Puhtaat Saarnat 1, numero 55.
2. SUNNUNTAINA
PÄÄSIÄISESTÄ EHTOOSAARNA.
Herra sanoo
profeetan Hesekielin suun kautta 34. luvussa: “Minä herätän heissä yhden
ainokaisen paimenen, joka heitä ruokkii. Ja minä teen liiton heidän kanssansa
ja minä tahdon hävittää kaikkia petoja maan päällä. Heidän pitää asuman
pelkäämättä korvessa.”
Herra ilmoittaa profeetan Hesekielin suun kautta, että Hän tahtoo herättää yhden ainokaisen Paimenen, joka on heitä ruokkiva. Ja me arvaamme hyvin, että tämä Paimen on Vapahtaja, joka ruokkii lampaitans otollisella ruualla. Herra ilmoittaa myös siinä samassa paikassa, että hän tahtoo hävittää kaikkia petoja, ettei heidän pidä enää raataman lampaita niin kuin he ennen ovat kiskoneet ja raataneet. Se ensimmäinen lupaus on kyllä täytetty.
Herra on herättänyt yhden ainokaisen Paimenen, joka kaitsee ja ruokkii lampaitans, ja Hän on vielä antanut henkensä lammasten edestä. Koska susi rupeis raatamaan lampaita, tuli yksi suuri sota Paimenen ja vihollisen välillä. Siinä hirmuisessa sodassa pääsi vihollinen raatamaan Jesuksen ruumista, mutta hänen henkensä tuli varjelluksi. Se hyvä Paimen on vielä elämässä, ja haavat näkyvät vielä hänessä. Mutta lampaat tulit varjelluksi. Vihollinen ei saata niille lampaille tehdä vahingota, jotka seuraavat Paimenta. Mutta ne eksyväiset lampaat, jotka ei pysy laumassa, vaan karkaavat mettään, niitä susi raataa. Niitä ei saata Paimen varjella raatelevaisen suden hampaista, sillä hukan penikat käyvät ympäri joka paikassa, kussa lampaat ovat. Jos joku sokia raukka eksyy pois laumasta, varsin ovat hukan penikat valmiit häntä syömään.
Me olemma kuulleet, kuinka hukan penikat ulvovat, koska he saavat hajun lampaista eikä pääse heitä kiskomaan ja raatamaan. Meillä on se toivo, että Herra lupauksensa jälkeen hävittää kaikki pedot maasta, että lampaat saisit olla rauhassa. Mutta ei vielä ole se aika tullut. Kyllä vielä on petoja joka paikassa, jotka haluavat syödä lihaa ja lakkia verta. Ei nälkähukka tyydy ennen kuin hän saa lakkia lammasten verta. Kuitenkin on meillä se toivo, että Herra lupauksensa jälkeen hävittää niitä petoja, jotka kiskovat ja raatavat Jesuksen lampaita.
Herra hävittää niitä petoja monella tavalla. Välistä hän virittää rautoja ja panee jotakuta kuollutta raatoa syötiksi. Vaikka hukka on niin viekas, ettei hän leikin syö niitä raatoja, joita hän on itse tappanut. Hän tahtoo aivan niitä eläviä lampaita syödä. Mutta Herra tappaa myös niitä petoja kaksiteräisellä miekalla. Ja koska hän on miekalla pistänyt sydämeen, tulevat pedot niin voimattomaksi, ettei he jaksa enää kiskoa lampaita. Kuitenkin on muutamilla niin paksu ja paatunut nahka, ettei miekkakaan pysty niihin.
Lammasten paimen kaivaa muutamille pedoille ison kuopan ja peittää sen hengellisen viisauden risuilla. Sen kaltaiseen kuoppaan putoovat muutamat pedot, jotka ovat ylön rohkiat juoksemaan lammasten perässä. Kuitenkin ovat isot ja vanhat hukat niin viekkaat, ettei he mene siihen kuoppaan, vaan kiertävät kaikkia niitä paikkoja, joissa hengen vaara olis. Ja jos lampailla olis semmoinen viisaus kuin mailman pedoilla, kyllä he vissimmästi välttäisit niitä paikkoja, joissa vihollinen on virittänyt ansan. Mutta lampailla ei ole sitä viisautta, että he ymmärtäisit välttää niitä paikkoja, kussa vihollinen on kätkenyt itsensä. Muutamat karitsat ovat niin hullut, että he juoksevat hukan suuhun.
Mutta Herra tappaa myös muutampia petoja synnin myrkyllä. Koska nimittäin muutamat pedot ovat ylön ahneet lihan päälle, ja muutamat ylön rutosti lakkivat kristittyin verta, rupee synnin myrkky viimein polttamaan heidän sisällyksiänsä. Ei Jumala ole antanut heille myrkkyä, vaan itse he ovat myrkkyä täynnänsä, ja koska he lakkivat verta, rupee se myrkky, joka heissä on, polttamaan heidän tuntoansa. Siitä tulevat muutamat pedot niin kipiäksi, ettei he jaksa enää verta lakkia. Mutta ehkä Herra näin vähitellen hävittää niitä petoja, jotka syövät lampaita, kyllä on monta petoa vielä elämässä, jotka vahtaavat lampaita ja odottavat, koska he pääsisit kiskomaan ja raatamaan Jesuksen karitsoita. Jos itse Israelin Paimen ei varjelis lampaitans, kyllä maailman pedot pian pääsisit kiskomaan ja raatamaan heitä.
Herra on sanonut profeetan Hesekielin kautta: “Minä tahdon itse ruokkia lampaitani. Minä etsin heitä niin kuin paimen etsii lampaitans, jotka laumasta kadonneet ovat. Minä vien heitä parhaalle laitumelle, ja kaitsen heitä toimellisesti.” Tässä kuulet sinä eksynyt lammas, kuinka se suuri Paimen pitää murheen sinusta. Sinä juokset sinne ja tänne sienen perään. Sinä tahdot herkullisia syödä ja makioita juoda. Sinä karkaat usein mettään, kussa hengellinen hukka tahtoo sinun sielusti tappaa. Sinä et ajattele perään, kuinka pian yksi eksynyt lammas hukalta raadellaan. Jos se suuri Israelin paimen ei olis pannut koiriansa perään ajamaan eksyväisiä lampaita laumansa tykö, niin olisit sinä jo aikaa ollut hukan perseessä.
Mutta Israelin paimen tahtoo nyt itse ruokkia lampaitans ja koota heitä kaikkia yhteen lammashuoneeseen, kussa mailman pedot ei tule heitä kiskomaan ja raatamaan. Mutta siihen lammashuoneeseen ei lasketa keituria, jotka puskevat lampaita. Keiturit ovat nuoskat luontokappaleet. He syövät vuotavata pirun paskaa ja vanhan aadamin sontaa. Semmoista nuoskaa ja Jumalan edessä pahoin haisevata rahvasta antavat keituritten paimenet näille sarvipäisille luontokappaleille, että he paremmin laskisit maitonsa. Ja kyllä tosin keiturit laskevat maitonsa semmoisille paimenille, jotka ruokkivat heitä hyvin vuotavalla pirun paskalla ja vanhan aadamin sonnalla, joka haisee neljänneksen päähän, koska se on keitetty luonnollisen järjen ruostuneessa kattilassa.
Muutamat keiturin paimenet lypsävät keiturin nisät niin näppärästi, että he saavat lypsinkiulun täyteen paljaita käärmeen kyyneleitä. Ja päällinen siitä keiturin maidosta, eli luonnollisten taipumusten rintamaito, on niin makia keiturin paimenten suussa, ettei keiturien paimen raski jättää luontokappaleitans sontanavettaan, vaan he makaavat itse yhtenä keituritten kanssa sonnassa. Ja kyllä keiturit tykkäävät paljon sen kaltaisesta paimenesta, joka makaa heidän kanssansa sonnassa.
Me sanoimma äsken, että lammasten paimen ei laske keituria lammashuoneeseen, sillä keiturit ovat niin pahat varastamaan lammasten ruokaa. Hyvä paimen eroittaa siis keituria lampaista. Ja keiturille hän antaa risuja pureskella, mutta lampaille annetaan parempaa ruokaa, joka sopii heille. Keiturit ovat pahat puskemaan lampaita. Minä olen nähnyt, kuinka keituri tappelee lampaan kanssa. Keituri nousee kahden jalan päälle, ja on ensinnä kiivas puskemaan. Mutta lammas perääntyy, ja sillä aikaa kuin keituri miehustelee kahden jalan päällä, laukaa lammas keiturin rintoja. Siitä laukauksesta tulevat keiturin rinnat kipiäksi, eikä keituri jaksa enää puskea.
Koska nyt se suuri Israelin paimen on ruvennut eroittamaan lampaita vuohista, niin on mieli katsella tätä suurta eroitusta lammasten ja keituritten välillä. Me rukoilemma ensinnä, että se suuri Israelin paimen varjelis laumaansa vihollisen päällekarkaamisesta, että eksyväiset lampaat palajaisit paimenen tykö, että raadolliset ja heikkomieliset tulisit autetuksi sen suuren voiman kautta, että hän veis isoovaisia parhaalle laitumelle, että hän johdattais janoovaisia vetten tykö, niin kuin hän on luvannut korjata raadollisia ja ottaa vapisevaiset karitsat syliinsä. Sinä Israelin paimen, älä jätä meitä mailman korpeen nälkymään ja pedoilta raadelluksi tulemaan, vaan kaitse meitä totuuden torvella ja huuda niin korkialla äänellä, että kaikki pedot peljästyisit ja pakenisit luolihins. Kuule sinä suuri ja ylistetty Israelin paimen katuvaisten, viheliäisten ja vapisevaisten lammasten ääni, koska he huokaavat sinun tykös. Isä meidän, joka olet taivaissa jne.
Meidän pitäis tänä päivänä Jumalan armon kautta katseleman Jesuksen lampaita. Ensiksi, millinen luonto niillä on? Toiseksi, millinen ääni niillä on? Kolmanneksi, milliset villat niillä on? Ja siinä katselemuksessa täytyy meidän välistä mainita keituria, jotka aina tukkivat lammashuoneeseen. Mutta se suuri Israelin paimen pankoon koiriansa ajamaan pois keituria, ettei he pääsis varastamaan lammasten ruokaa ja varjelkoon laumansa kaikilta pedoilta, ettei he pääsis lampaita kiskomaan ja raatamaan. Taluttakoon eksyväisiä laumansa tykö, kantakoon heikkoja helmassansa, sitokoon haavoitetuita ja tiputtakoon muutampia hunajan pisaroita niiden vapisevaisten ja heikkomielisten suuhun, että he lämpeisit ja virvoitetuksi tulisit. Aamen.
Ensiksi. Millinen luonto on Jesuksen lampailla? Jesuksen lampaat ovat hiljaiset luontokappaleet, koska he saavat semmoista ruokaa, joka heille sopii. He makaavat silloin ja märehtivät. Mutta koska nälkä tulee, rupeevat he määkymään, erinomattain silloin, koska paimen tulee laskemaan heitä parhaalle laitumelle. Muutamat lihavat lampaat polkevat laidunta niin kuin Herra valittaa profeetta Hesekielin kautta, ja nämä lihavat lampaat ovat myös ylpiät, juoksevat kilpaan ja tahtovat rinnan käydä, nykivät sieltä ja täältä parhaat ruohot. Mutta laihat lampaat ei jaksa niin hopusta juosta. Heidän täytyy toisten perässä kulkea, ja heidän täytyy syödä, mitä lihavat lampaat ovat jalvoillansa polkeneet. Kuitenkin täytyy paimenen katsoa niiden perään, jotka ovat heikot, ettei ne kupsottelis. Paimenen täytyy pehmiällä vittalla niitä hopittaa, että nekin kostuisit kotiin illaksi.
Mutta se ei ole minusta soma, että lihavat lampaat tahtovat kilpaan juosta. He tekevät sen kautta paimenelle suuren vaivan. Ei paimen saata heitä seurata ja jättää ne väsyneet raukat korpeen, jotka ovat laihat. Herra on myös aikonut hävittää niitä lampaita, jotka tulevat niin lihavaksi, ettei huonommat ja väsyneet raukat jaksa niitä seurata. Se on myös huomaittu, että Jesuksen lampaat pysyvät koossa sääsken aikana. Mutta koska tämä ulkonainen vaiva ei ole, tahtovat he hajaantua, yksi menee sinne ja toinen tänne.
Muutamat rupeevat puskemaan heikompia. Mutta paimen ei vihti nähdä, että lampaat puskevat toinen toistansa. Onpa siinä jo puskemista, koska keiturit pistävät nokkansa raosta ja rupeevat varastamaan lammasten ruokaa. Se luonto on Jesuksen lampailla, että he sääsken aikana pysyvät hyvin koossa. Ja jos sääsket aina olisit imemässä lammasten verta, ei suinkaan lampaat hajaantuisi, eikä joutais sääsken aikana ylpeillä, heidän täytyy pysyä koossa.
Mutta keitureilla on se luonto, että he ovat itse kukin erinänsä. Ei keiturit rakasta kumppania niin kuin lampaat. Ainoastans silloin, koska joku koira tulee, kokoontuvat he ja puskevat koiraa. Niillä keitureilla on yksi eri likainen paha haju, erinomattain rykimäaikana. Sappi, joka maksasta tippuu, painaa heidän lihaansa, ettei muu kuin piru saata heidän lihaansa syödä. Usein pukit tappelevat keskenänsä, ja koska net ei sovi puskemaan, purevat he toinen toisensa korvat hampailla. Semmoisia ei saata muu kuin hyvä koira pelättää varastamasta lammasten ruokaa.
Ei tosin lammasten paimen saata heitä paimentaa, ennen kuin heidän luontonsa muuttuu. Ja keituritten omat paimenet ei huoli paimentaa heitä, vaan he antavat luontokappaleittens juosta ympäri vaaroja; mutta koska lypsinaika tulee, käyvät he keiturin kellon kanssa mettässä ja huutavat, ja keiturit vastaavat määkymisellä ja laskevat maitonsa jos heille annetaan pirun paskaa. Keitureitten paimenet ei pidä lampaita ollenkaan, vaan ainoastans keituria sen maidon tähden. Rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin. He katsovat keiturit lampaiksi, mutta lampaat ovat heidän mielestänsä hukat. Koska lammas tulee keiturin paimenen tykö, kääntää hän selkänsä ja ajaa pois tyköänsä ja sanoo: “Sinä olet hengellisessä ylpeydessä.”
Toiseksi. Millinen ääni on Jesuksen lampailla? Ei niillä ole juuri suloinen ääni maailman lasten korvissa. Mutta keskenänsä he tuntevat toinen toisensa äänestä. Ja paimen myös tuntee omia lampaitans, jotka kuulevat hänen äänensä. Mutta hattarain korvissa on lampaan ääni sangen hirveä. Ja mettän perkeleet kiroovat ja pistävät sormiansa korvaan, että he pääsisit kuulemasta lammasten ääntä. Ehkä nyt muutamilla raavailla lampailla on grouvinlainen ääni maailman korvissa, ei kuitenkaan keiturin ääni ole niin kaunis kuin lammasten ääni, sillä keiturin ääni on kohta äpärän äänen kaltainen. Se kuuluu niin surkialta niin kuin aina olis hätä. Ja mikäpä niillä raukoilla on muuta kuin hätä peräsuolessa, joka ei koskaan tule täytetyksi. Ja niillä on aina varastama halu, vaikka kuinka paljon ruokaa olis nokan edessä, kyllä ne sen tähden varastavat lammasten ruokaa. Keitureilla on semmoinen varastama luonto, ettei he malta olla varastamatta jos mikä olis.
Heillä on niin suuri kateus, että sappiki puhkee, koska lampaille annetaan parempi ruoka kuin keitureille. Keiturit kysyvät: “Mitä paremmat nuot ovat meitä? Enempi maitoa meiltä tulee kuin lampailta.” Jos ainoastans keiturille annettaisiin sama ruoka kuin lampaille, kyllä sitte olisit keiturit tytyväiset. Mutta se tekee pahaa keitureille, että heille annetaan risuja ja lampaille vainioheiniä. Mutta ehkä keiturit ja lampaat ovat yhdenkokoiset luontokappaleet, on niiden välillä niin suuri eroitus kuin valkeuden ja pimeyden välillä. Keiturilla on sarvet pystössä, mutta lampailla ei ole pystössä. Keiturilla on yksi paha haju, jota paimen ei voi kärsiä. Niillä on myös yksi pahanilkinen ääni, jota ei ihminen vihti kuulla. Mutta lampaan ääni, jota hattarat ja mettän perkeleet ei vihti kuulla, on sen vuoksi grouvinlainen, että se kuuluu mailman lasten korvissa niin kuinkarhun ääni. Kuitenkin tuntevat lampaat heitänsä keskenänsä äänestä, ja paimen myös tuntee omia lampaitans äänestä. Niin myös lampaat tuntevat paimenen ääntä. Ja tämä lammasten ääni on rakkauden ääni, ehkä kuinka se olis hirviä ja kauhistavainen hattarain korvissa. Koska yksi palkkapaimen ei anna lampaille otollista ruokaa, silloin antavat lampaat äänellänsä tiettäväksi, ettäheillä on nälkä. Ja lammasten ääni kuuluu edemmäksi kuin keiturin ääni.
Kolmanneksi. Millinen villa on Jesuksen lampailla? Me kuulemma monessa paikassa Raamatussa, että katuvaisten synnit pitää tuleman valkiaksi niin kuin villa, josta arvataan, että Jesuksen lampailla on valkiat villat. Mutta ei ole vielä kaikki mustat lampaat kantaneet valkiat karitsat. Mustat lampaat ja ruskiat ovat kyllä laumassa, mutta ei ne ole niin kauniit kuin ne lumivalkiat karitsat, joita paimen kantaa helmassansa ja ruokkii omalla kädellänsä.
Meidän täytyy tunnustaa, ettei ole vielä monta lammasta, jonka villat olisit lumivalkiaksi tulleet. Aivan ruskianlaiset ja harmajat ovat vielä nämät lampaat, jotka käyvät laitumella. Ei ole vielä niin paljon satanut, että kaikkien lammasten villat olisit lumivalkiaksi tulleet. Mutta me toivomme, että se suuri Israelin paimen antaa niin paljon sadetta taivaasta, että lammasten villat tulevat lumivalkiaksi, koska se suuri Israelin paimen viruttaa lampaita ja karitsoita Jordanin virrassa ja johdattaa laumaansa Sionin vuorelle. Ei ole tosin paimen vielä monelta saanut villoja, jotka kelpaavat hänelle. Mutta me toivomme, että villat rupeevat paremmin kasvamaan, koska se suuri Israelin paimen on itse ruvennut ruokkimaan lampaitans ja kaitsemaan karitsoita Sionin vuorella. Tähän asti ovat ne harvat sielut, jotka lampaiksi kutsutaan, kostuneet Golgatan mäelle, jossa Jumalan karitsan veri on tippunut heidän päällensä. Ja Herra on sanonut, jos heidän syntinsä olisit veriruskeat, niin pitää heidän lumivalkiaksi tuleman. Mutta ei ole vielä se suuri Israelin paimen saanut paljon villoja lampailtans. Mailma tahtoo keritä villoja sitä myöten kuin he kasvavat.
Mutta ei nulpokeiturit pidä saaman yhtään iloa eli lohdutusta tästä sanasta, sillä keiturilla ei ole villoja, vaan karvoja, jotka nivovat helvetissä. Riettaan enkelit iloitsevat kristityn lankeemuksesta ja sanovat: “Katso, tuommoiset ovat kristityt.” Jos yksi kristitty lankee, varsin saavat riettaan enkelit voidetta maksansa päälle, ja sanovat: “Tuommoiset ovat kristityt.” Mutta riettaan enkelin ilo kristittyin lankeemuksesta ei taida olla niin pitkällinen. Koska me siis sanomma, ettei Israelin paimen ole vielä saanut villoja lampailta, niin ei tarvitse riettaan enkelit siitä iloita, sillä ei ole vielä paimen heittänyt ruokkimasta ja kaitsemasta lampaitans. Ei tarvitse hukan penikat ylön varhain iloita, että he nyt pääsevät kiskomaan ja raatamaan lampaita.
Ei tarvitse hattarat ja mettän perkeleet ylön varhain nauraa, sillä Israelin paimen on vielä elämässä. Ja me toivomme, että hän varjelee omia lampaitans lumisateesta, pakkaisesta ja rajuilmasta, jos vain lampaat pysyvät koossa, eivätkä mettään karkaa; Ei ainaskaan lampaat niin hullut ole, että he juoksevat hukan suuhun, koska he niin monta kertaa ovat haavoja saaneet. Ja mitä villaan tulee, niin se on meidän toivomme, että he rupeevat tekemään villoja niin pian kuin armon aurinko rupee paistamaan maan päälle. Jos se suuri Luoja vielä kasteen antaa taivaasta, että uusi ruoho pääsis kasvamaan, silloin saavat lampaat ruokaa, koska paimen viepi heitä parhaalle laitumelle. Silloin pitää heidän villansa tuleman lumivalkiaksi, ja karitsat pitää hyppäämän niin kuin peurat nöyryyden laaksossa.
Taivaan enkelit iloitsevat heidän kauneudestansa ja sanovat: “Nämät ovat Jesuksen karitsat, jotka hukan suusta temmatut ovat sen hyvän paimenen voiman kautta.” Hattarat nauravat, koska he kuulevat lammasten ääntä. Mettän perkeleet kiroovat ja hukan silmät vartioit sevat teidän päällenne ja odottavat, koska he pääsisit kiskomaan ja raatamaan Jesuksen lampaita. Riettaan enkelit iloitsevat kristityn lankeemisesta. Jos se suuri Israelin paimen ei varjele omia lampaitans vihollisen päällekarkaamisesta; niin he ovat kaikki hukassa.
Mutta meidän toivomme ja uskalluksemme on Jumalaan, että se suuri Ristinkantaja, joka on henkensä antanut lammasten edestä, sotii vielä heidän puolestansa ja varjelee heitä lumisateesta, rakeista ja rajuilmasta ja vihollisen päällekarkaamisesta, että he saisit rauhassa levätä nöyryyden laaksossa ja Kedarin majoissa, sillä hän on luvannut itse pitää murheen lampaistans. Hän on luvannut viedä heitä parhaalle laitumelle ja antaa heidän juoda elävän veden lähteestä. Hän on luvannut korjata raadollisia, virvoittaa heikkomielisiä, sitoa haavoitetuita ja kantaa vapisevaisia karitsoita sylissäns, ja tiputtaa hunajan pisaroita haavoitettuun sydämeen, että heidän villansa tulisit lumivalkiaksi. Silloin hyppäävät karitsat niin kuin peurat Sionin vuorella ilosta ja riemusta veisaten suurelle Luojalle kiitosta sen tapetun karitsan häissä. Aamen, hallelujah, kiitos, kunnia ja ylistys olkoon ylimmäiselle Israelin Paimenelle nyt ja ijankaikkisesti. Aamen.