Puhtaat Saarnat, numero 171.

 

 

Rippisaarna 1853.

 

Koska makian leivän juhla lähestyi, sanoi Jesus hänen opetuslapsillensa: Te tiedätte, että kahden päivän perästä tulee pääsiäinen, ja Ihmisen Poika ylönannetaan ristiinnaulittaa. Silloin kokoonnuit pappein päämiehet, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat ja neuvoa pidit, kuinka he Jesuksen kavaluudella kinni ottaisit ja tappaisit. Matt. 26: 1.

 

Tässä kuuluu se hirmuinen salainen neuvo, jonka Jesuksen viholliset pitävät keskenänsä. Ei he vihti Jesusta tappaa omalla kädellänsä, ettei mailman laki olis heitä syyttänyt. Mutta he tahdoit kavaluudella ja viekkaudella saada jonkun laillisen syyn hänen päällensä, että he saattaisit niin kuin lain varjon alla häntä kiinni ottaa ja tappaa, sillä Jesuksen (vihollisilla oli) semmoinen usko, että siinä ei tule synti, jos he lain varjon alla saattavat Jesusta hukuttaa. Ja semmoinen usko on ollut kaikilla kristillisyyden vihamiehillä, että siitä ei tule synti, jos he lain varjon alla saattavat kristityitä vahingoittaa. Lain varjon alla on myös entiset kristityt tapetut.

Ensiksi on rietas kääntänyt juudalaisten ja pakanain silmät nurin. He ovat saaneet sen ylösvalaistuksen helvetistä, että kristityt ovat yksi kirottu joukko ja pahoilta hengiltä riivatut, niin kuin myös juudalaiset olit saaneet sen ylösvalaistuksen helvetistä, että Jumalan poika oli yksi kansan häiritsijä ja väärä opettaja. Sen syyn tähden he kannoit hänen päällensä maaherran Pontius Pilatuksen edessä, viimein he toit vielä senki suuren rikoksen hänen päällensä, että hän teki itsensä Jumalan pojaksi. Tässä nousi niin hirmuinen ylpeys juudalaisilla, että he repäis vaatteensa, ja kuitenkin oli heillä se usko, että Jesus oli hengellisessä ylpeydessä, koska hän teki itsensä Jumalan pojaksi.

Myös jälkeen ovat pakanat tyhmistyneet, jos joku kristitty on tunnustanut itsensä Jumalan lapseksi. Ei nimittäin pakanat usko, että yksikään ihminen on tullut Jumalan lapseksi. Se Jumalan pojan tunnustus teki pahaa juudalaisille, ja kuitenkin he sanoit: “Meillä on Isä, Jumala. Emme ole äpärät.” Mutta mistäs juudalaisille oli tullut semmoinen viha Jesusta kohtaan, että he rupeisit juuri hengen päälle käymään? Emme me ymmärrä, mistä se viha olis tullut, mutta on jälistä päin huomattu, että haukkumisesta nousee viha, ja joka ilmoittaa jumalattomille totuuden, se tulee vihattavaksi maailmalta. Siitä haukkumisesta on siis tullut viha, ja viha on juudalaisten mielessä muuttunut totuudeksi. Ja niin pian kuin hengellinen viha muuttuu totuudeksi juudalaisten sydämissä, rupeevat he kantamaan Jesuksen päälle, että hän (on) yksi kansan häiritsijä ja väärä profeetta, joka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Ja koska juudalaiset ei vihti itse semmoisen tappaa, niin he pitävät neuvoa, kuinka he kavaluudella ottaisit hänen kiinni ja tappaisit. Sen tähden kirjoittavat evankeliumin kirjoittajat, että juudalaisten ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat kokoonnuit ja neuvoa pidit, kuinka he Jesuksen kavaluudella kiinni ottaisit ja tappaisit.

Mutta ei tämän aikaiset juudalaiset ole vihaiset Vapahtajalle ja hänen opetuslapsillensa. Niin he sanovat kuitenkin, että het ei vihaa ketään. Mutta kukas tiesi, jos viha olis salattuna sydämessä, vaikka het ei tunne sitä. Kukas tiesi, jos tämän aikaiset juudalaiset saattavat paremmin kätkeä vihansa kuin entiset, vaikka he sanovat: ”Ei meillä ole vihaa.” Mistäs sokiat raukat tuntevat, mikä heillä on sydämessä? Koska he suuttuvat totuuden tunnustajille ja viskaavat ulos huoneestansa, silloin he sanovat: “Ei meillä ole viha.” Mutta vihan töitä kuitenkin tekevät. Ja tiesiköpä Judaskaan, että vihan perkele meni häneen sen kastetun palan jälkeen?

Moni tulee nyt Judan tavalla Herran ehtoolliselle ja antaa Jesukselle suuta, vaikka hengellinen viha palaa sydämessä Jesusta ja hänen opetuslapsiansa kohtaan. Sillä rietas kääntää kokonansa nurin juudalaisten silmät, että he katsovat oikian kristillisyyden vääräksi ja ylpeydeksi, jonka tähden mailma rupeaa heitä vihaamaan. Mutta tämä hengellinen viha muuttuu totuudeksi sokian raukan mielessä. Ja niin kuin juudalaiset olit saaneet sen ylösvalaistuksen helvetistä, että Jesus Nazarenus oli yksi kansan häiritsijä ja väärä opettaja, niin ovat tämän aikaiset juudalaiset, nimittäin suruttomat ja armonvarkaat, saaneet sen ylösvalaistuksen helvetistä, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, jotka niin kovin tuomitsevat ja haukkuvat kunniallisia ihmisiä. Ja sen tähden he pitävät myös neuvoa, kuinka he kavaluudella kiinni ottaisit kristityitä, kuinka he lain varjon alla saattaisit kostaa.

Olispa nyt aika vielä katumuksen tehdä, jos hengellinen viha ei olis muuttunut totuudeksi. Mutta Juudas ei saata katua syntiänsä Herran ehtoollisen huoneessa. Vasta silloin Juudalla tunto herää, koska hän näkee Jesuksen tuomituksi. Ja silloin ei ole enää aika armoa kerjätä. Mutta Jesuksen ja kristillisyyden vihamiehille ei taida katumus tulla koskaan, ennen kuin vasta ijankaikkisuudessa. Tämä hengellinen viha on vaikuttanut niin paljon, että sydän on paatunut, ja sen tähden ei taida juudalaiset eikä pakanat enää katumuksen ja parannuksen tehdä, koska hengellinen viha on paaduttanut sydämen.

Ja monelle on ilo tullut kristittyin lankeemuksesta, kuinkas semmoiset saattavat katumuksen tehdä? Monelle tulee myös ilo kristittyin vahingosta, niin kuin Jesus sanoi opetuslapsillensa: “Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta mailma iloitsee.” Ja mistä syystä mailma iloitsee? Joo, Jesuksen kuoleman tähden mailma iloitsee. Jos nyt kaikki kristityt kuolisit, niin pääsis mailma iloitsemaan. Jos kaikki kristillisyys loppuis, niin pääsis mailma iloitsemaan. Mutta kuitenkin on Jesus sanonut, että opetuslasten muret käätään iloksi. Minä uskon kuitenkin, että opetuslasten muret käätään iloksi, vaikka kuinka nyt olis muret. Mutta mailman ilo ei taida niin kauvan kestää.

Minä tiedän, että täällä on muutampia murheellisia opetuslapsia, jotka itkevät Jesuksen ristin juuressa ja surkuttelevat mailman sokeutta, surkuttelevat paatuneitten kovakorvaisuutta, kauhistuvat juudalaisten paatumusta, koska he näkevät, kuinka koko mailman viha on kaatunut Jesuksen päälle, kuinka hän on ylönannettu Jumalalta ja ihmisiltä. Minä uskon myös, että Jumala näkee opetuslasten muretta ja kuulee heidän huokauksiansa ja herättää heille ylös sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan, joka on totisesti kuollut monen opetuslapsen sydämessä, ettei he tunne enää hänen armollista läsnäolentoans niinkuin ennen. Jesuksen murheelliset opetuslapset itkevät ja parkuvat, koska he näkevät, kuinka hirmuinen mailman viha on Jesusta kohtaan. Mutta Jumala taivaassa kuulee heidän huokauksiansa, ja viimein käätään heidän murheensa iloksi, koska he saavat nähdä, että Jesus on vielä elämässä, joka saattaa kyllä auttaa sekä hengellisestä että maallisesta hädästä.

Vaikka se tuntuu välistä niin kuin olis murheellisten opetuslasten ystävä ja ainoa auttaja kuollut ijankaikkisesti, ettei hän enää kuule katuvaisten ja murheellisten huokaukset, kuitenkin saavat he suuremmassa hädässä tuta, että Jesus on vielä elämässä. Jesuksen ristin viholliset iloitsevat Jesuksen kuolemasta. He luulevat, että kaikki kristillisyys loppuu hänen kanssansa. Mutta, Jumalan kiitos, Jeesus on vielä elämässä. Ja me uskomme, että hän antaa murheellisille opetuslapsille Pyhän Henkensä, että he saattavat suuremmalla rohkeudella turvata häneen, ja julistaa hänen hyviä töitänsä ja kiittää häntä hänen suuren armonsa edestä.

O, jos me saattaisimme kiittää sen suuren armon edestä, jonka hän on murheellisille ja katuvaisille sieluille tehnyt. Mutta me olemme kiittämättömät ja huolimattomat valvomaan ja rukoilemaan, sen tähden panee hän koettelemuksia meidän päällemme, että me paremmin muistaisimme, ettei meillä tässä mailmassa yhtään vahvaa asumasijaa ole. Sillä mailman rakkaus tahtoo varastaa opetuslasten sydämet, sen tähden kuolee Jesus pois, ja heidän täytyy valittaa, ettei heillä ole enää yhtään turvaa, ei taivaassa eikä maan päällä. Koska Jesus makaa kuolleena sydämen haudassa, silloin lankeevat opetuslapset epäilykseen, ja uskon kipinä sammuu, ja mailma pilkkaa ja nauraa Jesuksen murheellisia opetuslapsia. Nyt täytyvät Jesuksen murheelliset opetuslapset olla lukittuin ovein takana, koska Jesus on kuollut. Nyt täytyy heidän olla murheessa ja epäilyksessä, koska Jesus on haudassa. Ei he jaksa enää uskoa, että Jesus nousee vielä ylös ja tulee eläväksi. Eikä yksikään jaksa lohduttaa veljeänsä ja sanoa: “Meidän pitää toivoman, että Jesus elää.”

Missäs nyt on Pietarin usko ja Johanneksen rakkaus? Ei Pietari muista Herran sanoja: “Koskas palajat, niin vahvista sinun veljiäs!” Näin se nyt käypi, koska Jesus kuolee kristittyin sydämissä. He lankeevat epäuskoon ja epäilykseen. He ovat lukittuin ovein takana. Ei he jaksa puhua kelleen mitään. Mutta ei Jesuksen oikiat opetuslapset mene mailman joukon kanssa pilkkaamaan sitä Ristiinnaulittua. Ei het mene viinaporvarin taloon hakemaan lohdutusta flaskusta. Ei he mene mailman joukon kanssa pilkkaamaan ja nauramaan, eli korttia lyömään ja kiroomaan. Ei he mene koreutta ostamaan ja huorain perässä laukkomaan. Vaan he menevät yhteen huoneeseen itkemään ja parkumaan.

Missäs nyt on Jesus, rakas mestari, rakas opettaja ja orpolasten ainoa turva? Kuolluna makaa. Haudassa makaa. Kyllä saatte parkua nyt tämän päivän ja tämän yön ja vielä huomenna, että sydämellinen muret särkis teidän kovat sydämenne ja pehmittäis kovat rinnat, että jaksaisitte paremmin uskoa pääsiäispäivänä, koska se suuri Ristinkantaja tulee eläväksi ja osottaa haavojansa ja selittää teille kirjoituksia ja antaa teille lupauksia Pyhän Hengen tulemisesta ja tulevaisen mailman kunniasta. Silloin pitää teidän suuremmalla voimalla ja rohkeudella saarnaaman evankeliumia kaikille luoduille: “Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi. Mutta joka ei usko, se kadotetaan. Aamen.