fariseukset, ylimmäiset papit ja kirjanoppineet, eli mailman herrat, luulevat paremmin ymmärtävänsä Raamattua ja autuuden perustusta kuin yksinkertaiset ja talonpojat, jotka ei tunne kirkon lakia. Vielä se opetuslasten tuomitseminen tekee mailman joukolle niin pahaa, että mailman herrat juuri sen asian tähden suuttuvat ja uhkaavat mailmallisen lain kautta estää semmoisen hullun opin levenemästä.

Ei he siis katso sen päälle, minkä kaltaisen muutoksen tämä hullu oppi on vaikuttanut seurakunnassa, vaan koska he kerran ovat saaneet sen ymmärryksen riettaalta, että se on yksi väärä oppi ja että kaikki ne, jotka siihen Nazarenuksen seuraan kuuluvat, ovat väärät profeetat ja villihenget, Jumalan ja ihmisten viholliset, täytyy heidän vihata ja kirota sekä sen miehen, joka alusta tätä väärää oppia toi mailmaan, että myös niitä, jotka siihen uskoon menevät.

Jos nyt kuningas ja maaherra Pontius Pilatus löytävät, että ylimmäiset papit, fariseukset ja kirjanoppineet ilman syytä kantavat Hänen päällensä sen hengellisen vihan ja kateuden tähden, jonka itse rietas on sytyttänyt heidän sydämissänsä, ei ne korkiat valtaherrat paali sen tähden tuomita omantuntonsa jälkeen sen humun ja huutamisen tähden, joka nousee alamaisilta mailman herroilta, jotka vihassansa huutavat: “Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”

Jos vielä seuraavaiset merkit tapahtuvat, että vanhat juomarit tulevat raittiiksi, viinaporvarit kaatavat viinojansa maahan, huorat heittävät huoruuden, varkaat kantavat varastettua kalua takaisin, riitaiset parikunnat sopivat, vaivaiset saavat apua, köyhät lapset saavat ruokaa ja oppia, ei siitä muutoksesta mitään, sillä koko tämä uusi oppi on riettaan hengen petos.

Niin tuumaavat mailman herrat. Niin tuumaavat viinaporvarit, jotka vielä jäljellä ovat. Niin tuumaavat sokiat ja suruttomat papit. Sen tähden pitää kaikki ne, jotka tähän oppiin suostuvat, kirottaman, vihattaman ja pieksettämän, nyrkillä ja sauvalla, puukoilla ja halvoilla, tapettaman ja mailman lain voimalla hävitettämän, että mailman herrat pääsisit taas iloitsemaan ja kalaasia pitämään, että viinaporvarit pääsisit taas rikastumaan, että juomarit pääsisit taas iloa pitämään, että huorat pääsisit taas hyppäämään ja tanssaamaan.

Onpa ennen ollut hauska seurakunnassa, koska pappi oli juomari ja antoi muita juoda rauhassa; koska kirkon takana oli krouvi, ja jokainen, jolle vilu tuli kirkossa, pääsi lämmittämään sydäntänsä vuotavalla pirun paskalla. Silloin pääsit kaikki huorat kirkkoon ilman tutkimatta; kaikki juomarit pääsit ripille ilman varoittamatta; kaikki kiroilijat ja tappelusmiehet tulit kristityksi yhtä äkkiä; kaikki varkaat pidettiin kunniallisena miehenä; kaikki juomarit pidettiin parhaana miehenä Jumalan seurakunnassa; ja parhaat viinaporvarit pidettiin herrana. Silloin liikeni juoda, kirota ja tapella varsin kirkon vieressä. Ja mailman herroilla oli koko iso tienaus kansan hulluudesta.

Mutta nyt ovat nämät väärät profeetat pilanneet viinaporvaritten kauppaa ja juomaritten iloa ja huorain huvitusta ja vanhain kristittyin kristillisyyttä ja mailman herrain kunniata. Nyt haukutaan siviät huorat kirkkotien päällä; rehelliset varkaat otetaan kiinni; raittiit juomarit soimataan ja kunnialliset viinaporvarit ei pääse enää kirkkoon ja hävittömät huorat ei oteta kirkkoon ilman katumuksetta. Onkos tämä muutos tullut ylhäältä eli alhaalta? Onkos se tullut Jumalasta taikka ihmisistä?

Mailman herrat luulevat, että se on yksi väärä oppi, ja pakanat luulevat, että se on yksi ihmeellinen taikaus. Ylimmäiset papit luulevat, että se on hengellinen ylpeys ja oma rakkaus. Juudalaiset luulevat, että se on riettaan hengen vaikutus. Viinaporvarit luulevat, että tämä muutos on tullut ahneudesta ja kateudesta. Korkiat mailman herrat luulevat, että se on hulluus. Ei yksikään mailman lapsista arvaa, mistä tämä hullu oppi on tullut. Paavali todistaa, että se sana rististä on juudalaisille pahennukseksi ja grekiläisille hulluudeksi. Ja koska Paavali rupeis saarnaamaan ihmisten ylösnousemisesta kuolleista, sanoi yksi korkia herra: “Sinä olet hullu, Paavali, ja ylön paljosta lukemisesta olet sinä hulluksi tullut.”

Vielä nytkin pitävät mailman viisaat kristillisyyden hulluutena, erinomattain, koska se ilmoittaa itsensä Hengen vaikutuksilla. He sanoit silloin jo, koska kristillisyys ilmoitti itsensä maan päällä, että kristityt ovat pahoilta hengiltä riivatut. Ja kristittyin ilmoitukset katsottiin kokonansa hulluudeksi. Mutta Paavali todistaa, että mikä hulluus oli mailman edessä, sen on Jumala valinnut. Jos nyt se muutos, joka kristillisyyden kautta on tapahtunut mailmassa, katsotaan hulluudeksi mailman viisailta, niin se on arvattava, että se entinen pakanallinen elämä katsotaan viisaudeksi. Elikä näin: se entinen elämä olis pitänyt kelvata Jumalalle, koska se on kelvannut mailmalle. Ja moni mailmallinen viisas on sanonut, että mailma olis paljota paremmassa järjestyksessä ollut, jos tämä hullu kristinoppi ei olis tullut mailmaan.

Ja se on ihmeellinen, että kristillisyyden nimi ei ole jo aikaa unhotettu, koska kristillisyyden viholliset ovat niin voimalliset ja niin monen kaltaiset, koska sitä vastaan ne, jotka sen alusta saatoit matkaan, olit niin tuntemattomat ja niin mailmalta ylönkatsotut, ettei kukaan pitänyt heistä vaaria ennen kuin kristillisyys pääsi levenemään. Silloin vasta huomaitsi vihollinen, että se ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu kuningas viepi hältä koko joukon ihmisiä. Ja silloin se freistais takoa rintaraudat mailman joukolle. Mutta galilealainen pääsi ainaski voiton päälle.

Mutta nyt on se vanha lohikäärme oikein hirmuisesti suuttunut, koska hän on ulos ajettu taivaasta ja heitetty maan päälle, tieten hänellänsä vähän aikaa olevan pitää hän nyt suurta vihaa. Hän freistaa seuloa ja jauhoksi tehdä opetuslasten sieluja. Jos niiden puolesta ei olis voimallisempi Sotasankari, joka heitä varjelee, kyllä vissimmästi vihollinen pääsis pian seulomaan heidän sielujansa niin kuin nisuja.

Mutta se suuri Sotasankari, joka tänä päivänä on astunut ylös taivaaseen ja istuu siellä Jumalan, Isän oikialla kädellä, on lähettänyt sieltä Pyhän Henkensä, joka nuhtelee maailmaa synnin tähden, vanhurskauden tähden ja tuomion tähden; rukoilee ja manaa hyvää meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla. Se sama henki antaa Jesuksen opetuslapsille voimaa saarnaamaan evankeliumia siinä suuressa turmeluksen kaupungissa ja huutamaan maailman suruttomalle joukolle, että Jumala on herättänyt ylös kuolleista Jesusta Nazarenusta, jonka ylimmäiset papit, fariseukset ja kirjanoppineet yhtenä suruttoman joukon kanssa ovat ristiinnaulinneet.

Jos ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset pitävät sen pahana, että opetuslapset saarnaavat parannusta ja syntein anteeksi saamista Jesuksen nimeen. Ei opetuslapset sen tähden vaikene huutamasta, vaikka fariseukset kieltävät, vaan he saarnaavat kahta kiivaammasti ja soimaavat, ei ainoastansa sitä raakaa kansaa, että he jumalattomalla elämällänsä ovat tappaneet kunnian Herran, vaan opetuslapset soimaavat myös herroja siinä suuressa kirkkoraadissa, että seisovat aina Pyhää Henkeä vastaan.

Yksi osa siitä yhteisestä kansasta, joka on ennen jo kuullut Johannes Kastajan lakisaarnoja ja Vapahtajan vertaukset, rupeisit viimein uskomaan, että se entinen elämä ei kelpaa. Ja koska he saavat pistoksen sydämeen Pietarin saarnasta helluntaipäivänä, rupeevat he sydämen murheella kysymään: “Te miehet ja veljet! Mitä meidän pitää tekemän?” Näin ovat muutamat ihmiset kääntyneet ja Pyhän Hengen voiman kautta muuttuneet.

Ja meillä on se toivo, että tämä kristillisyys, joka opetuslasten saarnaamisesta ja parannuksen huudosta on alkunsa saanut, pääsee aina levenemään sitä myöten, kuin henki antaa opetuslapsille voimaa ja rohkeutta saarnaamaan evankeliumia ja tunnustamaan mailman edessä, että se vanha kristillisyys, joka on kauvan aikaa maannut kuolleen uskon haudassa ja siveyden peiton alla, on nyt herätetty ylös. Joka nyt ei usko, että valkeus on tullut mailmaan, saapi viimein katua ijankaikkisesti, ettei hän ole etsikonaikaansa tuntenut.

Pyörtäkäät siis ilolla ja riemulla ylösastumisen vuorelta odottain Pyhän Hengen voimaa ja sanokaat terveisiä kaikille tiaisille ja pääskyisen pojille, että heidän Isänsä heitä ruokkii ja ylöspitää, ja että Jesus on pian tuleva tuomitsemaan elävitä ja kuolleita. Aamen.