Puhtaat Saarnat 1, numero 167.

14. Rippisaarna sen kaltaisille, jotka mielellänsä tahtovat lähteä pois maailmasta.

Sillä me tiedämme, jos tämä maja, meidän maallinen huoneemme puretaan, meillämme olevan rakennuksen Jumalalta, huoneen ei käsillä tehdyn, joka on ijankaikkinen taivahissa, jota me myös ikävöiden huokaamme, että me meidän majallamme, joka taivaasta on, puetuiksi tulisimme. Jos me muutoin puettuna, eikä alasti löyttäisiin. 2 Kor. 5: 1-3.

Näin kirjoittaa Paavali niille kristityille, jotka olivat muutamia vuosia ennen Paavalin opin kautta heränneet synnin unesta ja kääntyneet pakanallisuudesta kristillisyyteen. Paavalilla oli usein halu lähteä pois maailmasta, ei ainoastansa sen vaivalloisuuden tähden, kuin kristityillä on maailmassa, jossa heitä vihataan ja vainotaan, pilkataan ja ylönkatsotaan, vaan myös jumalallisen halun tähden autuuden perään, koska hän oli vakuutettu siitä, että hänellä oli parempi maja rakettu taivahissa kuin tämä ruumiillinen maja, joka pian hajoo.

Tämän Paavalin kirjoituksen jälkeen pitäisi oleman kaikilla kristityillä sydämellinen halu lähteä pois maailmasta ja olla Kristuksen tykönä, joka paljon parempi olisi. Ja minä uskon myös, että kaikilla uskovaisilla on semmoinen halu, erinomattain vanhoilla, jotka iänkin vuoksi seisovat haudan partaalla, jos he muutoin ovat Kristuksen vanhurskaudella puetut, ellei niin ole, kuin Paavali kirjoittaa: “Jos me muutoin puettuna löyttäisiin, eikä alastomana.”

Alastomat ovat kaikki ne raukat, jotka eivät ole Kristuksen vanhurskauden hameella puetut. Mutta suoja on välistä nukkuissa tuntematoin, niin ettei nukkuvaiset tiedä eikä tunne, jos he olisivat peitteen pois päältänsä unessa potkineet. Valvovaiset sen näkevät ja vetävät peittoa alastomain päälle. Mutta jos kaikki nukkuvat, niin silloin saattaa olla monta, jotka ovat unessa peitteen pois päältänsä potkineet. Ne löydetään alastomina, koska Jumalan poika tulee. Sen tähden kirjoittaa Paavali: “Jos me muutoin peitettynä eikä alastomana löyttäisiin.” Mutta niin kuin Noakia oma poikansa pilkkasi, koska hän unessa oli peiton päältänsä potkinut, niin tulevat kaikki alastomat raukat riettaan enkelien pilkkaamiksi, jos ei ole joku saapuvilla, joka vetää peittoa heidän päällensä.

Niitäkin riettaan enkelit pilkkaavat, jotka Kristuksen vanhurskauden hametta kantavat, mutta tämä pilkkaaminen ei koske niihin, joilla totisesti Kristuksen vanhurskaus on; vaan jos he alastomana löydetään, ja sen alastomuuden tähden pilkataan, niin silloin he saavat sanoa kuin David: “Pilkka särkee minun sydämeni.” Mutta se olisi nyt paras neuvo sekä nuorille, että vanhoille, että he ottaisivat Kristuksen vanhurskauden hameen päällensä, ettei heitä silloin alastomana löydettäisi, kun Jumalan poika tulee, että he saattaisivat sanoa Paavalin kanssa: “Me tiedämme, jos tämä maja, meidän maallinen huoneemme puretaan, meillämme olevan rakennuksen Jumalalta, huoneen, ei käsillä tehdyn, joka on ijankaikkinen taivahissa; jota me myös huokaamme ikävöiden, että me meidän majallamme, joka taivaasta on, puetetuksi tulisimme.”

Näitä sanoja kirjoitti Paavali kristityille, koska hän tunsi, että hänen maallinen majansa pian puretaan. Ja minä ajattelen, että kaikilla vanhoilla, jotka jo iän vuoksi seisovat haudan partaalla, pitäisi oleman saman kaltainen tunto jo itsessään ruumiin rakennuksessa, että heidän majansa pian puretaan, ja jos ei ole heillä se vakuutus, että he pääsevät pian siirtymään ijankaikkisiin majoihin, koska tämä maallinen maja puretaan, niin he jäävät avoimen taivaan alle. Paavali kirjoittaa myös kristityille edellä mainitussa paikassa (2. Kor. 5: 4): “Sillä me, jotka tässä majassa olemme, huokaamme, että me rasitetut olemme,” niin kuin kaikki kristityt huokaavat, koska he tuntevat, että he tässä katoovaisessa majassa ovat rasitetut. Niin kuin myös Salomon kirjoittaa: “Kuolevainen ruumis rasittaa sielua.”

Tämä rasitus on erinomattain vanhoille tuntuva, joitten ruumiin rakennus kohta kallistuu hautaan. Ja heidän pitäisi erinomattain huokaaman ja rukoileman, että he pääsisit pian siirtymään ijankaikkisiin majoihin, koska tiettävä on, että tämä maallinen maja on jo lahoomassa, ja sen tähden puretaan pian. Nämät Paavalin sanat kuuluvat ainoastansa kristityille, sillä Paavali kirjoittaa samassa paikassa: “Sillä se, joka meitä siihen (siirtymiseen) valmistaa, se on Jumala, joka myös hengen on meille pantiksi antanut.” Näistä sanoista kuuluu selkiästi, että ne edelliset sanat kuuluvat ainoastansa niille, joille Jumala on Pyhän Henkensä pantiksi antanut. Ei ole suruttomilla tässä paikassa mitään omistamista, jotka eivät ole Pyhää Henkeä koskaan saaneet, ei myös niillä ole osaa eli arpaa, jotka ovat Pyhän Hengen kadottaneet. Niitten suruttomain, katumattomain ja uskottomain maja on rakettu helvetissä, siellä on se paikka, jossa heidän ijäti oleman pitää.

Ja koska Paavali kirjoittaa kristityille, että me olemme kaukana Herrasta, niin kauvan kuin me ruumiissa asumme, sillä me vaellamme uskossa emmekä katselemisessa, niin se on arvattava, että nämät Paavalin koettelemukset sopivat kaikille kristityille, erinomattain silloin, koska omavanhurskaus tahtoo ahdistaa uskovaisia kauvas Kristuksesta. Silloin he tuntevat, että he ovat kaukana Herrasta, koska armon aurinko peitetään epäuskon pilvien taka. Mutta heillä on kuitenkin sydämellinen halu autuaaksi tulla, vaikka he tuntevat, että he ovat kaukana Herrasta. Ja muutoinkin saavat kristityt tuntea, että he ovat kaukana, vaikka he vaeltavat uskossa, mutta ei katsomisessa. Kuitenkin lisää Paavali nämät sanat: ”Meillä on turva, ja paljon enemmin halaamme olla kaukana pois ruumiista ja mennä asumaan Herran tykö.”

Onkos nyt teillä semmoinen halu, te vanhat ja sairaat ijankaikkisuuteen matkustavaiset, te, joitten ruumiillinen maja pian puretaan, joitten rakennus on jo kallistumassa hautaan? Onkos teillä nyt semmoinen tunto kuin Paavalilla, että koska tämä lahonnut maja pian puretaan, teille on rakettu parempi maja taivahissa, ja on ijankaikkinen ja turmelematoin. Ja koska vanha lahonnut ruumis rasittaa teidän sielujanne, niin onkos teillä totinen halu olla kaukana ruumiista ja tulla Herran tykö? Onkos teillä semmoinen usko, että te pääsette pian siihen uuteen Jerusalemiin katselemaan Herraa, niin kuin Hän on, kasvoista kasvoihin?

Minä uskon, että totisilla kristityillä on se tunto ja turva kuin Paavalillakin ja kun tämä Herran ehtoollinen on monelle viimeinen ateria maan päällä, niin rukoilkaat, että Herra valmistaisi teitä, te matkustavaiset ijankaikkisuuteen, että te puetettuna löyttäisiin Kristuksen vanhurskauden hameella, joka teidän alastomuutenne peittää.

Nyt on ihmisen poika kirkastettu Hänen verisessä muodossansa. Nyt seisovat murheelliset opetuslapset ristin kohdalla. Nyt veri juoksee niin kuin virta sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan haavoista. Nyt saatanan joukko Häntä pilkkaa. Muutamilla on tässä ruostunut rautanaula sydämessä. Jesuksen ristin viholliset, jotka katuvaisten ja uskovaisten kyyneleitä pilkkaavat, ne luulevat, että he nyt saavat rauhassa mennä helvettiin, koska kansan häiritsijä kuolee. Mutta yksitoista on vielä elämässä, jotka saavat nähdä Herran, vaikka he välistä ovat murheessa ja epäilyksessä, koska Jesus kuolee.

Kumartakaat sydämiänne ja rukoilkaat Häntä, koska te näette ihmisen pojan astuvan ylös taivaaseen, josta Hän on pian tuleva jälleen. Tunnustakaa teidän syntinne, joitten tähden Jesus on ristiinnaulittu ja sanokaa: “Minä vaivainen syntinen ihminen, jne.”