Puhtaat Saarnat 2, numero 134

Kirkkopostillan esipuhe 1876

Aikakaudessamme alkoi Provasti Laestadius vaikuttamaan ensin Tornion lapinmaassa samoten kuin Johannes Kastaja Judean korvessa, hän alkoi lakisaarnoilla herättämään suruttomia syntisiä, asettain kansan puheen parren jälkeen heidän elämänsä heidän silmäinsä eteen; vieläpä osoittaa saarnoissansa, että semmoinen elämä viepi helvetin kadotukseen jos ei tapahdu sydämen ja mielen muutos, parannuksen, katumuksen ja elävän uskon kautta Herran Kristuksen päälle. Tämä oppi vaikutti ensin vihan suurimmassa osassa, Lapissa ja Pajalan seurakunnassa; vieläpä Suomen ja Tornion rannoilla saivat korvapistoksen Laestadiuksen äänestä. Eipä ihmet, että semmoinen kansa sai sappi vian, sillä kaikki huorat, varkaat, juomarit, viinaporvarit ja tappelus miehet olit luottamassa Jumalan armon päälle ilman parannusta: sentähdenpä eivät kärsi, eikä tahdo kuulla parannuksen saarnoja. Viina kauppamiehet sanoit ensin Karesuannon seurakunnassa, että “jos niin saarnataan, niin kirkko tulee tyhjäksi,” mutta kuin kaksi vuotta oli saarnattu, niin kansaa kokoontui muistaki pitäjistä, ettei kansa mahtunut kirkkoon. Sillä kaikki, joita Jumala sanans ja hengens kautta herätti, tunsit voiman ja tulit valaistuksi Provasti Laestadiuksen opin ja saarnain kautta, vaikka ei ole kaunistetuilla sanoilla saarnattu. Silläpä luonnosta siveät ihmiset suuttuvat, sekä herrat että talonpojat, kuin heiltäki Pyhän Raamatun mukaan vaaditaan seuraavaisissa saarnoissa uutta syntymistä “vaikka se olis jo pitänyt tapahtuman lapsena, kasteessa.” Vieläpä osoitetaan, ettei oma vanhurskaus kelpaa autuuden perustukseksi: tätä ei kärsi sivistynyt maailma, joka luottaa rehellisyytensä päälle. Sepä oli suurin syy että maailman herrat ja paloviina porvarit kannoit hänen päällensä, sentähdenpä sai Laestadius kiukkuisia vihamiehiä, kuin ei kiertänyt maailman herroja, eikä suruttomia pappeja. — Huomaa tästä lukia, että hän on vainottu, niin kuin kaikki vanhurskauden saarnaajat ovat vainotut: ja Herramme Jeesus julistaa autuuden kaikille, jotka vanhurskauden tähden vainotaan. Tästä tiesi hän sanoa minulle silloin kuin ei vielä moni tiennyt seuraavaisesta muutoksesta, että vaino seuraa. Sillä väärä lahkokunta saattaa ilmestyä oikean rinnalle; niin kuin se tapahtuiki Koutokeinossa, josta Norjan Piispat suurella innolla tahdoit syyttää Laestadiusta. Mutta ei se ollut Laestadiuksen syy, sillä ei hänellä ollut semmoisia miehiä siihen aikaan, joita hän olis lähettänyt Koutokeinoon oikealla ajalla kuin vielä olis saatettu ojentaa. Minun hän lähetti, ja asetti pitämään kouluja Jukkasjärven ja Gellivaaran seurakuntiin, joissa lapin kansa oli siihen aikaan viina tulvassa ja kaikessa irstaisessa elämässä hukkumallansa ajalliseen ja ijankaikkiseen kadotukseen, niin kuin Karesuannon seurakunnassaki.

Nyt on jo kulumassa seitsemästoista vuosi Provasti Laestadiuksen kuoleman jälkeen, ja vielä nytki kauniisti viheriöitsee Jumalan pelto Tornion ja Luulajan Lapinmaassa, Tornion rannoilla, Suomessa, Norjassa; ja Amerikkaan asti on Laestadiuksen aljettu työ ja hengellinen liike levennyt; ja suuri paljous on jo ilolla päivänsä päättänyt. Me sanoimme ylempänä, että vihan vaikutit ensin Laestadiuksen kirkko saarnat monen sydämessä, mutta kuin heräisit, niin viha muuttui rakkaudeksi, ja he tunnustit syntiänsä ja anoit anteeksi, ja ovat väärintekojansa maksaneet. Seuranto siitä on, että vielä tänäki vuonna on paljon takaisin maksettu väärintekoja kuin nuori kansa on herännyt Pohjan maan läänissä. Mutta ei ole vielä kaikki parannusta tehneet; ei ole kaikki hyvä maa, niin kuin Kristus sanoo; vielä löytyy huoria, varkaita, varasten kumppaneita ja paloviinan kaupitsijoita. Vieläpä Laestadius saarnais parannusta kirkko saarnoillans siveille huorille, rehellisille varkaille ja kunniallisille viinaporvareille: näitä teuras lampaita sanoi hän kaitsevansa raadollisten tähden. Laki saarnoillans on hän myös valmistanut tietä Herralle Kristukselle ihmisten sydämiin samoten kuin Johannes kastaja. Hän on osottanut Jumalan Karitsaa heränneille; ja raivannut tietä yrttitarhasta Golgathaan. Vieläpä vertavuotavaisen, orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan on hän asettanut synniltä raskautettuin silmäin eteen, ja on johdattanut heitä elävän Herran Jeesuksen tuntemiseen. Hän on saarnannut heränneille, ettei synnit pidä estämän uskomasta Kristuksen kautta syntein anteeksi saamisen, ei myös pois ottamatoin turmelus pidä vajottaman armoitettuja sieluja epäilyksiin. Ymmärrä sinä lukia! että suruttomia hän kutsuu armon varkaiksi, jotka luottavat Jumalan armon päälle ilman sydämen ja mielen muutosta, vieläpä tekevät lihan töitä; ei myös siveitten omavanhurskaus kelpaa autuuden perustukseksi kuin elävä usko ja autuuden tunteminen puuttuu, vieläpä Pyhättä Hengettä makaavat hengellisesti kuolleena. Provasti Laestadius on sanonut, että joille kristityt Jumalan puolesta Herran nimessä todistavat synnit anteeksi, ne ei ole armon varkaat; ja sen on myös Kristuksen oppi osottanut. Alku heräyksen aikana oli Karesuannon ja Pajalan seurakunnan kirkossa enimmäksi osaksi aivan surutoin kansa, sentähden täytyi Laestadius saarnata enemmän lakia kuin nykyisellä ajalla. Nyt tulee kokous paikkoin ja seurahuoneisiin enin aivan uskovaisia ja lain kautta heränneitä; niille täytyy saarnaajat ja Jumalan sanan selittäjät saarnata evankeliumia ja todistaa syntiä anteeksi Jeesuksen nimen ja veren kautta, että kykenisivät uskolla vastaan ottaa Jumalan armon.

Rakastetut lukiat ja vastatulevainen kansa, ottakaat vaari Provasti Laestadiuksen saarnoista! sillä hän on ensimmäinen ja paras työn tekiä Jumalan pellossa Pohjan maan läänissä. Jumala on siunannut ja kasvannon antanut hänen ja hänen opetuslastensa työlle; sillä vainiot ovat valjenneet elon ajaksi; valmis on Jumalan pelto paikoittain: Kuitenki toivomme vieläki kastetta taivaasta, että ijankaikkisuuden kukkaiset kasvaisit peltomiesten hautain päälle.

Rakentajat, rakentakaat hengellistä huonetta Profeettain ja Apostolein perustuksen päälle, jossa Jeesus Kristus paras kulma kivi on, jonka päälle kaikki rakennus nojaa. Saman perustuksen päälle on Laestadius rakentanut. Olkaamme vieläki siinä toivossa, että hän saarnoillansa herättelee väsyneitä opetuslapsians, jotka ovat olleet valvomassa ja kilvoittelemassa lähes kolmekymmentä vuotta heidän kalliimmassa uskossansa ja pyhästi vaeltaneet. Näille esikoisille on tuhansittain Jumalasta syntynyt veljiä ja sisaria näinäki vuosina.

Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma! pysy Siionin vuoren tykönä, elävän Jumalan kaupungissa, se on: elävän Jumalan seurakunnassa, jossa verisellä evankeliumin saamalla priiskoitetut sielut ja sydämet uskon kautta Herran Jeesuksen päälle päästettynä pahasta omastatunnosta ovat. Ahkeroitkaamme Kristuksen laissa, että me meitämme keskenämme rakastaisimme. Vielä on yksi lammashuone ja yksi paimen, Herran sanan jälkeen. Tehkäät sen päälle työtä, että seurakunta pysyis koossa! Kiittäkäämme Jumalata Jeesuksen Kristuksen kautta, että Herra on herättänyt pappis miehiäki jatkamaan Laestadiuksen työtä! — Jumala on aina hoitamassa asiansa. Vielä saarnataan parannusta ja syntein anteeksi antamusta Herran käskystä.

Vielä muistutamme lopuksi koska äänet ovat kuuluneet että Laestadiuksen seuraajat ovat muuttaneet oppia jälkeen Laestadiuksen kuoleman, ettei sekään ole tosi. Sillä kaikki mitä nykyjään on opetettu, on ollut sama oppi, kuin se, jota Laestadiuksen aikana on saarnattu. Ehkä Lutherus ja Laestadius ovat panneet Mooseksen lain kirkko saarnoissans ojennusnuoraksi semmoisille kristillisille seurakunnille, jotka lihan jälkeen elävät, että Jumalan vanhurskaus lain kautta kurittais Kristuksen tykö, uskolla vastaanottamaan syntein anteeksisaamisen Jeesuksen nimen ja veren tähden, niin myös Kristuksen vanhurskauden, joka on puhdas häävaate Jumalan kirkasten kasvoin edessä, vieläpä voimat hengen kautta kuolettaa lihan työt: Näille vanhurskautetuille ei ole laki pantu; sanoo Paavali. Mutta emmepä sentähden ilman laitta ole. Meillä on Kristuksen laki, joka sanoo, että me meitämme keskenämme rakastaisimme. Kristuksen rakkaus vaatii kaiken Jumalattoman menon hylkäämään. Vieläpä uskon kautta Herran Kristuksen päälle pyhä elämä ylösraketaan. Niin siis on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö. Mutta kuin usko tuli, niin emme silleen ole sen opettajan alla.

Ei ole Provasti Laestadius heränneitä omiatuntoja sitonut lakiin, jos saarnat oikein ymmärretään; vaan hän opettaa uskomaan; ja nuhtelee epäuskon synnintekiöitä omanvanhurskauden nimellä, ettei meidän vanhurskautemme laista olis. Sillä kaikki jotka lain töissä riippuvat, ovat kirouksen alla; sanoo Paavali: Vieläpä, jos vanhurskaus tulis laista, niin olis Kristus hukkaan kuollut.

Ole vapaa ostettu lauma! Kristus Jeesus on meille Jumalalta pantu viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. — Omistakaat kaikki rauhattomat omattunnot suuntunnustuksella ja sydämen uskolla autuus Jeesuksen nimen tähden.

Jumalalle Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle olkoon kunnia ijankaikkisesti! Amen Halleluoja!

Laestadiuksen kääntymisestä ja kristillisyydestä saatte laveammalta kuulla Elämäkerrassa. — Näitä olen kirjoittanut ja totuuden sanonut.

Provasti Laestadiukselta opetettu lasten opettaja

Saivonmuotkassa heinäkuussa v. 1877.

Juhani Raattamaa

__________________________________________

Kirkkopostilla 1876