Puhtaat Saarnat 1, numero 181.

KINKERISAARNA MUONIOSSA 1854.

Herra puhuu profeetta Hesekielin kautta monenkaltaisia varoitussanoja ja nuhtelee 13. luvussa ensiksi niitä vääriä profeetaita, jotka omasta sydämestä ennustavat ja omaa henkeänsä seuraavat, ennustaen rauhaa, kussa ei rauhaa ole.

Sitte nuhtelee hän Israelin tyttäriä keviämielisyydestä ja maailmankaltaisuudesta, koska hän sanoo 18. värssyssä Israelin tyttärille: “Voi teitä, jotka ompelette ihmisille pehmityksiä kainalon ala, ja päänalaisia sekä nuorille että vanhoille käsittääksenne sieluja. Koska te nyt olette käsittäneet minun kansani sielut, niin te lupaatte heille elämän. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: “Katso, Minä tahdon teidän pehmityksenne tykö, jolla te sieluja käsitätte ja uskotatte; ja tahdon ne repiä pois teidän kainalonne alta, ja tahdon pelastaa ne sielut, jotka te käsitätte ja uskotatte. “

Tässä me kuulemme, kuinka Herra aikoo tehdä niiden kanssa, jotka panevat pehmityksiä ihmisten kainalon ala, ja uskottavat sillä kansaa, joka mielellänsä valheita kuulee, että kansan piti uskoman, ettei Herra ole niin ankara rankaisemaan syntisiä, kuin oikiat profeetat ovat ennustaneet. Ne, jotka pehmityksiä panevat kainalon ala, ennustavat rauhaa, kussa rauhaa ei ole. Ja lupaavat niille elämän, joitten ei pidä elämän, ja niille ennustavat kuoleman, joitten ei pidä kuoleman. He uskottavat ihmisiä, jotka mielellänsä valheita uskovat: “Ei ole niin vaarallinen, jos kristityt vähäisen maailman tavan ja mallin jälkeen itsensä asettavat.”

Herra sanoo vielä profeetta Hesekielin kautta 13. luvussa, 22. värssyssä: “Että te petollisesti saatatte surulliseksi vanhurskaan sydämen, jota en Minä ole surulliseksi tehnyt, ja olette vahvistaneet jumalattoman kädet, niin ettei se palajaisi pahasta tiestänsä ja sais elää.” Koska väärät profeetat ensinnä omasta sydämestänsä ennustavat rauhaa, kussa rauhaa ei ole, ja sitte vielä panevat pehmityksiä kainalon ala, että kaikki ne, joita he näin uskottaneet ovat, nukkuisit rauhassa, niin toiseksi he saattavat vielä vanhurskaan sydämen surulliseksi; että pilkkaajat ja oikean kristillisyyden ylönkatsojat hyvin saattaisit nousta ylpeyteen. Ja sen kautta vahvistetaan jumalattomain kädet. Jumalatoin nousee vielä suurempaan ylpeyteen. Kun väärät profeetat saattavat vanhurskaan sydämen murheelliseksi, silloin vahvistetaan jumalatoin hänen uskossansa, että kaikki kristityt ovat villihenget.

Koska fariseuksella on kirkkaat silmät näkemään kristittyin vikoja, sen kautta vahvistetaan jumalattoman kädet. Se on: Jumalatoin pääsee oikein polkemaan kristillisyyttä, koska vanhurskaan sydän saatetaan murheelliseksi sen väärän tuomion kautta, jonka väärät profeetat julistavat. Sillä ensinnä he panevat suruttomille pehmityksiä kainalon ala, koska he saarnaavat rauhaa, kussa ei rauhaa ole, ja lupaavat niille elämän, joittenka kainalon ala he panevat pehmityksiä. Mutta vanhurskaan sydämen he saattavat murheelliseksi väärällä tuomiolla. Tämän kautta vahvistetaan jumalattomain kädet. Jumalatoin tulee oikein rohkiaksi pilkkaamaan totuutta, koska ne harvat sielut, jotka totuudessa ovat, poljetaan ja halpoina pidetään. Sillä ei jumalatoin huoli siitä, että hän(tä) ei pidetty kristittynä niiltäkään, jotka sitä pehmeätä kristillisyyttä pyytävät edesauttaa. Vaan siinä seisoo jumalattoman autuus, että oikeat kristityt tuomitaan.

Kostonhimo on semmoinen, että se ei huoli omasta hengestä(än), saati hän saa toiselle kuoleman. Semmoinen on hengellinen viha, että hän itse menee ilolla helvettiin, saati kristityt saatettaisiin vahinkoon. Eikö tämä profeetta Hesekielin ennustus ole täytetty monessa paikassa? Ei ainoastaan Israelissa, kussa profeetat ennustit omasta hengestänsä ja panit pehmityksiä syntisille kainalon ala, ja saarnasit rauhaa, kussa ei rauhaa ole; mutta vielä tuomitsit niitä kuolemaan, jotka pitivät elämän, ja niitä he tuomitsit elämään, joitten piti kuoleman. Mutta myös nyt sopii tämä profeetta Hesekielin ennustus monessa paikassa, sillä sama luonto on ihmisillä nytkin, kuin silloinkin on ollut, jos ei vielä pahempi. Sillä täälläkin ihmisen sukukunta pahenee päivä päivältä, jos ei heillä vaan oikea parannus tule. Ja kristillisyyden kautta pahenevat nekin, jotka ennen ovat mielestänsä siveästi eläneet. Törkisyntinen ei pääse mihinkään kristillisyyden valkeuden edestä, joko hän sitte rupeaa puukon kanssa liikkumaan, eli hänen täytyy pudota maahan ja vieritellä itseänsä omantunnon vaivassa. Mutta siviä ihminen pääsee omanvanhurskauden varjon alla polkemaan kristillisyyttä, niin kuin fariseukset, jotka olit mielestänsä siveät ja hurskaat, suutuit hirmuisesti Nazareenukselle, ja hengellinen viha muuttui vielä omantunnon laiksi, niin että se rupeis vuodattamaan kristittyin verta. Niin on vielä nytkin sappi tippumassa, koska fariseukset eivät saa omantunnon rauhaa tältä Nazareenuksen, Galilealaisen, sen kansanhäiritsijän joukolta, jotka myötäänsä haukkuvat ja tuomitsevat siviöitä ihmisiä. Mutta vielä niiltäkin sappi tippuu, jotka ovat mielestänsä tehneet parannusta, mutta eivät edemmäksi, kuin maailmanrakkaus myöten antaa. Ja erinomattain semmoiset, jotka ovat jo tunteneet armosta, ja siitä menneet takaisin maailmaan, ne tulevat seitsemän kertaa pahemmiksi, kuin ennen ovat olleet.

Eiköhän tässä ole monta, jotka ovat alkaneet parannusta tekemään, ja eivät ole saattaneet, niin kuin Jeesus sanoo opetuslapsillensa:” Monta pyytävät ahtaasta portista sisälle mennä, ja ei voi”? Muutamat ovat päässeet ahtaasta portista sisälle, mutta maailmanrakkauden kautta ovat taas menneet takaisin maailmaan, koska tuli ikävä olla taivaanvaltakunnassa. Raskaaksi tuli Jeesuksen risti kantaa. Raskaaksi tuli Jeesuksen seuraaminen. Vaikka moni on iloissansa, koska Ylkä on heidän kanssansa, mutta koska hääpäivät loppuvat, silloin tulee paastoominen. Silloin moni tulee penseäksi — ja maailma rupeaa tarjoomaan hyvyyttänsä. Ja koska vielä Ylkä viipyy, rupeavat kaikki makaamaan, sekä viisaat, että tyhmät. Mutta jos nyt Ylkä otetaan pois, ja nekin otetaan pois, jotka ruokkivat karitsoita niin kuin Pietari ja Johannes, kuinka sitte käypi niiden kanssa, jotka ovat harjaantuneet valmista syömään? Jokohan nälkä ja vilu saavuttaa?

Minä olen ajatellut, että kristillisyys ei pitäis loppuman sen tähden, jos se pääsisi oikein juurtumaan, jos se tulis omantunnon asiaksi ja sydämen asiaksi. Mutta jos omatunto ei vaadi kristillisyyttä, niin loppuu pian kristillisyyden voima sydämessä, sillä sydän on muuttuvainen. Välistä iloinen, välistä murheellinen, välistä palava, välistä kylmä. Sen tähden on vielä kristityillä vaarallinen aika. Jos ei ole oikea valvominen sydämen ylitse, niin tulee maailmanrakkaus ja varastaa sydämen pois raavailta. Keveämielisyyden ja huoruuden perkele varastaa nuorilta. Ja koska ei kuolema tule varsin silloin, koska ihminen on Jumalan armon kautta valmis, se on: “Koska Ylkä viipyi, tulivat kaikki uneliaiksi ja nukkuivat.” Valvokaat siis, ja rukoilkaat, ettei vihollinen tulis varastamaan Vapahtajalta sydäntä.

Mutta älä ylön varhain iloitse kristittyin lankeemuksesta, sinä siveä fariseus, joka olet tullut tänne vartioitsemaan ja kuulustelemaan, jos täällä olis jotakin saamista nälkäsuoliin! Minä arvaan, että tässä on nyt monen kaltaisia ihmisiä koossa, jotka ovat tulleet osittain vartioitsemaan, jos he löytäisit jotakuta laillista syytä, josta he pääsisit rupeamaan nahkaan, niin kuin fariseusten vanha tapa on. He tulevat vartioitsemaan, jos he löytäisit jotakuta laillista syytä, josta he pääsisit kantamaan Pontius Pilatuksen edessä. Muutamat ovat tulleet ainoastansa kurkistelemaan, niin kuin silloin Vapahtajan aikana surutoin kansa kokoontui jokaisesta kaupungista saadaksensa ihmetöitä nähdä. Muutamat ovat tulleet sillä mielellä, että he pääsisit jostakin raosta nokkaansa tukkimaan, ja varastamaan lammasten ruokaa. Muutamat ovat jo vanhat kristityt, jotka eivät parannusta tarvitse, ja muutamat ovat tulleet murheellisella ja epäileväisellä sydämellä kuulemaan, mistä tie menee taivaaseen.

Niille ensinmainituille, eli fariseuksille, ei ole mitään puhumista. Kyllä he löytävät aina syytä ja paljon vikoja. Sillä se jumala, joka asuu alimmaisessa taivaassa, on antanut fariseuksille senkaltaisen ylösvalaistuksen, että tämä kristillisyys on väärä. Ja sillä uskolla he luulevat tulevansa autuaaksi. Kukas tiesi, kuinka paljon nekin raukat kiittävät onneansa, koska totuus tulee heidän eteensä asetetuksi.

Armonvarkaille en tahtoisi mielelläni antaa mitään väärää toivoa, sen tähden, että he nyt pääsisivät varastamaan lammasten ruokaa heidän kuolleella uskollansa. Minä en tiedä heille muuta sanoa, kuin mitä Jaakob on sanonut, että usko ilman töitä on kuollut. Me kaipaamme siis armonvarkailta uskon hedelmiä. Me käymme heidän tuntonsa päälle, että heidän pitää luopuman väärästä mammonasta. Ja heidän pitää Jumalan sanan jälkeen sovittaman lähimmäisensä, että heidän pitää jakaman omaisuudestaan vaivaisille. Sillä muutoin tulee Vapahtaja tuomiopäivänä soimaamaan heitä sydämen kovuudesta ja armottomuudesta, etteivät ole Häntä auttaneet. Mitä se auttaa, että sinä uskot ja olet armotoin? Semmoinen oli se uskotoin palvelija, joka kiristi kanssapalvelijaansa kurkusta. Mitä se auttaa, että sinä uskot ja huoraat? Semmoinen on jo aikaa langennut pois armontilasta. Sillä ei hän tee uskon ja parannuksen soveliaita hedelmiä.

Vaikka kuinka olisit liikutuksissa ja olisit armontuntemisissa, jos sinä annat jäsenes vääryyden palvelukseen, niin sinä et ole mikään kristitty, mutta ainoastaan yksi armonvaras, joka toistamiseen ristiinnaulitset Vapahtajas. Sillä Paavali sanoo: “Lihan työt ovat julkiset, jotka ovat huoruus, varkaus, salavuoteus ym.” Samaten, jos sinä uskot ja varastat, niin sinä olet varas, vaan et kristitty. Eli jos vanha aatami pääsee ulos sanoissa ja töissä, niin sinä olet riettaan hallussa. Jos maailmanrakkaus, ahneus, kateus eli salainen karte pääsee hallitsemaan, niin sinä et ole kristitty, mutta maailman orja. Ja sinun täytyy uudestaan tehdä katumus ja parannus, ja anoa synnit anteeksi Jumalalta ja ihmisiltä. Vaikka kristillisyys ei seiso ainoastaan valvomisessa, mutta kuitenkin, jos kuinka usko ja elävä armontunto olis, eikä sentähdenkään ole valvominen ja sota maailmaa ja omaa lihaa vastaan, niin on sinun kristillisyytes turha. Jos sinä tänä päivänä olet kristitty, ja huomenna pakana, niin mitä sinun kristillisyytes sitte maksaa? Me vaadimme siis kaikilta yhteisesti, ja kristityiltä erinomattain, valvovata omaatuntoa.

Emme pane pehmityksiä kainalon ala, emme sano kristityille: “Ei ole synti, jos sinä vähän annat lihan rakkaudelle sijaa”, vaan me sanomme:” Joka ei ristiinnaulitse lihaansa himoinsa ja haluinsa kanssa, se on elävältä kuollut. “

Niille sieluille ylösrakennukseksi, jotka ovat tulleet murheellisella ja katuvaisella sydämellä, me sanomme ensin muutamia virvoitussanoja, että he katsoisit, ei ainoastansa oman sydämensä päälle, joka kyllä on paha ja ilkiä, niin kuin itse rietas, vaan myös uskon alkajan ja päättäjän päälle. Johannes sanoo: “Jos meidän sydämemme tuomitsee meitä, niin on Jumala suurempi, joka antaa synnit anteeksi, eikä tuomitse katuvaisia ansion jälkeen.” Tässä ei armonvarkaan tarvitse tulla niin kuin keiturin, nokkansa kanssa pistelemään, sillä armonvarkailla ei ole mikään hätä niin kauan, kuin hän jaksaa huorata, varastaa ja valhetella, ja yhtä hyvin on armontuntemisissa. Mutta katuvaisilla ja epäileväisillä on hätä sen pahanilkisen sydämen kanssa. Hänellä on hätä perkeleen kiusausten kanssa. Hänellä on hätä pahain himoin ja haluin kanssa. Niinmuodoin tarvitsee hän saada lohdutuksen, virvoituksen ja kehoituksen ylönannetussa tilassansa.

Mistäs pitää yhden murheellisen ja katuvaisen sielun armon löytämän? Hänen täytyy varmaan paeta sen Parantajan tykö, joka on helvetin vaivan ja tuskan kärsinyt meidän edestämme, joka seisoo polvillansa Yrttitarhassa ja hikoilee verta, joka huutaa viimeisessä sodassa: “Minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun ylönannoit.” Siihen verisen ristin juurelle täytyy sinun paeta, sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan tykö, joka ei ole säästänyt yhtään ainoata verenpisarata, jota Hän ei olis antanut vuotaa syntisten lunastukseksi. Sen suuren Ristinkantajan tykö täytyy sinun paeta, koska perkele, maailma ja oma liha karkaavat väkevästi sinun päällesi. Jaa! Silloin täytyy sinun paeta sen suuren Kuninkaan tykö, joka saattaa kovan sydämen särkeä. Aamen.