Puhtaat Saarnat 1, numero 152.

 

 

KINKERISAARNA.

 

Jumala valittaa profeetan Jeremian kautta 5: 12, että he kieltävät pois Herran ja sanovat: "Ei hän se ole. Ei meille käy niin pahoin. Ei miekka ja nälkä tule meidän päällemme. Profeetat puhuvat tuuleen. Ei heillä ole Jumalan sana. Niin heille itse käyköön."

 

Nämät sanat sopivat juuri hyvin tämän aikaisille suruttomille ja kristillisyyden vastaanseisojille, jotka sanovat: “Kyllä me näemme itse Raamatusta. Ei teidän tarvitse huutaa.” Tämän aikaiset luulevat myös, että profeetat puhuvat tuuleen, ja ettei heille niin pahoin käy kuin profeetat ennustavat. Ja käykään profeetoille niin kuin he muille saarnaavat.

On ennenki vanhassa Testamentissa olleet semmoiset paatuneet henget, jotka ei ole uskoneet, mitä profeetat ovat ennustaneet. Sillä profeetat ovat saarnanneet, että väärin käypi, jos ihmiset ei tee parannusta. Mutta ei ole sen aikaiset pakanat uskoneet, että väärin käypi, ennen kuin vihollinen on tullut miekalla kaulan päälle, vaan sen aikaiset pakanat ovat vastanneet, että profeetat puhuvat tuuleen; ei se ole tosi, mitä he jaarittelevat.

Ja juuri sama usko on tämän aikaisilla pakanoilla, että profeetat puhuvat tuuleen. Ei se ole tosi, mitä he jaarittelevat. Mutta kyllä pakanat saavat kerran nähdä, onkos se tuuleen puhuttu, että suruttomat kaikki menevät helvettiin, ja ettei taida olla parempi keino niilläkään, jotka kerran ovat alkaneet hengessä ja nyt päättävät lihassa.

Vai niinkös te luulette, pakanat, että profeetat puhuvat tuuleen? Ja niin, että käypi niille profeetoille kuin he ovat ennustaneet muille. Mutta älkäät ajatelko, pakanat, että niin käypi profeetaille kuin suruttomille, vaikka te luuletta, että profeetat puhuvat tuuleen. Mutta pakanat itse puhuvat tuuleen, koska he rupeevat jaarittelemaan heidän omia asioitansa. Pakanoilla on paljon arvelemista, koska he tulevat yhteen. He puhuvat silloin pellosta ja nautahäristä niin kuin Vapahtaja on sanonut: “Minä olen ostanut viisi paria härkiä ja en taida sen tähden tulla.” Semmoiset estelemiset ja semmoiset jaaritukset ovat suruttomilla.

Ja vaikka nyt pakanat sanovat: “Profeetat puhuvat tuuleen, ei heillä ole Jumalan sana”; mutta pakanatpa puhuvat tuuleen. Onkos sitte pakanoilla Jumalan sana suussa, koska he vastaavat näin: “Minä olen ostanut viisi paria härkiä ja en taida sen tähden tulla”? Eiköpä pakanoilla ole uskonveljiä ollut jo vanhassa Testamentissa? Onpa silloin jo ollut pakanoilla se usko, että profeetat puhuvat tuuleen, ja ettei heillä ole Jumalan sana. Mistäs heille tuli se usko, että profeetat puhuvat tuuleen?

Eiköpä tämän aikaisilla pakanoilla ole sama usko, että profeetat puhuvat tuuleen, ettei heillä ole Jumalan sana? Mutta suruttomilla taitaa olla Jumalan sana, koska he rupeevat saarnaamaan nautahäristä ja hevoisista. Onpa ennenki olleet semmoiset pakanat, jotka ovat profeetoita laittaneet ja pitäneet heidän sanansa lapparina. Yksi pakanallinen kuningas otti [ja] poltti profeetan Jeremian kirjoituksen. Ja moni pitää vielä nytkin oikiata Jumalan sanaa lapparina.

Mutta kerran taitaa sekin aika tulla, että profeetan sanat tulevat todeksi. Niin on käynyt Israelille, joka ei uskonut ollenkaan, että heille tulee miekka ja nälkä. Koska heidän kaupunkinsa hävitettiin ja ihmiset ryöstettiin, silloin tuli heille hiljainen katumus. Silloin he vasta rupeisit uskomaan, ettei profeetat ole puhuneet tuuleen. Ja niin tapahtuu vielä näillekin kristillisyyden vihollisille. Koska kuolema alkaa pusertamaan heidän paatuneita sydämitäns, silloin he huomaitsevat, että heränneet ja kristityt ovat oikein saarnanneet. Mutta ei auta enää, koska aika on tullut hiljaiseksi.

Ja minä olen välistä ajatellut, minkä tähden tämän aikaiset pakanat ovat niin lujat vastaanseisojat, minkä tähden he suuttuvat kristityille, minkä tähden he pilkkaavat, vaikka he tietävät, että heidän elämänsä ei kelpaa Jumalalle. Mutta ylpeys tekee heitä niin sokiaksi, ja pitää ilmanki oleman paatuneitakin mailmassa, jotka ilmoittavat, millinen luonto perkeleellä on. Sen tähden sanoo Herra: “Katso, minä annan tälle kansalle lankeemuksen. Siihen pitää sekä isät että lapset heitänsä loukkaaman, ja kylän miehet pitää hukkuman toinen toisensa kanssa. Jer. 8: 21. Mutta Abrahami rukoili Herraa Sodoman edestä ja Gomorran edestä, että jos siinä kaupungissa löytyis kymmenen hurskasta, niin Herra aikoi säästää koko kaupungin niiden kymmenen hengen tähden. Mutta ei löytynytkään koko kaupungissa kymmentä hurskasta.

Kukas tiesi löytyykö tässä kylässä kymmenen hurskasta, joiden tähden Jumala pitäis säästämän pakanoita? Pakanat sanovat näin: “Ilmanki muutamassa paikassa löytyy kristityitä, ei mailma muutoin seisois.” Mistäs ovat pakanat ottaneet sen uskon, että kristittyin tähden mailma säästetään? Mutta koska taas kristityt jossa kussa paikassa ilmestyvät, niin ei pakanat pidä heitä kristittynä, mutta vääränä profeettana. Minkä kaltaista kristillisyyttä siis pakanat vaativat? Mitämaks semmoista kristillisyyttä pakanat vaativat, joka kelpais mailmalle ja saatanalle? Kyllähän perkelekin vaatii jumalisuutta, erinomattain yksi siviä perkele, se vaatii siveyttä, ja kunnian perkele vaatii kunniallisuutta. Ja omanvanhurskauden perkele vaatii vielä puhdasta sydäntä. Omanvanhurskauden perkele saarnaa katuvaisille näin: “Koska sinulla ei puhdas sydän ole, niin ei Vapahtaja huoli sinusta.” Mutta ehkä kuinka paljon siveyttä, jumalisuutta ja vanhurskautta perkele vaatii, ei hän sitä vaadi, että katuvaiset pitää tuleman Jesuksen ristin juureen, sillä hän pelkää, että jos joku pisara sovintoverestä tippuis katuvaisten ja murheellisten sydämeen, niin he tulisit puhdistetuksi. Sen tähden rietas ei salli katuvaisia tulla Jesuksen ristin juureen, että hän mistantaa silloin heidän sielujansa.

Ja pakanat, joilla on kirkkaat silmät näkemään kristittyin vikoja, vaativat, että kristityt pitää tuleman enkelin kaltaiseksi. Olipa fariseuksilla kirkkaat silmät näkemään vikoja Vapahtajan elämässä. Ja minä luulen, että vaikka kuinka kristityt freistaisit elää siviästi, että he kelpaisit mailmalle, ei pakanat kuitenkaan saattais pitää heitä kristittynä. Sillä ei pakanat ennenkään ole pitäneet kristityitä parempana kuin villihenkenä. Ja missä paikassa ikänäns oikiat kristityt ilmaantuvat, siellä pakanat vihaavat heitä.

Minä olen usein ajatellut, mitä varten ihminen on tähän mailmaan luotu. Koska kaikki muut luontokappaleet täyttävät päämaalinsa, mitä varten he ovat tähän mailmaan luodut, mutta ihminen ei saata täyttää sen suuren Luojan päämaalin, ovat muutki luontokappaleet ynnä maan kanssa kirotut ihmisen tähden. Mutta ihminen on synnin lankeemuksen kautta tullut pahemmaksi ja rumemmaksi. Ja jota kauvemmin hän elää, tulee hän päivä päivältä kauhiammaksi, jollei hänelle tapahdu sen kaltainen sydämen muutos, että hän saattais Jumalan armon kautta tulla ylös nostetuksi siitä viheliäisyydestä, jossa hän makaa. Mutta pakanat ei huolikaan Jumalasta. Ei he tahdo autetuksi tulla sen tähden, ettei ne sokiat raukat tunne heidän onnettomuuttansa. Hauska heillä on istua riettaan sylissä ja nauraa ja pilkata taivaallisen vanhemman kyyneleet.

Usein soittaa minun korvissani tämä ääni, joka kuului Jerusalemin templissä. Koska ovet aukenit itsestänsä, silloin huusi ääni: “Lähtekäämme täältä!” Mutta mitäs merkitsee tämä ääni, joka niin usein soittaa minun korvissani? Kuka tiesi, mihinkä lähtö tulee. Ja te tiedätte kaikki, että lähtö tulee. Pois mailmasta lähtö tulee. Ja olettakos nyt valmiit lähtemään pois mailmasta? Te, jotka oletta tässä huoneessa istumassa, olettekos valmiit lähtemään siihen tuntemattomaan ilmaan, josta ei yksikään tule takaisin? Minä sanon tuntemattomaksi sen vuoksi, että se on vielä monelle tuntematoin se tulevainen mailma.

Ei kristityt pelkää sitä tulevaista ilmaa, jotka ovat siihen valmistetut. Mutta muutamat mailman orjat ovat niin rohkiat, ettei he pelkää kuolemata, ei he pelkää Jumalata, ei he pelkää helvettiä. Kukas tiesi, kuinka viimein käypi niille, jotka niin rohkiat ovat. Jotka sokiana vaeltavat ijankaikkisuutta kohtaan. Täällä he hääräävät mailman kanssa, ja koska huuto tulee, tämmöinen huuto, lähtekäämme pois mailmasta, silloin he vasta hämmästyvät, silloin he rupeevat parkumaan, silloin he alkavat kiroomaan Luojaansa ja sanomaan: “Sinä olet meitä tähän onnettomuuteen saattanut. Miksis olet meitä tämmöiseksi luonut?”

Mutta ne harvat sielut, jotka täällä armonajassa ovat tulleet tuntemaan onnettomuutensa, ja siinä onnettomuudessansa huutaneet niin korkialla äänellä, että valitusääni on kuulunut korkeuteen, niiden tykö on tullut auttaja taivaasta. Taivaallinen vanhin, joka heitä suurella vaivalla ja verenvuodatuksella on synnyttänyt, armahtaa lapsiansa, jotka hädässä hänen tykönsä huutavat. Sillä vanhimman sydän palaa rakkaudesta ja armahtamisesta. Ei hän saata nähdä, että hänen lapsensa hukkuvat. Itse hän antaa oman henkensä alttiiksi niin kuin taivaan linnut. Olettekos nähneet, vanhemmat, kuinka yksi lintu antaa henkensä pienien poikainsa edestä? Olettekos nähneet, vanhemmat, kuinka nämät pienet lintuiset antavat itsensä tappaa poikainsa tähden?

Olettekos nähneet, vanhemmat, mikä rakkaus on vanhemman sydämessä, koska hän ei ole säästänyt yhtään ainoata veren pisarata, jota hän ei ole antanut vuotaa lastensa tähden, että heidän sielunsa tulisit pelastetuksi? Ja te istutte tässä kuurona ja mykkänä. Ei teillä taida olla vanhemman sydän ollenkaan, koska ette tunne, mikä ääretöin rakkaus vanhemman sydämessä on, ja mikä haava tulee vanhemman sydämeen, koska lapset ovat hengen hädässä. Huutakaat, huutakaat, kaikki hädässä olevaiset lapsukaiset! Huutakaat taivaallisen vanhimman perään, että hän tulis teitä auttamaan. Ja totisesti hän tulee auttamaan, jos te vaan jaksatte huutaa niin korkialla äänellä, että ääni kuuluu taivaaseen. Aamen.