Puhtaat Saarnat 1, numero 14.

 

TOISENA JOULUPÄIVÄNÄ 1849.

 

Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille: Sen pitää rikki polkeman sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.” 1. Moos. 3: 15.

 

Koska ihminen käärmeen viekkauden kautta lankeis syntiin, pani Jumala vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille. Mutta Jumala antoi myös sen armollisen lupauksen, että vaimon siemen pitää musertaman käärmeen pään. Kuinka tämä viha on ilmoittanut itsensä, osottaa koko Raamattu. Siitä saakka, kuin käärmeen siemenet rupeisit puikimaan, on viha ollut niitten välillä, ja se sama viha on vielä nytkin vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä. Tämä viha tuli siitä, että vaimo tuli petetyksi käärmeeltä, ja käärmeen viekkauden kautta tuli vaimo itse ja hänen lapsensa onnettomaksi. Hänen täytyy nyt suuren vaivan kautta synnyttää. Johannes näki hänen huutavan syntymävaivassa, ja jos Jumala ei olis ottanut hänen poikalapsensa tykönsä, niin olis se ruskia lohikäärme syönyt sen.

Mutta Johannes Kastaja oli kova haukkumaan niitä kyykäärmeen sikiöitä. Koska hän näki niitä, sanoi hän: “Te kyykäärmeen sikiät, kuka on teitä neuvonut välttämään sitä tulevaista vihaa?” Ilmanki Johannes näki, kuinka suuri viha oli vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä. Minä olen kuullut, että kyykäärmeen hännässä on yksi kulkuinen, joka kuuluu kauvas, koska hän konttaa maan päällä. Tämä kulkuinen on pantu ihmisen lapsille varoitukseksi. Ne ihmisen lapset, jotka ovat valvomassa, saattavat paeta, koska tämä kulkuinen kuuluu. Mutta ne raukat, jotka ei ole valvomassa, ei kuule tämän kulkuisen helisevän, ja niitä raukkoja pääsee kyykäärme pistämään, ja sen ihmisen sydän, joka on käärmeeltä pistetty, paisuu ja kuolee paisumuksissans, jos hän ei pääse oikialla ajalla tohtorin tykö.

On myös yksi muu käärmeen sortti, joka suostuttaa tiaisia myrkyllisellä hajulla. Koska nimittäin yksi tiainen istuu oksan päällä, niin tulee suostutuskäärme naakimalla ja laskee ulos ruumiistansa sen kaltaisen myrkyllisen hajun, jonka kautta tiainen tulee vimmatuksi, ja menee suostutuskäärmeen suuhun. On myös muu käärmeen sortti, kuusen pituudesta. Se makaa ruohossa ja vartioitsee ihmisten lapsia. Jos joku tulee häntä liki, käärii hän itsensä ihmisen ympäri ja pusertaa ihmisen luita rikki, ja sen jälkeen oksentaa hän liivaansa ihmisten raatoin päälle ja nielee sen kokonansa. Johannes näki myös ilmestyksessä, kuinka lohikäärme oksensi liivaansa sen vaimon päälle, joka oli poikalasta synnyttänyt, mutta se vaimo pääsi pakenemaan korpeen. Se ruskia lohikäärme, joka saatanaksi ja perkeleeksi kutsutaan, joka koko maan piirin viettelee, oli ilman epäilemättä se sama hirmuinen elävä, joka puhutteli vaimoa paratiisissa ja sai häntä uskomaan, että hän tulee oikein viisaaksi, jos hän söis kielletyn puun hedelmästä. Tämän lohikäärmeen siemen on erinomattain vihainen vaimon siemenelle, joka hänen päänsä rikki musertaa. Jos vaimon siemen ei olis hänen päänsä rikki musertanut, olis hän aikaa hävittänyt ja raatanut ihmisen lapsia.

Mutta käärmeellä on niin sitkeä henki, ettei hän kuole, vaikka pää on poljettu rikki. Me kuulemma ilmestyskirjasta, että lohikäärme veti pyrstöllänsä kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle. Ei ole siis monta tähteä taivaassa, jotka loistaisit taivaan laella ja osottaisit tietä yksinäisille matkamiehille kulkeissans yöllä ja pimeyden aikana ijankaikkisuuden rannalle.

Mutta vaimon siemen, joka on musertanut käärmeen pään, on näinä aikoina kantanut käärmeen siemenet muurahaisen pesään, ja siellä on käärmeen siemenillä yksi surkia hätä. Siellä he puikivat ja siellä he vääntelevät itseänsä niin kuin madot kuumassa tuhassa. Mutta ei auta puikiminen. Jos he vielä muutampia muurahaisia syövät, niin toiset tulevat kahta kiivaammaksi kaluamaan käärmeitten luita. Mutta ei käärmeen siemenet sen tähden kuole varsin ennen kuin aurinko laskee.

Koska siis Herra Jumala pani vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille, niin tulee meidän nyt ottaa vaaria siitä sodasta, joka tämän vihan kautta on tullut mailmaan. Mutta ei siinä maassa ole sota, kussa ei vaimon siementä olekaan. Mutta siinä paikassa käypi sota, kussa käärmeen siementä on paljon ja aivan harvat vaimon siemenet.

Minä olen kuullut vanhoja muistelevan, että käärmeen tokassa on yksi käärmeen kuningas, joka on isompi muita, ja sillä käärmeen kuninkaalla on yksi valkia ympyräinen kivi suussa, jonka hän vatkaa ilmaan, ja se ihminen, joka pääsis käärmeen kiveä saamaan, pitäis muka tuleman onnelliseksi. Mutta se on sangen vaarallinen, että antaa itsensä käärmeitten tokan sisälle, koska heitä on monta sataa koossa, kiiman aikana. Mutta me arvaamme, minkä tähden käärmeet suuttuvat sille ihmiselle, joka tahtoo kiven pois ryöstää. Siihen on kaikki käärmeen viekkaus koottu. Jos hän mistantais viekkautensa ja kavaluutensa, tulis hän hulluksi, järki putois peräti. Mutta niin hulluksi ei tahdo käärme tulla, että hän rupeis katumuksen ja parannuksen tekemään. Koska nyt joku ihminen on ottanut käärmeen kuninkaalta viekkauden eli mailman viisauden kiven, silloin aukaisevat kaikki käärmeet suutansa, ja he karkaavat yksimielisesti sen ihmisen päälle, ja kolmen valkian läpi pitää sen ihmisen käymän ennen kuin käärmeet lakkaavat häntä vainoomasta. Tämä on yksi syy, minkä tähden käärmeen siemenet vihaavat vaimon siementä.

On se vielä toinen syy, minkä tähden käärmeen siemenet vihaavat vaimon siementä. Vaimon siemen on musertanut eli rikki polkenut käärmeen pään. Jos vaimon siemen ei olis rikki polkenut käärmeen pään, niin olis käärme syönyt vaimon siementä. Mutta koska vaimon siemen on rikki polkenut käärmeen pään, täytyy hänen nyt pyrstön kanssa liikkua, jolla hän vetää kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle. Ja koska se ruskia lohikäärme seisoo sen vaimon vieressä, joka huutaa syntymävaivassa, on se hänen tarkoituksensa, että hän pääsis syömään sitä poikalasta, joka siitä vaimosta syntyy. Mutta koska Jumala varjelee sitä uutta ihmistä, joka vaimosta syntynyt on, rupeaa käärme oksentamaan sitä myrkyllistä liivaa sen vaimon päälle, että hän hukuttais häntä kuolleen uskon liivalla. Mutta Jumala on vienyt sen vaimon korpeen, kussa ei ole niin paljon niitä käärmeen siemeniä. Ja meidän toivomme on, että Jumala varjelee sitä vaimoa, niin kauvan kuin käärmeen kivi ryöstetään pois.

On myös käärme pistänyt vaimon siementä kantapäähän. Tämä käärmeen pistäminen tulee siitä vihasta, joka on Jumalalta pantu vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille. Mutta tämä pistäminen ei tee vaimon siemenelle niin suurta vahinkoa. Kuitenkin on sen ihmisen henki suuressa vaarassa, joka on käärmeeltä pistetty, sillä käärmeen myrkky paisuttaa ihmisen sydäntä, ja kuolema tulee, jos se käärmeeltä pistetty ihminen ei pääse tohtorin tykö oikialla ajalla.

Luonnollisen ihmisen sydän on täynnänsä käärmeen myrkkyä, mutta ei hän tunne sitä niin kauvan kuin hän puoskii sydäntänsä vuotavalla pirun paskalla. Ei hän tunne, että sydän on täynnänsä myrkkyä, ennen kuin tohtori antaa hänelle karvaita lääkityksiä. Silloin alkaa synnin myrkky polttamaan hänen sisällyksiänsä. Käärmeen myrkky on ottanut suruttoman tuntoa haisemaan ja mätänemään, mutta ei surutoin tunne sitä enen kuin reikä tulee tuntoon. Mutta suruttoman tunto on paksumpi kuin nautahärän vuota. Ei semmoisen ihmisen tuntoon tule reikä, vaikka vanhemman kuumat kyyneleet putoavat sen päälle. Hengelliset puoskarit panevat vielä suruttomuuden ploosteria tunnon päälle, ettei omantunnon haavat pitäis haiseman ja märkää vuotaman ennen kuin vasta ijankaikkisuudessa. Mutta oikia tohtori hakkaa ensinnä hengen miekalla sitä paksua tuntoa, että siihen tulis reikä. Sitte ottaa hän ja leikkaa terävällä raakaveitsellä sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka tunnossa on, ja sen jälkeen tiputtaa hän muutampia hunajan pisaroita omantunnon haavoihin.

Koska käärmeen myrkky on paisuttanut suruttoman ihmisen sydäntä, ottavat hengelliset puoskarit ja valuttavat hänen suuhuns vuotavata pirun paskaa, mutta sen kautta tulevat sydämen paisumukset pahemmaksi. Mutta oikia tohtori ottaa lain vasaran ja kolkuttaa sen kivikovan sydämen päälle. Hän ottaa ja pistää sydämen paisumukset naskalilla, että märkä pääsis vuotamaan. Hän antaa käärmeeltä pistetylle ihmiselle karvaita lääkityksiä, että hän pääsis myrkkyä ulos oksentamaan, ja koska myrkky näitten lääkitysten kautta alkaa karvastelemaan joka paikassa, sitte antaa tohtori hänelle voita ja hunajata. Meidän pitäis nyt katseleman, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä, mutta meidän täytyy ensinnä rukoilla sitä siunattua vaimon siementä, joka on rikki musertanut käärmeen pään, että Hän varjelis niitä heikkoja, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, käärmeen siemenistä ja käärmeen myrkystä. Ja Vapahtaja on sanonut: “Olkaat viekkaat niin kuin käärmeet ja vaat niin kuin kyyhkyiset”, niin Hän tarkoittaa vissimmästi, että meidän pitää “varastaman käärmeen viekkautta, koska käärmeellä ja hänen siemenellänsä on niin suuri viekkaus ja kavaluus, että hän saattaa yksinkertaisia kyyhkyisen poikia pettää.

Sinä siunattu vaimon siemen! Auta kaikki murheelliset, katuvaiset ja alaspainetut, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, ettei käärmeen siemenet pääsis heitä turmelemaan eli myrkyllänsä painamaan. Kuule katuvaisten huokaus. Isä meidän jne.

Seuraavaisesti siitä kuin jo puhuttu on, pitää meidän Jumalan armon kautta tutkisteleman, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä, eli kuinka mailman lapset vihaavat Jumalan lapsia.

Antakoon Jumala, että muutampi sokia raukka näkis haamunsa niitten entisten pakanain luonnossa. Sillä ei käärme ole muuttanut luontonsa, vaikka hän on muuttanut nahkansa. Koska vanha nahka on kulunut, riisuu hän pois päältänsä sen ja pukee päällensä uutta nahkaa, joka on kahta lujempi. Puoskarit pruukaavat antaa käärmeen nahkan niille vaimoille, jotka ovat lapsen hädässä, siinä tarkoituksessa, että uusi ihminen pian syntyis. Ja huorat kanssa ottavat käärmeen suomua sisällensä siinä tarkoituksessa, että he ajaisit hedelmän ulos. Mutta me otamme sitä vanhaa käärmeen nahkaa, joka löytyy monessa paikassa maan päällä, osottaaksemme niille, jotka ei tiedä vielä, että käärme muuttaa nahkansa, vaan ei muuta luontoansa, että hänellä on sama luonto kuin ennen.

Ensimmäinen viha vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä ilmestyi varsin synnin lankeemuksen jälkeen, koska Kain rupeis vihaamaan veljeänsä hänen vanhurskautensa tähden. Koska Jumala mielistyi Abelin uhriin, niin suuttui Kain, ja hänen haamunsa muuttui vihan tähden. Niin Herra sanoi Kainille: “Miksis olet vihainen. Ja miksi haamus muuttuu?” Kain oli suuttunut veljellensä kristillisyyden tähden. Hänelle tuli paha mieli siitä, että Abel oli hurskaampi häntä. Hän ajatteli ilmanki: “Tuo räkäsuu kläppikös nyt on parempi minua?” Ja vaikka Jumala nuhteli häntä ja käski hallita vihaansa, ei kuitenkaan Kain saanut tunnon rauhaa ennen kuin hän tappoi veljensä. Sillä käärmeen siemenet ei kärsi ollenkaan, että vaimon siemen pitäis olla parempi heitä. Omanvanhurskauden veri nousee päähän, ja hengellinen viha muuttaa heidän haamunsa. Kain oli ensimmäinen, joka imaisi kristityn verta. Ja koska Jumala kysyi häneltä: “Kussa on Habel, sinun veljes?” niin hän vastais: “En minä tiedä. Olenko minä veljenin vartija?” Niin vastaavat vielä nytkin Kainin lihalliset veljet ja nepaimet, koska joku kristitty kysyy heiltä, missä on sinun veljesti. Niin he sanovat: “Olenko minä veljenin vartija? Pitäköön kukin vaari itsestänsä. En ole minä velvollinen neuvomaan ketään.”

Paavali on kirjoittanut, että Abrahamin poika palkkavaimosta on vihainen nuoremmalle pojalle, joka on vapaasta syntynyt. Niin kuin silloin se, joka lihan jälkeen syntynyt on, vainois sitä, joka hengen jälkeen syntynyt on, niin se vielä nytkin tapahtuu. Kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä, osottaa Esaun viha. Käärmeen siemenet rupeisit puikimaan Esaun sydämessä, koska hänen veljensä Jakob on saanut paremman siunauksen isältänsä. Esau uhkais tappaa veljensä sen siunauksen tähden, mutta Jakob pakeni veljensä edestä vieraalle maalle. Niin on moni kristitty häätynyt pakenemaan vieraalle maalle, koska häntä on vainottu omassa maassa kristillisyyden tähden. Kuinka käärmeen siemen on vihannut vaimon siementä, osottaa myös Israelin lasten viha Josefille. Josef kantoi juoruja ja ilmoitti vanhemmalle, mitä Israelin pojat värkkäisit vanhemman selän takana. Tuostapa nousi yksi hirmuinen viha juorun kantajalle ja unen näkijälle. Ja vielä nytkin suuttuvat suruttomat ihmiset hirmuisesti niille, jotka kantavat juoruja ja ilmoittavat heidän pahoja töitänsä. Mitäs Israelin lapset teit Mosekselle, koska hän pani Jumalan ankaran vanhurskauden heidän silmäinsä eteen? Parhaat miehet Israelin seurakunnassa kävit hänen henkensä päälle ja sanoit Mosekselle: “Sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä.” Mailman orjan mielestä on koko kansa pyhä, vaikka he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat, kyllä ne sen tähden ovat pyhät ja hurskaat. Mutta jos Moses alkaa heitä haukkumaan ja soimaamaan jumalattomasta elämästä, silloin alkavat parhaat miehet seurakunnassa sanomaan: “Sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä.” Nämät vanhan aadamin sanat ovat niin totiset ja niin urhoolliset, että Kainin lihalliset veljet ja nepaimet sanovat: “Amen. Se on tosi. Koko kansa on pyhä.” Koska parhaat miehet seurakunnassa ovat huorat ja varkaat, juomarit ja viinaporvarit, silloin on riettaan orja valmis sanomaan: “Koko kansa on pyhä.” Ne oval semmoiset kristityt, ettei saa Moses heitä tuomita. Jos Moses alkaa semmoisia kunniallisia ihmisiä tuomitsemaan, niin sanovat seurakunnan parhaat miehet: “Sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä.” Vaikka nyt seurakunnan parhaat miehet olit raskaat, ettei maa jaksanut heitä kantaa, niin kuin sananlasku on: “Yhtä kiittämätöintä ihmistä ei jaksa maa kantaa”, niin nämät miehet, Kora, Datan ja Abiram vajoisit maan alle ja putoisit helvettiin elävänä, yhtenä ruumiin ja sielun kanssa, yhtä hyvin olit toiset valmiit sanomaan Mosekselle ja Aaronille, että he olit Jumalan miehiä surmanneet. Niillä oli se usko, että Moses oh vajottanut Jumalan lapsia helvettiin.

Mutta katselkaamme aina, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä. Koska Jumala lähetti profeetaita saarnaamaan parannusta Israelin lapsille, rupeisit he vihaamaan niitä, niin kuin Vapahtaja sanoo tämän päivän evankeliumissa: “Katso, minä lähetän teille profeetat, ja viisaat ja kirjanoppineet, ja niistä te muutamat tapatte ja ristiinnaulitsette, ja muutamat te pieksätte teidän synagogissanne, ja vainootte kaupungista kaupunkiin.” Minkätähden ovat juudalaiset vainonneet profeetaita, jotka saarnaisit parannusta? Sen tähden ilmanki, että he olit väärät profeetat, jotka haukuit Jumalan lapsia. Juudalaiset sanoit Vapahtajalle: “Meillä on isä, nimittäin Jumala. Emme ole äpärät.” Koska nyt heillä on semmoinen usko, niin kuin kaikilla armon varkailla pruukaa olla, että Jumala on heidän isänsä, vaikka Vapahtaja sanoi heille: “Te olette siitä isästä perkeleestä”, kuinkas käärmeen siemenet saattavat semmoisia kuulla? Itse rietas luulee, että hän on enkeli. Ja riettaan enkeleillä on sama usko, että he ovat enkelit. Ei he sitä tunne, että he ovat siitä isästä perkeleestä. Koska nyt profeetat rupeisit kunniallisia ihmisiä haukkumaan ja tuomitsemaan, silloin nousi vanha aadami. Omanvanhurskauden musta veri nousi maksasta ja kunnian veri nousi pernasta. Käärmeen siemenet rupeisit puikimaan sydämen juuressa, ja niin rietas yllytti koiriansa lakkimaan kristittyin verta. Mutta profeetta Elias sanoi yhdelle kristittyin ja profeettain murhaajalle: “Samassa paikassa, kussa koirat ovat lakkineet Nabotin verta, pitää heidän sinun vertasti lakkiman. “ Mutta tämä kristittyin vihollinen suuttui Elialle ja sanoi: “Viholliseksikos minua löysit?” Niin katsovat vielä suruttomat ja armonvarkaat kristityitä vihollisiksi, jotka heille syntiä soimaavat. Armonvarkaat, jotka pitävät itsensä kristittynä ja luulevat, että ne ovat kristittyin vainoojat, jotka ei anna heille omantunnon rauhaa. Näin on käärmeen siemen vainonnut vaimon siementä.

Mutta käärme on nyt muuttanut nahkansa. Ennen vanhassa Testamentissa oli käärmeellä vanha nahka. Hän vainois silloin profeetaita pakanain haamussa. Ja Vapahtajan aikana oli hän ottanut juudalaisen haamun päällensä. Mutta nyt on hän taas muuttanut nahkansa; hän on ottanut vanhan kristityn haamun päällensä, ja siinä haamussa hän nyt vainoo kristityitä. Ei ole tosin tietoa, koska rietas olis tullut kristityksi, mutta nyt hän vaeltaa kuitenkin vanhan kristityn haamussa. Hän on myös tullut papiksi, ja semmoisena hän nyt saarnaa evankeliumia niin suloisesti, että kaikki siviät huorat laskevat maitonsa. Vapahtajan ja apostolitten aikana tahtoi hän varjella sitä vanhaa Moseksen uskoa, niin me kuulemme tämän toisen joulupäivän epistolasta, me kuulemme hänen kantavan kristittyin päälle, että ”Jesus Nazarenus muuttaa säädyt, jotka Moses meille antoi”. Pakanat myös kannoit kristittyin päälle, että ne katsovat ylön sitä oikiata Jumalan palvelusta, ja tekevät yhden tapetun juudalaisen Jumalaksi. Koska Lutherus saarnais paavia vastaan, niin valitit paavilaiset, että Lutherus tahtoi muuttaa sitä vanhaa kristinuskoa, joka oli seisonut 1500 ajastaikaa.

Niin muodoin oli käärme silloin muuttanut nahkansa, ja tuli vanhan kristityn haamussa sotimaan sen vanhan kristinuskon puolesta, jonka muka Lutherus oli tullut muuttamaan, vaikka nyt Lutheruksen aikana ei ollut siitä vanhasta kristinuskosta kuin ainoastans Pyhä Raamattu jäljellä, kaikki muut kirjat olit paavilaisten omat väärät asetukset, kuitenkin tahtoi vihollinen vanhan kristityn haamussa varjella niitä vanhoja paavilaisten asetuksia ja paavilaisten kirjoja, joita Lutherus tuli muuttamaan. Siitä syystä tuomitaan Lutherus paavilta niin kuin yksi väärä profeetta ja suuri noita, joka oli liitossa perkeleen kanssa. Koska käärme näin muuttaa nahkansa ja tulee vanhan kristityn haamussa varjelemaan sitä vanhaa kristinuskoa, silloin uskottaa hän palvelijoitansa, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, jotka tahtovat muuttaa niitä vanhoja asetuksia, ja hävittää sen vanhan uskon. Me näemme epistolasta, kuinka kiivas vihollinen on sotimaan vanhan uskon puolesta, jonka kristityt tahtovat hävittää. Ja koska hän tulee vanhan kristityn haamussa varjelemaan niitä vanhoja säätyjä, joita juudalaiset, pakanat ja paavilaiset ovat järjellä, vihollisen mielisuosioksi, huomainneet, silloin kiivastuu rietas niin kovin totuuden puolesta, että hän puree hampaitans ja tukitsee korviansa, ottaa kivet käteensä ja viskaa sen villihengen, Stefanuksen, päälle, joka tahtoo muuttaa säädyt, joita Moses on antanut.

Koska käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, silloin vuotaa myös käärmeen myrkky hampaista; sen tähden he kiristelit hampaitansa. Nyt on käärme kolme kertaa muuttanut nahkansa. Ensimmäisen kerran riisui hän nahkansa Golgatan mäellä; hän tuli sinne niin kuin fariseus varjelemaan sitä vanhaa Moseksen uskoa, jonka hän luuli kristillisyyden kautta menevän hukkaan. Toisen kerran riisui hän nahkansa roomalaisten pääkaupungissa; sinne hän tuli varjelemaan sitä vanhaa pakanan uskoa. Ja silloin hän oli julma tappamaan kristityitä. Kolmannen kerran riisui hän nahkansa Lutheruksen aikana. Hän tuli silloin niin kuin vanha kristitty varjelemaan sitä vanhaa kristinuskoa Lutherusta vastaan, joka tahtoi muka hävittää sen vanhan kristinuskon. Ja nyt hän taas heti kohta riisuu nahkansa neljännen kerran. Hän tahtoo nyt tulla varjelemaan sitä vanhaa Lutheruksen uskoa, jonka muutamat kristityt, joita haukkunimellä kutsutaan lukiaksi, körttiläiseksi ja villihengeksi, tahtovat muka hävittää. Ja millä nahalla ikänäns käärme on tullut auringon eteen, on hän vihannut vaimon siementä ja sanonut: “Nahka nahasta ja kaikki kuin ihmisen takana on, antaa hän henkensä edestä.” Koska nimittäin vihollinen ei pidä puoltansa järjellä, täytyy hänen ruveta kristityn nahkaan mailman lain voimalla. Mailman herrain ja ylimmäisten pappein päällekantaminen Pontius Pilatuksen edessä kuuluu aina. Erinomattain ovat juudalaisten ylimmäiset papit, pakanain ylimmäiset papit ja paavilaisten ylimmäiset papit, joita lohikäärme on vetänyt pyrstöllänsä taivaasta maan päälle, net ovat katkerimmat Jesuksen ristin viholliset. Netpä ymmärtävät noutaa valkian helvetistä, millä he näkevät makkaroita tehdä kristittyin verestä.

Lutherus on kirjoittanut, että perkele saattaa saarnata evankeliumia paremmin kuin joku pappi. Ja se on kyllä uskottava, että semmoinen pappi saarnaa niin suloisesti, että kaikki siviät huorat laskevat maitonsa. Ei suinkaan semmoinen pappi hauku kunniallisia ihmisiä huoraksi ja varkaaksi. Ei hän hauku juomaria, koska hän on itse juomari. Ei hän soimaa huoria, koska hän on itse huora. Ei hän hauku viinaporvaria, koska hän pitää itse vähäisen viinakauppaa. Ei hän nuhtele kirousmiehiä, koska hän itse kiroo. Ei hän nuhtele tappelusmiehiä, koska hän itse tappelee. Ei hän soimaa niitä, jotka pitävät kalaasia ja turhia pitoja, hän tahtoo itse kanssa olla niissä. Ja kuinkapa perkele saattaa saarnata itseänsä vastaan? Ei hän saata itseänsä haukkua, mutta kristityitä, joita hän katsoo vääräksi profeetaksi ja villihengeksi, niitä semmoinen pappi haukkuu ja ulos ajaa huoneestansa. Mutta samassa paikassa, kussa koirat ovat nuolleet Nabotin verta, pitää koirat myös nuoleman kristittyin vainoojan verta. Monessa paikassa nousee nyt se raaka kansa villiin ja tappaa herroja, pappia ja kuningasta viinaryypön edestä. Tässä muutampana vuonna ammuttiin ylimmäinen piispa Frankrikin pääkaupungissa, hän ammuttiin kansalta, joka oli yllytetty kapinata tekemään. Eikä ole niin pitkä alka siitä saakka, kuin se raaka kansa Ruotsin pääkaupungissa olit surmaamassa ylimmäistä piispaa. Onkos ihmet, että se raaka kansa viimein yltyy ja nousee villiin, koska tämä kansa on jätetty luonnollisessa tilaisuudessa ja hengellisessä pimeydessä, ilman nuhdetta. Kyllä semmoinen villi kansa saattaa viinaryypön edestä sekä herroja että pappia tappaa. Me olemme nyt katselleet, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä. Kristittyin vainoojat ovat vuodattaneet kristittyin verta joka paikassa, kussa totinen kristillisyys on ilmestynyt. Sen tähden sanoa myös Vapahtaja toisen joulupäivän evankeliumissa, että niitten päälle pitää tuleman kaikki vanhurskas veri, joka vuodatettu on maan päällä hamasta vanhurskaan Abelin verestä niin Sakariaan Barakian pojan vereen asti. Tämä vanhurskas veri, joka oli vuodatettu vanhassa Testamentissa, kaivattiin ulos juudalaisilta, koska heidän kaupunkinsa hävitettiin roomalaisilta. Niin myös kristittyin ja marttyyrein veri kaivattiin roomalaisilta, koska heidän valtakuntansa hävitettiin turkeilta ja pakanoilta. Viimein on myös kristittyin veri kaivattu ulos paavilaisilta, koska se suuri veren vuodatus tapahtui Frankrikissa vuonna 1793, ja vielä jälkeenki vuonna 1848 ja 1849.

Mutta ei vielä ole kaikki verenvuodatus siihen loppunut. Vasta se nyt alkaa verenvuodatus maan päällä. Semmoiset ajan merkit rupeavat nyt näkymään, nimittäin merkit auringossa, kuussa ja tähdeissä. Profeetan Joelin ennustuksen jälkeen pitää aurinko pimiäksi tuleman ja kuu punaiseksi ennen kuin se suuri Herran päivä tulee.

Käärmeen siemen on vihannut vaimon siementä mailman alusta niin tähän päivään, asti. Mutta ei ole vielä tämä viha loppunut. Sillä nyt on neljäs kerta, kuin se vanha mato on muuttanut haamunsa. Nyt on hänellä uusi kiiltävä nahka, joka on hyvin liotettu paloviinassa ja parkittu pirun paskalla. Vanhat ei kelpaa enää muille kuin puoskarille ja huorille, jotka sen kanssa ajavat ulos hedelmänsä. Mutta uusi nahka se on kaunis ja kiiltävä, niin kuin kulta. Se kelpaa nyt kaikille niille lääkitykseksi, joilla on kultasydän. Moseksen aikana korotettiin vaskikäärme korvessa, ja kaikki käärmeiltä pistetyt ihmiset tulit sen vaskikäärmeen katselemisen kautta terveeksi. Mutta nyt on käärmeen myrkky paisuttanut mailman lasten sydämet, erinomattain niiden, joilla on kultasydän. Mailman hopiaseppä on tehnyt kultasydäntä, jota siviät huorat kantavat Saatanan kaularaudassa. Tällä kultasydämellä tulee rietas suostuttamaan Vapahtajan kihlattua morsianta, Sionin tytärtä, joka on kerran luvannut sydämensä Vapahtajalle, mutta antaa nyt pusertaa rintojansa egyptiläisten huorimiehiltä. Ja nyt tahtoo tämä hävitöin huora tulla Vapahtajan morsiameksi, vaikka hän rakastaa mailmaa ja antaa pirulle suuta, ja egyptiläisten huorimiehet pusertavat hänen rintojansa, ja kultasydän on hänellä povessa.

Ennen oli Sionin tyttärellä kivisydän ja kova niin kuin timantti. Mutta nyt on piru antanut hänelle kultasydämen. Ja se sama mies on suostuttanut häntä unijuomalla, pirun paskalla ja kuolleen uskon liivalla, juopunut huoruuden viinasta, istuu hän nyt niin kuin Baabelin portto leopardin päällä ja tahtoo, että Vapahtalan pitää ottaman häntä morsia meksi, koska hän on tullut niin vanhaksi, ettei hän kelpaa riettaalle huoraksi. On hän vielä tullut niin hävittömäksi, että hän näyttää häpyänsä Vapahtajan morsiamen piioille, jotka tahtovat musertaa hänen uskotointa sydäntäns osottain hänelle, kuinka Vapahtaja rakkaudesta häntä kohtaan on täytynyt kuolla; silloin nostaa hän hameensa morsiamen piioille ja sanoo: “Katsokaat perseeseen!” On kaunis Vapahtajan morsian.

Semmoiseksi hän tulee huoruuden viinasta. Unessa ilmanki on juonut sekoitusta, jonka puoskarit ovat sekoittaneet. Siinä on kuolleen uskon liiva ja käärmeen kuu ja karhun sappi ja jalopeuran sydän. Koska hän on tullut niin vanhaksi, ettei hän kelpaa enää riettaalle huoraksi, silloin tulee hän Vapahtajan tykö, täynnänsä riettautta ja saastaisuutta kantain pirun paskaa sydämessäns, kuolleen uskon liiva vuotaa suusta ja omanvanhurskauden räkä vuotaa nenästä. Tällä haamulla luulee riettaan huora kelpaavansa Vapahtajalle. Koska kuolema tulee pusertamaan hänen uskotointa sydäntänsä, sanoo hän Vapahtajalle: “Ota nyt minua morsiameksi, koska olet luvannut. Tämmöinen nyt on niitten suruttomain ja armonvarkaitten elämä. Ja jos niille ei tule totinen parannus ennen kuin armon ovi suljetaan, niin he saavat ulvoa ijankaikkisesti. Mutta se vaimo, joka huutaa syntymävaivassa, joka on puetettu auringolla ja kruunu päässä, jossa on kaksitoistakymmentä tähteä, kumartakoon polviansa ja rukoilkaan, ettei se ruskia lohikäärme, joka aina on vihannut vaimon siementä, ettei hän sais syödä sitä poikalasta, joka häneltä syntynyt on. Aamen.