Puhtaat Saarnat 1, numero 83.

17. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ.

Evankelista Johannes on kirjoittanut, kuinka juudalaiset sanoivat Vapahtajalle, kun heidän välillään tuli väite uskosta: “Oletko sinä suurempi kuin meidän isämme Abraham, joka kuollut on? Ja profeetat ovat kuolleet. Miksi sinä itses teet? Joh. 8.

Näistä sanoista ymmärretään, mikä on suruttoman ihmisen mielessä, koska häntä soimataan vääryydestä ja jumalattomasta elämästä. Hän luulee nimittäin, että se ihminen, joka häntä puhuttelee ja kehoittaa parannukseen, tekee itsensä hyväksi. Juudalaiset tahtoivat usein tietää, kenenkä luvalla Vapahtaja heitä tuomitsi. He sanoivat Hänelle: “Oletko sinä parempi kuin meidän isämme Abraham, joka kuollut on? Miksi sinä itses teet?” Se merkitsee samaa kuin suruttomain sana tänä aikana, joka usein on kuultu näinä aikoina: “Jokopa sinä nyt olet valmis? Oletkopa sinä Jumalan Poika, koskas tulet meitä soimaamaan?”

Suruttoman ihmisen sydämessä makaa nimittäin omanvanhurskauden perkele, joka ei suo ollenkaan, että joku muu olisi parempi häntä. Jos vaan suruttomia soimataan synnistä, jos julistetaan Jumalan ankaraa vanhurskautta, niin heti * nousee omavanhurskaus päähän ja sanoo: “Oletko sinä parempi kuin meidän isämme Abraham, joka on kuollut? Ja miksikä sinä itsiäs teet? Oletkos sinä Jumalan Poika, koskas tulet minua soimaamaan? Ja kenenkäs luvalla sinä näitä teet? Jokopa sinä nyt olet valmis?”

Näitä puhuu ei ainoastaan juudalaiset, vaan joka surutoin ihminen, joka ei tunne syntiänsä. Hän luulee, että tuo tekee itsensä hyväksi, joka häntä muistuttaa kuolemasta ja ijankaikkisuudesta ja siitä tulevasta tuomiosta. Niin kuin vihollinen ei sois, että yksikään olis häntä parempi, niin ei saata hänen palvelijansa suoda, että joku olis heitä parempi. Mutta jos kaikki ovat huorat ja varkaat, niin ei ole yksikään parempi toista. Kaikki ovat luonnostansa vihan lapset. Kaikki ovat helvetin vaivan ansainneet. Kuitenkin tuli rikkaalle miehelle suuri halu neuvomaan veljiänsä, vaikka hän itse helvetin vaivassa vaikeroitsi. Ei olis rikas mies suonut veljillensä niin paljon pahaa, että he tulisit samaan vaivan sijaan, kussa hän itse oli.

Mutta rietas ja hänen palvelijansa, ne soisit kyllä, että kaikki putoisit helvettiin ja sen tähden sanovat he: “Jos minun pitää menemän helvettiin, kyllä sinä tulet perässä.” Mutta ei suinkaan rikkaan miehen veljet usko, että he putoavat helvettiin, vaan heillä on se usko, että he tulevat autuaaksi, jos muut tulevat. Jos siis yksi ihminen, joka on koetellut helvetin vaivan, tahtoo varoittaa suruttomia siitä samasta kauhistuksen paikasta, niin nousee varsin vanha aadami suruttomalla. Hän luulee, että tuo tekee itsensä hyväksi, joka varoittaa häntä siitä tulevaisesta tuomiosta. Ja sen tähden sanoo hän: “Oletko sinä parempi kuin meidän isämme Abraham, joka on kuollut? Ja miksikä sinä itsiäs teet? Jokopa sinä nyt olet valmis? Oletkos sinä Jumalan Poika, koska sinä tulet minua soimaamaan?”

Niitten sanain alla makaa yksi hirmuinen ylpeys ja omavanhurskaus, jota yksi sokia raukka ei näe eikä tunne tykönänsä, sen tähden, että hän on sokia. Rietas on vielä kääntänyt hänen silmänsä nurin, että hän katsoo sen ylpeydeksi, joka on yhden kristityn velvollisuus tehdä. Juudalaiset luulit, että Vapahtajalla oli perkele, koska hän rupeis heitä soimaamaan. He sanoit hänelle: “Sinä olet samaritanus, ja sinulla on perkele.” Niin ajattelee myös joka surutoin, koska kristityt häntä neuvovat parannukseen. “Sinä olet samaritanus ja sinulla on ylpeyden perkele, koska sinä et anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.”

Ittellä suruttomalla on sen tähden ylpeyden ja vihan perkele, mutta se muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi hänen mielessäns. Rietas kääntää hänen silmiänsä nurin; hän näkee toisessa sen perkeleen, joka on omassa sydämessä. Niin juudalaiset pidit, että Vapahtajalla oli perkele, vaikka heilläitsellä oli perkele. Juudalaiset pidit itsensä Jumalan lapsena, koska he sanoit Vapahtajalle: “Meillä on Isä, nimittäin Jumala.” Samalla tavalla luulee joka surutoin, että Jumala on hänen isänsä. Mutta Vapahtaja sanoi juudalaisille: “Te olette siitä isästä perkeleestä.” Oliko se Jumalan Poika, joka niin hirveästi haukkui kunniallisia ihmisiä?

Jos Vapahtaja nyt tulis niin haukkumaan tämän aikaisia juudalaisia, niin he ottaisit varsin puukon, kirveen eli keihään ja tappaisit häntä. Juudalaiset kiivastuit niin kovin totuuden puolesta, että heidän täytyi kantaa maaherran Pontius Pilatuksen edessä sen väärän profeetan ja kansan häiritsijän päälle, joka haukkui kunniallisia ihmisiä. Jos juudalaiset tuntisit, että he ovat siitä isästä perkeleestä, ei he kävis niin kovin Vapahtajan ja kristittyin hengen päälle. Mutta he luulevat, että Jumala on heidän isänsä. Vaikka ei he sen tähden saata tunnustaa itsensä Jumalan lapsiksi. Mutta ei he sitäkään tunnusta, että he ovat perkeleen lapset. Jos he tuntisit itsensä perkeleen lapsiksi, niin he vissimmästi uskoisit Vapahtajan päälle, eli pyrkisit sen perään, että he tulisit Jumalan lapsiksi. Mutta ei juudalaiset tunne sitä, että he ovat siitä isästä perkeleestä, vaan he luulevat, että Jumala on heidän isänsä.

Koska nyt Vapahtaja sanoo heille että he ovat siitä isästä perkeleestä, niin nousee varsin omanvanhurskauden musta veri päähän, sappi puhkee hengellisestä vihasta, he rupeevat kysymään perään, kenenkä luvalla hän tuomitsee kunniallisia ihmisiä perkeleen lapseksi. “Oletko sinä parempi kuin meidän isämme Abraham? Ja miksikä sinä itsiäs teet?” Eli niin kuin tämän aikaiset juudalaiset sanovat: “Jokopa sinäolet valmis?” Ei juudalaiset tohdi sanoa, että he ovat valmiit, mutta yhtä hyvin luulevat, että Jumala on heidän isänsä. Eiköpä se ole valmis, joka tunnustaa Jumalata Isäksi? Mutta fuudalaiset tunnustavat kyllä, että Jumala on heidän isänsä, mutta ei he sen tähden ole valmiit kuolemaan. Mutta valmiit he ovat suuttumaan ja Vapahtajan päälle kantamaan, että Hän (on) yksi kansan häiritsijä ja väärä profeetta, jonka pitää kuoleman, sillä Hän tekee itsensä Jumalan Pojaksi.

Sitte vasta sappi puhkee juudalaisilla, koska Vapahtaja, jonka he pitävät vääränä profeettana, tunnustaa itsensä Jumalan Pojaksi. Se tunnustus koskee sekä maksaan että pernaan. Hengellinen viha tippuu maksasta ja kunnia pernasta. Kateus tekee heitä mustaksi muodolta, koska joku kristitty tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi. Ei juudalaiset saa tunnonrauhaa ennen kuin he saavat imeä kristityn verta. Mutta jos omavanhurskaus tekee Jesuksen ristin viholliset sokiaksi, kyllä hän vaivaa vielä heränneitäkin sen kaltaisilla ajatuksilla, että yksi riettaan kaltainen ihminen ei taida kelvata Jumalalle ennen kuin hän tulee paremmaksi.

Luonnollisessa tilassa on omavanhurskaus ilmoittanut itsensä siveyden nimellä. Koska luonnollinen ihminen ei tunne syntiänsä, ajattelee hän, että hän on siviästi elänyt. Mutta koska omatunto herää, muuttuu se entinen siveys omaksivanhurskaudeksi. Ei hän enää luota siveyden päälle. Ja kuinkapa hän enää saattaa luottaa siveyden päälle, koska laki herätti hänessä kaiken himon ja teki häntä riettaan kaltaiseksi? Mutta omavanhurskaus ilmoittaa itsensä heränneissä sillä tavalla, että hän lykkää mieleen sen kaltaisia ajatuksia, että yksi paha ja riettaan kaltainen ihminen ei kelpaa ollenkaan Vapahtajalle ennen kuin hän tulee paremmaksi.

Omavanhurskaus ryöstää heränneiltä uskon, mutta suruttomille antaa hän vahvan uskon. Ei ole nimittäin suruttomilla työläs uskoa, koska rietas peittää synnit ja tekee heitä siviäksi. Mutta heränneet ei voi uskoa, että he riettaan kaltaisena kelpaavat Vapahtajalle. Viimein nousee omavanhurskaus myös muutamille, jotka ovat armosta tunteneet, ja jos omavanhurskaus pääsee korottamaan armoitetuita, silloin tulevat semmoiset parhaaksi kristityksi, he rupeevat silloin ylönkatsomaan heränneitä ja armoitetuita sieluja ja tulevat omassa mielessänsä suuremmaksi taivaan valtakunnassa. Semmoiset äpärät ovat todemmasti hengellisessä ylpeydessä, vaikka suruttomat luulevat, että heränneet ovat hengellisessä ylpeydessä.

Tämän päivän evankeliumissa annetaan meille tiettäväksi, kuinka oma hyvyys ja omavanhurskaus korottaa muutampia, joita kunnian rietas panee istumaan ylimmäiseksi, ensiksi luonnollisessa tarkoituksessa, koska yksi sokia raukka, joka pitää itsensä hyvässä arvossa ja kunnioitettavana miehenä, istuu ylimmäiseksi hääpidoissa; mutta myös hengellisessä tarkoituksessa, koska omavanhurskaus korottaa muutampia, jotka hengellisihin häihin kutsutut ovat, istumaan ylimmäiseksi taivaan valtakunnassa.

Ettei ylpeyden ja omanvanhurskauden musta henki pääsis korottamaan kristityitä, on tarpeellinen rukoilla sitä suurta Ristinkantajata, joka ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla, vaan nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristin kuolemaan asti, että Hän osottais itsekullekin häävieraalle sen paikan, jossa hänen pitää istuman, koska hän on kutsuttu siihen suureen ehtoolliseen, jossa Vapahtaja itse on Isäntänä.

Se opetuslapsi, jota Jesus rakastaa, istuu Jesuksen helmassa ehtoollisessa, mutta Judas istuu toisella puolella pöytää, ja hänelle annetaan yksi kastettu palainen liiempi eli enempi kuin muille. Mutta sen kastetun palan jälkeen meni häneen perkele, ja hän meni ulos Herran Ehtoollisesta pimiään mailmaan, eikä odottanut Herran siunausta. Mene! mene, Judas, Herran Ehtoollisesta ennen kuin kiitosvirsi on veisattu! Kyllä sinä näet, mikä sinulle tapahtuu.

Mutta ne ehtoollisen vieraat, jotka ovat Jesuksen kanssa loppuun asti, rukoilkaan, pyytäkään ja anokaan Herralta sitä oikiata kristillistä nöyryyttä, ettei heidän välillensä tulis riita tiellä Yrttitarhaan, kussa aivan uni pakkaa, koska Jesus käskee heidän valvoa ja rukoilla. Simon, makaatkos, vaikka sinä olet saanut taivaan valtakunnan avaimet? Ja sinä Johannes, joka olet maannut Jesuksen helmassa, älä nuku, koska Jesus hikoilee verta! Ja sinä murheellinen Maria Magdaleena, joka ensimmäisen armonmerkin olet nähnyt, oletkos valvomassa, koska aurinko nousee? Oletkos valmistanut hyvänhajullisia yrttejä, koska sinä menet hautaan voitelemaan Jesuksen ruumista?

Me toivomme, että se kuolleista ylös nostettu, se suuri Ristinkantaja ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas kuulee sinun huokaukses, koska sinä itket häntä ja kaipaat häntä. Kuule, Isä meidän, joka olet taivaissa.

Niille sieluille ylösrakennukseksi, jotka kutsutaan häihin, pitää meidän Jumalan armon kautta ottaman Vapahtajan sanoista vaarin ja perään ajatteleman, mitä se merkitsee, että istua ylimmäiseksi ja alimmaiseksi. Ensimmäinen tutkistelemus: Ylpeys istuu aina ylimmäiseksi. Toinen tutkistelemus: Nöyryys istuu alimmaiseen paikkaan. Antakoon se suuri Herra, joka molempia kutsunut on, että ylpeys tulis nöyryytetyksi ja nöyryys korotetuksi.

Ensiksi. Koska ylpeys on kutsuttu häihin, istuu hän ylimmäiseksi. Hän valitsee parhaan paikan itsellensä. Hänellä on sen kaltaiset korkiat ja kunnialliset ajatukset itsestänsä, että hän on parempi muita. Hän tuntee itsensä mahdolliseksi istumaan ylimmäiseksi, koska kaikki muut ovat hänen mielestänsä huonommassa arvossa kuin hän. Mutta me tiedämme, että kunnia ei ole ihmisen oma, vaan se tulee sen päälle, jos muut antavat ihmiselle kunnian. Ei saata ihminen omistaa kunnian itsellensä. Mutta jos rietas on antanut ihmiselle kunnian, silloin hän omistaa itsellensä sen kunnian, ja ajattelee: “Ei kukaan ole minua parempi. Minä olen paras kaikista niistä vieraista, jotka kutsutut ovat. Sen tähden olen minä mahdollinen istumaan ylimmäisessä paikassa.”

Koska siis yksi vieras, joka häihin kutsuttu on, istuu ylimmäiseen sijaan, niin on arvattava, että hän omistaa sen kunnian itsellensä. Hänellä on sen kaltaiset korkiat ajatukset itsestänsä, että hän on parempi muita, ja ettei kukaan ole hänen vertaisensa. Kukas on antanut hänelle sen kunnian, että hänen pitää istuman ylimmäiseksi hääpidossa? Koska hän ilman käskemättä valitsee itsellensä parhaan paikan, niin se on arvattava, ettei isäntä ole antanut hänelle sen kunnian, mutta rietas on antanut hänelle kunnian.

Me näemme tämän päivän evankeliumista, että isännällä on valta määrätä, missä paikassa häävieraat pitää istuman. Vapahtaja sanoo näin: “Koskas joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen sijaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu, ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: Anna tälle sijaa, ja niin sinä häpiällä menet alemma istumaan.”

Siinä kuulet nyt, kunniallinen häävieras, ettei sinulla ole valta ilman käskemättä mennä ylimmäiseen paikkaan istumaan. Et sinä saa itselles omistaa sitä kunniata, joka muille on määrätty, vaan odota siihen asti, että isäntä taluttaa sinua ylimmäiseksi. Isäntä se on, joka antaa häävieraille kunnian. Ei ole häävierailla itsellä kunniata, vaan jos joku kunniallisempi on kutsuttu, se tulee sen päälle, ketä isäntä pitää kunniallisempana. Mutta rietas on antanut muutamille niin suuren kunnian, että he istuvat ylimmäiseen sijaan. He luulevat, ettei kukaan mahda olla parempi heitä. He omistavat itsellensä sen kunnian, jonka rietas on heille antanut.

Ja me tiedämme vakaan, ettei ihmisen kunnia ole hänen vallassans, vaikka kuka pitäis itsensä kunniallisena ja mahdollisena istumaan ylimmäiseksi, ei hän kuitenkaan ole kunnian itsellensä tehnyt, vaan jos isäntä, joka häntä kutsunut on, antaa hänelle sen kunnian. Moni vieras ajattelee niin, että hänellä on kunnia omasta takaa. Mutta ei ihmisellä ole kunniata itsellänsä, vaan jos joku hänelle antaa kunnian. Ja me tiedämme vakaan, että rietas on antanut niille vieraille kunnian, jotka ilman käskemättä istuvat ylimmäiseen sijaan hääpidoissa.

Muutamilla on niin suuri kunnia, ettei he tule häihin, vaikka he ovat kutsutut. Siitä on Vapahtaja puhunut toisessa paikassa. Hän sanoo: “Yksi ihminen teki suuren ehtoollisen ja kutsui monta. Mutta ne kutsutut vieraat rupeisit heitänsä estelemään. Ensimmäinen sanoi: Minäolen ostanut viisi paria härkiä, toinen sanoi: Minä olen ostanut pellon, kolmas sanoi: minä olen emännän nainut ja en taida sen tähden tulla.” Niillä on niin suuri kunnia, että he katsovat ylön Isäntää, joka häitä on laittanut. Eikä myös jouda sen kaltaiset vieraat tulla mailman hääringistä. Mutta emme me tällä erällä puhu niistä, jotka ei tule häihin, vaikka heitä on kutsuttu, vaan me puhumma nyt niistä, jotka ovat tulleet häihin, nimittäin sokiat, ontuvat ja raajarikot. Mutta niillä on muutamilla niin suuri kunnia, että he istuvat ylimmäiseen sijaan, vaikka heidän pitäis istuman alimmaiseen sijaan.

Vapahtajan opetuslapset riitelit usein keskenänsä kunnian päältä. Ja Sebedeuksen pojilla oli niin suuri kunnia, että he tahdoit istua toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella Hänen valtakunnassans. Mutta Vapahtaja sanoi heille: “Saatattekos te juoda sen kalkin, jonka minun pitää juoman?” Me kuulemma näistä sanoista, että se, joka tahtoo istua ylimmäiseksi taivaan valtakunnassa, hänen pitää juoman sen kalkin, jonka Vapahtaja on juonut, eli kärsimän sen vaivan, jonka Vapahtaja on kärsinyt. Ja vaikka Zebedeuksen pojat luulit saattavansa sen kalkin juoda, ei kuitenkaan Vapahtaja saattanut määrätä, kuka heistä piti istuman oikialla ja vasemmalla puolella Hänen valtakunnassans, vaan Hän sanoi sen olevan Isän hallussa. Ja tämän päivän evankeliumissa osottaa Hän, että Isännällä, joka on häitä laittanut, on valta istuttaa häävieraita siihen paikkaan, johon Hän tahtoo.

Mutta semmoinen vieras, joka omistaa kunnian itsellensä, jonka rietas on antanut, hän istuu ilman käskemättä ylimmäiseen sijaan. Ja silloin tulee Isäntä ja sanoo: “Anna tälle sijaa!” Niin hänen täytyy häpiällä mennä alemma istumaan. Niin kävi Pietarille, joka piti itsensä parempana muita. Hänen täytyi mennä häpeällä istumaan alimmaiseen sijaan, koska hän teki sen suuren lankeemuksen.

Ja tämä opetuslasten riita kunnian päältä ei ole vielä peräti loppunut. Mutta me toivomme, että se riita loppuu, koska he menevät istumaan alimmaiseen sijaan. Me tiedämme nimittäin, että monen kaltaisia vieraita on kutsuttu häihin. Muutampi on hengellisessä tarkoituksessa niin kuin yksi raaka talonpoika, joka ei ole vielä skoulussa käynyt, ei ole ihmisen tapoja oppinut. Hän ei ota häävaatteita päällensä, vaan astuu sisälle hääsaliin omilla mustilla vaatteilla. Ja jos semmoinen istutettaisiin hääpöytään, olis hän varsin valmis näppäämään voilimpun mustilla kynsillänsä.

Mutta semmoinen vieras, joka ei ole ottanut häävaatteet päällensä, heitetään ulkonaiseen pimeyteen, sillä semmoinen ei ole mahdollinen istumaan hääpöydässä, joka tulee ylpeyden ja omanvanhurskauden pöyhkyrin kanssa hääsaliin, ja siveyden tervalakki päässä. Jos semmoinen raaka talonpoika laskettaisiin hääpöytään, niin hän pilais kaiken ruuan, koska semmoinen ei malta odottaa siksi, kuin hänelle annetaan osa, vaan hän näppää mustilla kynsillänsä koko voilimpun ja ottaa lihavammat kappaleet fatista, ja pilaa kaikki liinat pöydällä. Onkos mahdollinen, että semmoinen vieras, joka pilaa kaikki ruuat ja liinat hääpöydällä, pitää istuman siellä ylpeyden pöyhkyrin kanssa, josta omanvanhurskauden karvat lentää ympäri hääpöytää?

Ei semmoinen ole vielä oppinut ihmisten tapoja. Ei hän ole Pyhän Hengen skoulussa käynyt. Ei hän ole piiskattu siksi, että hän olis ylpeydestä eronsa ottanut. Hän katsoo ylön sekä talon Isäntää että vieraita, koska hän ei ota häävaatteita päällensä. Ylpeys ja omavanhurskaus tekee häntä niin rohkiaksi, että hän luulee itsensä mahdolliseksi istumaan hääpöydässä. Sillä hän ajattelee ilmanki: “Kyllä minä olen sen verran kunniata tehnyt Herralle, että minä olen mahdollinen istumaan hääpöydässä. Mitäs nuot sokiat, ontuvat ja raajarikot tekevät siellä? Ei ne ole maksaneet mitään edestänsä. Mutta minä maksan kunniallisesti edestäni.”

Mutta Herra sanoo: “Ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei ole häävaatteita?” Et sinä ole maksun edestä kutsuttu, sillä Herra antaa niitä herkkuja ilman. Mutta ei Hän semmoisia kyllä laske hääpöytään, jolla ei ole häävaatteita, vaikka ne pakkaavat sinne, vaan heiltä sidotaan kädet ja jalat, ja heitetään ulkonaiseen pimeyteen. Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Toiseksi. Mutta koskas kutsuttu olet, niin mene ja istu alimmaiseen sijaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: “Ystäväni; nouse ylemmä!” Silloin on sinulla kunnia niiden edessä, jotka ynnä sinun kanssas atrioitsevat.” Näistä Vapahtajan sanoista kuulet sinä, mihinkä paikkaan sinun pitää istuman, koska sinä olet kutsuttu häihin. Sinun pitää istuman alimmaiseen sijaan. Ne vieraat, joille rietas on antanut niin suuren kunnian, että tuntevat itsensä mahdolliseksi istumaan ylimmäiseksi, niille sanoo Isäntä: “Anna tälle sijaa!” Ja heidän täytyy häpiällä mennä alemma istumaan. Mutta se vieras, joka istuu alimmaiseen sijaan, sille sanoo Isäntä: “Istu ylemmäksi.”

Mutta Vapahtaja on muistellut toisessa paikassa, mitkä vieraat ne ovat, jotka ei pidä itseänsä mahdollisena istumaan ylimmäiseksi. Net ovat sokiat, ontuvat, köyhät ja raajarikot, joita mailman herrat ja kunnialliset talonpojat ei vihti kutsua häihin, sillä he ovat sekä ylönkatsotut että köyhät. Ei heilläole mitään antamista hääpöydälle. Ei heillä ole kunniata, että he sen tähden tulisit kutsutuksi. Mutta heillä on nälkä ja jano. Ei he ole syöneet Jumalan viljaa moneen aikaan. Mutta sen kaltaiset vieraat ovat ujot. Ei he tohdi istua ylimmäiseen sijaan, vaan he istuvat alimmaiseen sijaan. He istuvat loukossa, kussa vaivaisten sija on. Ei nämät vaivaiset tohdi omalla luvalla ottaa mitään hääpöydältä, vaan he odottavat siksi, kuin heille annetaan. Mutta se suuri Herra, joka heitä kutsunut on, sanoo: “Ystäväni, istu ylemmäksi!” Sen tähden tapahtuu heille kunnia niiden edessä, jotka ynnä atrioitsevat.

Missäs nyt oletta, te vaivaiset, joilla ei ole mitään antamista hääpöydälle? Missäs oletta, te sokiat, joilla ei ole taluttajaa joka johdattaa teitä hääsaliin? Missäs oletta, te ontuvat ja raajarikot, jotka ilman sauvatta ette kostu mihinkään pyhityksen tiellä? Olettakos syöneet Jumalan viljaa moneen aikaan? Teillä taitaa olla nälkä ja jano. Nyt te olette kutsutut häihin, jossa on laitettu kaiken laisia herkkuja tarvitsevaisille. Istukaat loukossa ja odottakaat siksi, kuin teille annetaan muutampia muruja, jotka Herran pöydältä putoovat. Älkäät ottako omalla luvalla mitään ennen kuin teille annetaan.

Missäs oletta, te vaivaiset, jotka ette ole maistaneet Jumalan viljaa moneen aikaan? Isäntä on kutsunut teitä häihin. Hän on luvannut ruokkia teitä ilman. Älkäät syökö niin rutosti, että te juututta, vaan syökäät siivosti mikä teille annetaan. Missäs olette, te sokiat, jotka ilman taluttajata ette kostu mihinkään? Se suuri Herra, joka on kutsunut teitä häihin, odottaa teitä. Älkäät ojentako kättänne voilimppuun, vaan odottakaat siksi kuin teille annetaan suuhun.

Missäs oletta, te ontuvat ja raajarikot? Herra odottaa myös teitä. Mutta te oletta niin hitaat kulkemaan, ette voi kostua paikalle, ruoka jäähtyy hääpöydällä ennen kuin te kostutte hääsaliin. Te ontuvat ja raajarikot! Kahdella sauvalla te kuljetta ja onnutte molemmin puolin. Onkos Herra siihen syypää, että te olette tulleet ontuvaksi ja raajarikoksi? Eiköpä teillä olleet terveet jäsenet syntyissä? Mutta oman huolimattomuuden kautta olette te tulleet ontuvaksi ja raajarikoksi. Nyt odottaa Herra teitä ja valittaa, että ruoka jäähtyy hääpöydällä ennen kuin te kostutte hääsaliin.

Missäs olette te vaivaiset, jotka ette moneen aikaan ole maistaneet Jumalan viljaa? Vissimmästi on teillä kova nälkä ja jano. Mutta onkos Jumala siihen syyllinen, että te olette vaivaiseksi tulleet? Eikös ole oma laiskuus ja huolimattomuus tehnyt teitä vaivaiseksi. Teillä on ollut huono valvominen. Te olette nukkuneet puolipäivään asti. Se tarpeellisin työ on tullut sillä lailla summatuksi ja siitä laiskuudesta ja uneliaisuudesta on teille tullut köyhyys. Älkäät sitä sanoko, ettei teillä ollut mitään alkaissa. Sillä Jumala, joka hengen antanut on, on myös antanut teille kaikenlaisia rakennusaineita ja elatusaineita, jotka ilman vaivatta kasvavat maasta. Mutta te olette olleet laiskat ja taitamattomat bruukaamaan maata ja siitä on teille tullut köyhyys.

Nyt on Herra kutsunut teitä häihin. Hänen täytyy nyt ruokkia teitä ilman, koska teillä ei ole omasta takaa mitään suuhun panemista. Mutta älkäät sen tähden istuko ylimmäiseen sijaan häähuoneessa, vaan istukaat loukossa. Istukaat siinä loukossa, kussa vaivaiset aina bruukaavat istua, ja odottakaat siksi, kuin teille annetaan osa käteen. Vaikka ette tosin ole mitään ansainneet, vaan jos Herra armostansa antais, sillä te olette ansainneet luudan varresta saada selkään, mutta ei liininkiä.

Kuitenkin olen minä vakuutettu siitä, että Herra ei anna teille luita ja ruotoja, koska Hän on kutsunut teitä häihin, vaan vissimmästi hän antaa teille voita ja hunajata sen jälkeen kuin Hän tuntee teidän tarvitsevan. Jos te aina istuisitta alimmaiseen sijaan, koska te kutsutaan häihin, niin Herra sanois teille: “Ystäväni, nouse ylemmä!” Niin teille tapahtuis kunnia niiden edessä, jotka ynnä atrioitsevat.

Mutta älkäät ajatelko, te ontuvat, sokiat ja raajarikot, älkäät ajatelko, te vaivaiset, että joka päivä on hääpäivä. Sillä Herra on itse sanonut, ettei hääväki saata paastota niin kauvan kuin ylkä on heidän kanssansa. Mutta katso, ne päivät tulevat, että ylkä otetaan pois, ja silloin joutuu hääväki paastoomaan. Koska siis hääpäivät loppuvat ja ylkä otetaan pois, silloin tulee paastoominen. Ja vaivaiset ovat ilmanki harjaintuneet nälkää kärsimään. Ei niillä ole joka päivä hääpäivä. Muistakaat vain, te vaivaiset, koska te olette häissä, ettei aina ole ylkä teidän kanssanne. Koska siis nälkä tulee paastoomisen kautta, niin istukaat loukossa, te vaivaiset, ja kerjätkäät muutampia armon muruja, jotka rikkaan pöydältä putoovat. Amen.