Puhtaat Saarnat 1, numero 106.

1. RUKOUSPÄIVÄNÄ 1855, PÄIVÄSAARNA.

Kirottu olkoon, joka ei kaikkia näitä lain sanoja täytä, että hän niiden jälkeen tekis. Ja kaikki kansa sanokaan amen!

Nämät hirmuiset sanat löytyvät kirjoitettuna 5. Mos. 27: 26. Näitten sanojen jälkeen olemma nyt kaikki kirotut. Mutta tämä lain kirous ei tunnu suruttoman omassa tunnossa, sillä se on paatunut. Eikä surutoin ihminen usko ollenkaan, että hän on kirottu, vaan hän pettää itsensä sillä uskolla, että hän on siunattu. Mutta ei hän tiedä, koska hän olis siunatuksi tullut. Yksi herännyt ihminen tuntee kyllä lain kirouksen ja tuomion omassa tunnossans ja sen tähden hän pelkää kovin sitä julmaa ääntä, joka pauhaa Sinain vuorella. Niin kuin Israelin lapset lähdit pakenemaan Sinain vuorelta sen hirmuisen äänen tähden, joka pauhais Sinain vuorella, niin pakenee jokainen Jumalan kasvoin edestä, jonka omassa tunnossa pauhaa se hirmuinen ääni: “Kirottu olkaan jokainen, joka ei täytä kaikki nämät sanat, kuin lakikirja sanoo, ja kaikki kansa sanokaan amen!”

Nyt on kohta kaikille tässä seurakunnassa käynyt niin kuin Israelin lapsille, että he ovat kuulleet tätä Jumalan ääntä pauhaavan Sinain vuorella, ja ovat ensinnä peljästyneet ja paenneet pois Sinain vuorelta. Mutta ei moni ole paennut Golgatan mäelle niin kuin taivaallisen Vanhimman tarkoitus oli, vaan net on menneet lurinsa tanssaamaan kultavasikan ympäri; ja siellä he pitävät iloa, siellä he juovat, siellä he kiroovat, siellä he huoraavat, siellä he huutavat vasikan kunniaksi. Eipä kauvan pysynyt muistossa tämä hirmuinen ääni, joka pauhais Sinain vuorella, jonka tähden he pakenit. Silloin oli niin kuin vähäinen pelko, että Jumala on tainnut suuttua, koska hän semmoisella ukkoisen äänellä jylisee ja pauhaa. Mutta tämä pelko loppui aivan pian, ja nyt he ovat tanssaamassa kultavasikan ympäri.

Niin on tapahtunut niille, jotka kerran ovat heränneet laista, ja taas nukkuneet. Ja me saatamme sanoa, se on juuri harva, joka ei ole kuullut tätä Jumalan pauhinata, se on juuri harva, joka ei ole tuntenut lain kirousta tunnossans. Mutta se on taas juuri harva, joka on tehnyt totisen katumuksen ja parannuksen. Muutamat ovat kuulleet, kuinka vanhin toruu jumalattomia lapsians, ja siitä torumisesta ovat he paatuneet. Muutamat ovat vielä nähneet, kuinka vanhin itkee Golgatan mäellä, ja ovat silloin itsekin itkeneet, mutta ei vanhemman toruminen eikä vanhemman itkeminen kauvan pysynyt muistossa. Pian unhotettiin kaikki Jumalan Hengen vaikutukset.

Ja nyt ovat muutamat alkaneet tanssaamaan kultavasikan ympäri. Muutamat, niin kuin ne yhdeksän puhdistettua, ovat menneet mailmaan, eikä tule enää takaisin. Muutamat seisovat nyt niin kuin juudalaiset ja pilkkaavat vanhemman kyyneleet ja muutamat irvistelevät ja vääntelevät päitänsä ja sanovat Vapahtajalle: “Astu alas rististä, niin me uskomme sinun.” Että ne ihmiset, jotka ei parane, ei lain eikä evankeliumin saarnan kautta, tulevat pahemmaksi ja viimein paatuvat, se on kyllä ennustettu Raamatussa, mutta kenenkä on syy, että ne paatuvat? Olikohan se Johanneksen eli Vapahtajan syy, että juudalaiset paaduit? Johannes oli kova saarnaamaan lakia, taisi hän paaduttaa juudalaisten sydämet, ettei evankeliumi enää vaikuttanut mitään. Minä luulen, että omassa povessa on itse kullakin semmoinen kova lakisaarnaaja, joka paaduttaa, nimittäin omavanhurskaus, joka tuomitsee, ja tulee vielä tuomiopäivänä päällekantajaksi. Ja vielä kuoleman hetkellä tulee omavanhurskaus päällekantajaksi, ja silloin tunnustavat kaikki, jotka nyt ovat paatuneet, ne tuomitsevat itsensä omalla suulla ja sanovat: “Minä olen huonolla tiellä. Mutta nyt on hiljan.”

Kaikki kristillisyyden vastustajat noudattavat silloin pappia ja neuvottavat kristityitä tykönsä, ja sanovat: “Antakaat tekin meille teidän öljystänne.” Mutta silloin, koska etsikon aika on, sanovat nämät paatuneet ja Jesuksen ristin viholliset: “Meillä on kirjat kotona. Emme tarvitse yhtään selitystä. Kyllä me näemme itse kirjasta.” Niin vissimmästi sanovat kaikki fariseukset ja kirjanoppineet, että heillä on ymmärrystä. Mutta koska Kristus kysyi heiltä muutampia Raamatun paikkoja, kuinka he sen Raamatun paikan ymmärtävät, niin selitit he muutampia Raamatun paikkoja aivan nurin, ja muutampia het ei ymmärtäneet ollenkaan. Niin pian puuttui heiltä ymmärrys.

Ja Paavali kirjoittaa vielä kristityille: “Teidän pitäis jo aikaa opettajat oleman, ja tarvitsette vielä ensimmäiset bokstavit oppia.” Ei opetuslapsetkaan ymmärtäneet profeettain kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä ennen kuin Hän avais heidän ymmärryksensä Raamatuita ymmärtämään. Niin tyhmät ja ymmärtämättömät olit opetuslapset, vaikka he olit jo puolen neljättä ajastaikaa käyneet Jesuksen skoulussa. Ja kuitenkin luulevat kaikki suruttomat, että he ymmärtävät kirjoituksia, ja ettei he tarvitse yhtään johdattajaa, joka heille selittäis kirjoituksia. Mutta ei se ole muu kuin hengellinen ylpeys, joka heitä skoulaa. Iso järki on pääkallossa. Se on sokia järki, joka heitä paisuttaa. Ja sillä sokialla järjellä he luulevat näkevänsä, mistä tie menee taivaaseen.

Muistakaat nyt, mitä Jumala on puhunut Moseksen suun kautta: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei tee kaikki, mitä lakikirja sisällänsä pitää, ja kaikki kansa sanokaan amen!” Tämän sanan jälkeen on nyt koko kansa kirottu, niin kuin Jumala monta kertaa aikoi hävittää tämän tottelemattoman kansan. Mutta Moses rukoili kansan edestä. Ja suruttomat sanoit kuitenkin Mosekselle: “Koko kansa on pyhä.” Mistäs niille oli tullut semmoinen usko, että koko kansa on pyhä, koska Jumala näki, että koko kansa oli turmellut itsensä, ja oli sillä määrällä, että Jumala hävittää sen. Ja minä pelkään myös, että joku kova rangaistus tulee täällä suruttomalle, jos ei pian tule sydämen ja mielen muutos. Niin monta ajastaikaa on jo saarnattu parannuksesta täällä kansalle, että Jumalan Henki viimein väsyy nuhtelemasta ja huutamasta parannusta suruttomille.

Nyt on kuningas käskenyt meitä paastota, parannusta tehdä ja rukoilla, sillä hän on kirjoittanut, että tämä päivä on paastopäivä ja parannuspäivä ja rukouspäivä. On myös kirjoittanut, että meidän pitää nöyryyttämän meidän sydämemme Jumalan edessä ja muistaman meidän syntiämme ja avaaman meidän sydämitämme Hänen armoansa kohtaan. Ilmanki nyt kaikki kuninkaan alamaiset rupeevat tänä päivänä syntiänsä muistamaan ja parannusta tekemään ja avaamaan sydämitänsä Jumalan armoa kohtaan. Minä tiedän, että kaikki katuvaiset ja uskovaiset ottavat tätä kuninkaan manausta kiitollisuudella ja alleantavaisella mielellä vastaan hyvin tieten, että esivallan muistutus kansalle, että kansan pitää muistaman syntiänsä, se on vaikuttavampi parannuksen saarna kuin mitä tyhmät talonpojat saarnaavat.

Ja koska kuningas käskee avata meidän sydämitämme Jumalan armoa kohtaan, niin se on niin suloinen evankeliumi katuvaisille, että he ilman epäilemättä avaavat sydämitänsä armoa vastaan ottamaan ja nautitsemaan, jos omavanhurskaus olis heidän sydämitänsä sulkenut. Ja minä uskon, että katuvaiset rukoilevat paasto-, parannus- ja rukouspäivänä, että Jumala siunaa kuningasta tämän sanan edestä, jonka hän on puhunut parannuksesta ja sydämen avaamisesta. Kuule siis kaikkein kuningasten Kuningas katuvaisten ja epäileväisten nöyrä rukous. Isä meidän jne.

Jaak. 2:10.

Ensimmäisen rukouspäivän korkian messun teksti löytyy kirjoitettuna Jakobin epistolassa, toisessa luvussa ja kymmenennessä värsyssä, ja kuuluvat sanat niin kuin seuraa: “Jos joku pitää koko lain ja rikkoo yhden, hän on vikapää kaikkeen.”

Tämän päivän teksti on yksi kova paikka kaikille, mutta erinomattain niille, joilla on niin suuri omavanhurskaus, että he aikovat itse vastata. Ei ainoastans ne ylpiät henget, jotka julki pilkkaavat Jumalata heidän jumalattomalla elämälläns, mutta myös ne, jotka freistaavat välttää syntiä, saavat tässä yhden kovan kolauksen Jakobin kirjoituksesta. Sillä Jakob saarnais paljon siitä kuolleesta uskosta ja vaati kristityiltä pyhää elämätä. Mutta tässä paikassa sulkee hän peräti taivaan valtakunnan kaikilta, jotka tahtovat omaavanhurskautta ylös rakentaa. Hän on ennen kirjoittanut, että usko ilman töitä kuollut on, ja sillä sanalla on hän armonvarkaita sulkenut ulos taivaan valtakunnasta.

Mutta tämän päivän tekstissä sulkee hän vielä niitä siviöitä pois taivaan valtakunnasta, koska hän vastoin järkeä opettaa, että se on vikapää kaikkiin, joka yhtä käskyä rikkoo. Järki saarnaa, ettei sovi kaikkia syntiä panna yhden syntisen päälle. Vaikka suruttomat ulkokullaisuudella ottavat kaikki mailman synnit päällensä, vielä niitäkin, joita ei tehneet ole, mutta kieltävät kaikki synnit pois, koska laviammalta tutkistellaan, mikä synnin laatu olis heidän kotosyntinsä. Ensinnä he ottavat kaiken mailman synnit päällensä ja sanovat: “Minä olen kaikkiin syntiin vikapää.” Ja sitte jälkeen sanovat he: “En ole varastanut, Jumalan kiitos; en ole huorin tehnyt, Jumalan kiitos; en ole tapellut, Jumalan kiitos; en ole kironnut, Jumalan kiitos; en ole pitänyt viinakauppaa, Jumalan kiitos. Ja enemmän minä olen tehnyt hyvää kuin pahaa.”

Tässä kuulee kuurokin, kuinka he valehtelevat. Ensinnä he tunnustavat itsensä kaikkiin synteihin vikapääksi, ja sitte jälkeen kieltävät kaikki synnit pois, että he tulevat juuri puhtaaksi. Jos net olisit yhtäkään käskyä ehdollisesti rikkoneet, niin tulisit he Jakobin sanan jälkeen kaikkiin vikapääksi. Mutta kuin he ovat niin kuin viattomuuden tilassa, ettei ole yksikään synti tullut tunnon päälle, niin pääsevät he sen valheen kautta vapaaksi kaikesta edesvastauksesta. Osittain valehtelevat tuntoansa vastaan, osittain muistavat väärin, ja niin muodoin menevät he rauhassa helvettiin. Mutta niin pian kuin tunto herää, ilmestyy sen kaltaisia rikoksia ja väärin tekoja, josta suruttomuuden tilassa ei ole merkkiäkään ollut tunnossa. Jos nyt suruttomat muistaisit yhdenkään synnin, jonka he ovat ehdollisesti ja juuri ruumiin jäsenillä tehneet, niin sitte vasta tulisit he Jakobin sanan jälkeen kaikkiin vikapääksi.

Nyt on Jakobin tarkoitus se, että ihmisen pitää syntiseksi tulla, ei sillä tavalla kuin suruttomat, jotka ottavat kaikki mailman synnit päällensä ja ei ole sen tähden yksikään synti tullut tunnon päälle. Jos nimittäin yksi synti tulis suruttoman tunnon päälle, niin aukenis koko laki, koko Jumalan ankara vanhurskaus, koko lain kirous tulis heidän päällensä, ja silloin saattaisit he ymmärtää, kuinka ja millä lailla he ovat kaikkiin syntiin vikapäät. Mutta rietas varjelee nyt kotonsa. Suruttomat jaksavat kyllä kantaa syntiänsä. Ei niille tule hätä syntein paljouden tähden. Ei ne raukat huuda omantunnon vaivassa. Ja jos vielä muutamat huutavat, koska Jumalan Henki kovin nuhtelee mailmaa synnin tähden, vanhurskauden tähden ja tuomion tähden, niin rietas taas lohduttaa ja saarnaa sitä väärää evankeliumia: “Ei sinun tarvitse mailmalle huutaa. Kyllä Jumala kuulee vähemmällä.” Ja net riettaan enkelit, jotka niin saarnaavat, ovat ilmanki tervahaudassa rukouspäivänä. He särkevät siellä juurakoita, joilla he lunastavat sielujansa viimeisestä tervahaudan kuumuudesta.

Tämä Jakobin sana, “joka yhden rikkoo, on vikapää kaikkiin”, on myös niitä vastaan, jotka ei ymmärrä Jumalan vanhurskautta, mutta pyytävät omaa vanhurskautta ylös rakentaa. Ne, jotka pyytävät kaikella muodolla syntiä välttää, ovat kahdessa osassa. Ensiksi kristityt, jotka ei tahdo ehdolla eikä tahdolla syntiä tehdä, vaikka he tuntevat, että Jumalan laki ei tule millään muotoa täytetyksi. Ja kristitytpä sen parhaiten tuntevat, että laki on hengellinen ja ihminen lihallinen ja synnin alle myyty, niin kuin pyhä Paavali todistaa: “Minulla on halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisen jälkeen, mutta minä tunnen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii sitä lakia vastaan, joka on minun mielessäni, ja ottaa minun vangiksi synnin laissa.” Tämän koettelemuksen jälkeen tuntevat oikiat kristityt, kuinka mahdotoin se on lain töitten kautta tulla vanhurskaaksi Jumalan edessä.

Mutta on se vielä muutampi surutoin, joka ei tunne Jumalan vanhurskautta, ja tahtoo niin muodoin oman vanhurskautensa ylösrakentaa. Semmoinen freistaa kaikella muodolla syntiä välttää, ettei tulis ylön suureksi syntiseksi. Ja semmoisia vastaan on Jakob kirjoittanut näitä sanoja: “Joka rikkoo yhden, on vikapää kaikkiin.” Mutta yksi siviä ihminen ei taida huomaita, missä paikassa hän olis sen yhden käskyn rikkonut. Yhdellä siviällä ihmisellä ei ole pahoja himoja ja haluja. Ei ole hänellä pahoja ajatuksia, ja jos niitä oliski, ei hän tunne kuitenkaan niitä. Sillä hänellä on se luulo pääkallossa, että hän saattaa rakastaa Jumalata ja lähimmäistä. Aivan rakkaudesta hän auttaa vaivaisia. Ei omatunto pääse soimaamaan ja tuomitsemaan häntä, koska ei ajatuksetkaan pysy muistossa.

Lutherus valittaa, että perkele kiusaa häntä hirmuisesti. Mutta ei siviä ihminen tunne niitä kiusauksia, sillä hän sanoo tuntonsa jälkeen: “Ei minulla ole mitään tekemistä perkeleen kanssa.” Yksi kristitty täytyy tunnustaa, että enemmän on hänellä tekemistä perkeleen kanssa kuin Jumalan kanssa. Mutta yksi siviä ihminen ja armonvaras, aivan Jumalassa hän elää, aivan Kristuksen helmassa hän makaa ja Jesuksen rintoja hän imee joka päivä ja joka hetki. Muutampi armonvaras on niin kiinni Kristuksessa, ettei tohdi perkele ampua nuoliansa hänen päällensä.

Jos näin olis oikian kristityn elämä ja sielun tilaisuus, niin hauskapa sitte olis maata Jesuksen helmassa. Mutta kristityillä on enemmän tekemistä perkeleen kanssa kuin siviöillä ja armonvarkailla sen tähden, että kaikki pyhät kiusattiin kovin perkeleeltä, niin kuin Job, Kristus ja Lutherus, joka aina valitti, kuinka perkele häntä kiusais. Eipä suruttomilla ole semmoisia koettelemuksia kuin Lutheruksella siinä paikassa. Kuinka he sitte saattavat olla vakuutetut siitä, että nämät heränneet ovat väärät profeetat, koska niillä on Lutheruksen koettelemukset ja armonvarkailla ei ole Lutheruksen koettelemukset. Paavali myös valittaa, kuinka yksi saatanan enkeli häntä rusikoitsee. Eipä ole armonvarkailla semmoinen koettelemus. Se taitaa tulla siitä, että armonvaras on liitossa perkeleen kanssa, sen tähden rietas ei kiusaa häntä.

Mutta suruttomat käyvät sen päälle, että kristityt ovat pahemmat lain rikkojat kuin suruttomat. Ja sen päälle nyt suruttomat perustavat autuutensa, että näillä kristityillä ei ole kristityn hedelmät. Muutamat suruttomat, erinomattain ne siviät ja tekopyhät, ne paiskaavat nyt kristityitä kattilaan ja itse seisovat kannen päällä, vaikka nyt olis yksi painava kysymys, jonka suruttomat pitäisit vastaaman: kuinka tekopyhäin jalat tarkenevat seisoa kannen päällä, koska he paistavat kristityitä kattilassa. Mutta meidän täytyy tunnustaa, että jos omanvanhurskauden perkele pääsis kristityitä tuomitsemaan, niin ei yksikään kristitty tulis autuaaksi. Sillä omanvanhurskauden perkele on niin kova tuomitsemaan kristityitä, ettei löydä yhtään kristittyä koko maan päällä. Niitä suruttomia voipi omanvanhurskauden perkele laskea taivaan valtakuntaan, jotka ovat oikein siviästi eläneet, mutta kristityitä ei ollenkaan. Ja erinomattain ne kristityt, jotka ovat häntä haukkuneet, niitä omanvanhurskauden perkele ei laske ollenkaan taivaan valtakuntaan.

Mutta, Jumalan kiitos, ei olekaan enää omanvanhurskauden perkele kristittyjen tuomari, vaikka hän on niitten päällekantaja yötä ja päivää. Ja me kuulemme, kuinka Jumalan lapset taivaassa veisaavat kiitosvirsiä sen suuren voiton edestä, jonka Mikael on saanut lohikäärmeen ylitse, koska heidän veljensä päällekantaja on heitetty taivaasta maan päälle. Tämä Jumalan lasten päällekantaja freistaa nyt kantaa heränneitten päälle, että he tekevät syntiä. Ja mitäpä ne tekevät muuta kuin syntiä. Se on suurin synti fariseusten silmissä, että Jesus tunnustaa itsensä Jumalan pojaksi. Niin se myös on suurin synti fariseusten silmissä, että kristityt julistavat Jumalan ankaran vanhurskauden ja tunnustavat itsensä Jumalan lapsiksi. Mutta se päivä tulee pian, että kaikki omanvanhurskauden palvelijat saavat nähdä, että kristityt otetaan ylös ja tuomitaan vapaaksi kaikesta vääryydestä, jonka omanvanhurskauden palvelijat kantavat heidän päällensä. Ja silloin pitää omanvanhurskauden perkele soimaaman Jumalata vääräksi tuomariksi, joka semmoisia villihenkiä puolustaa ja vielä tuomitsee heitä vapaaksi ja puhtaaksi ja viattomaksi, joissa omanvanhurskauden perkele näkee niin paljon syntiä.

Muista nyt, omanvanhurskauden perkele, koska sinä paiskaat kristityitä kattilaan ja itse seisot kannen päällä, että jalat tulevat sillä kuumaksi, niin että sinun täytyy mennä pois kannen päältä ja laskea kristityitä ylös. Mutta sinä et pääse taivaaseen, omanvanhurskauden palvelija, niin kauvan kuin sinä olet Jumalan lasten päällekantaja. Mutta kristityt pääsevät taivaaseen, ja siellä ei ole enää omanvanhurskauden perkeleellä sijaa, hänen täytyy olla maan päällä ja pitää suurta vihaa tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan. Nyt kaikki Jumalan lapset iloitkaat, sillä teidän veljeinne päällekantaja on heitetty ulos. Ja se suuri Mikael on hänen voittanut, joka on teidän edesvastaajanne. Aamen.