N:o 120 TARKASTUSSAARNA 1858 (katkoksia)

(alku kateissa) Tämä seurakunnan enkeli oli hylännyt ensimmäisen rakkautensa. Epäilemättä tällä seurakunnan enkelillä oli ollut lämmin rakkaus Vapahtajaa kohtaan nuoruudessa ja luultavasti jonkin aikaa sen jälkeenkin. Mutta maailmanrakkaus voi tunkeutua [helposti] lämpimimpäänkin sydämeen, ja silloin ihminen hylkää ensimmäisen rakkautensa. Hän alkaa rakastaa maailmaa ja niitä, mitkä maailmasta ovat.

Jos minä [oikein] muistan, monella tässä seurakunnassa on ollut lämpimämpi rakkaus nuoruudessa. Monella on ollut enempi murhetta sielunsa autuudesta nuoruudessa. Monella on ollut suurempi kiivaus ja suurempi vakavuus kristillisyydessä kuin nyt, mutta moni on hylännyt [kokonaan] ensimmäisen rakkautensa ja tullut penseäksi kristillisyydessä. Moni on tullut välinpitämättömäksi ja langennut pois ensimmäisestä rakkaudestaan. Semmoisille Vapahtaja osoittaa puheensa Ilmestyskirjan 2. luvun 5. värssyssä, kun hän pyytää apostoli Johannesta kirjoittamaan Efeson seurakunnan enkelille: “Minulla on sinua vastaan, että sinä sinun ensimmäisen rakkautes annoit ylön. Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee ensimmäisiä töitä; vaan jos et, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen kynttiläjalkas pois sijaltansa, ellet sinä tee parannusta.”

[Saattaa olla niin, että] Vapahtajalla [on] paljon syytä kirjoittaa [eli kirjoituttaa] tämän seurakunnan [enkelille], jos täällä on joku enkeli, jolle kirjoittaa. Jollei ole, niin kirjoitus täytyy osoittaa niille, jotka tätä ennen ovat olleet seurakunnan enkeleitä eli niille, jotka ovat nuoruudessa olleet heränneitä ja armoitettuja, niille, jotka ovat olleet ensimmäisen rakkauden aikana innokkaita saarnaamaan toisille, jotka ovat olleet kiivaita [ilmoittamaan toisille, mitä] he itse ovat tunteneet ja kokeneet ensimmäisen rakkautensa aikana. Heille Herra kirjoittaa apostoli Johanneksen kautta: ”Minulla on sinua vastaan, että sinä sinun ensimmäisen rakkautes annoit ylön. Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä töitä.”

Sillä nyt on aika herätä synnin unesta. Nyt on aika hankkia öljyä lamppuihin. Nyt on aika mennä ulos Ylkää vastaan, sillä nyt on Jumala kaatamassa [vihansa] maljoja maan päälle, vaikka sokea ei näe mitään eikä kuuro kuule mitään. Ei ole mitään hyötyä puhua täällä kuurolle ja mykälle, jollaisia useimmat nykyään ovat. Mutta niille, jotka eivät ole vielä kokonaan saatanan sokaisemia, niille meidän täytyy osoittaa sana ajallaan. Niille, jotka tutkistelevat Jumalan kaitselmusta ja johdatusta, pitää nyt olla selvää, että Jumala tahtoo rangaista maailmaa nälällä ja kalliilla ajalla, koska suuri joukko on elänyt ylellisyydessä ja jumalattomuudessa.

Suuri joukko [on] käyttänyt Jumalan lahjoja [väärin] omaksi vahingokseen, ruumiin ja sielun turmioksi. Kukaan suuresta joukosta ei ole ajatellut tulevaisuuttaan, ei ruumiillisessa eikä hengellisessä suhteessa. Moni on tuhonnut terveytensä juopumuksen, haureuden, laiskuuden, huoruuden kautta. Moni on hävittänyt työansionsa turhaan koreuteen ja ylpeään elämään [ja nyt tulee Herra vihansa maljain kanssa].

[Moni, joka on ennen nuoruudessaan kulkenut koreudessa, kulkee nyt] ryysyissä vanhuudessa. Moni, joka on elänyt ylellisesti nuoruudessa, saa nyt nähdä nälkää vanhuudessa.

Monella, joka on kulkenut koreana nuoruudessa, on tuskin ryysyjä, joilla peittää itsensä ja lapsensa vanhuudessa. Monella, joka on nuoruudessa kantanut silkkiä ja [samettia], on nyt joukko nälkäisiä lapsia ympärillään, jotka [huutavat leipää. Ja monilla köyhillä vanhemmilla ei ole antaa mitään nälkäisille lapsille elatuksesi. Tämä kaikki johtuu siitä, että he ovat] nuoruudessa eläneet ylellisesti ja haaskanneet työansionsa turhaan korskaan, ylpeyteen ja koreuteen, juoppouteen ja ryyppäämiseen, haureuteen ja laiskuuteen.

Nämä eivät ole lainkaan ajatelleet tulevaisuuttaan, eivät tässä eivätkä tulevaisessa maailmassa. Nyt Herra tulee [vihansa maljain] - - - kanssa [sillä niin on] Jumala [Vanhan] testamentin [aikana rankaissut] luopuneita Israelin lapsia, jotka elivät jumalattomasti hyvänä aikana, eivät myöskään välittäneet profeettojen parannushuudosta vaan hylkäsivät Jumalan lähettiläät ja vihasivat heitä. Kun Jumala rankaisi heitä nälällä, sairauksilla ja sodalla, niin he sanoivat ylimielisesti: “Jumala ei tee oikein meille”. Saammepa nähdä nyt, kun köyhyys ja kurjuus tulevat maahan, [kieltävätkö he itsensä], nöyrtyvätkö he, tekevätkö he parannuksen ja [sanovat: “Me] olemme syntiä tehneet [isiemme kanssa”] vai [sanovatko he: “Herra ei tee oikein] meille. Me [emme ole] ansainneet [tätä rangaistusta synneistä!”].

Ajattele nyt, äiti, jolla [on] parvi nälkäisiä lapsia ympärilläsi, jotka huutavat leipää eikä heillä ole mitään nälän sammuttamiseksi. Mutta ajattele nuoruuttasi ja muista, kuinka olet elänyt nuorena ja maailma leikitteli silmissäsi, kun kuljit koreana ja sinulla oli korvarenkaat, silkkihuivit ja kultasydän. Ajattele nyt, oletko siihen aikaan käyttänyt ruumiisi [ja] sielusi voimat [Jumalan] kunniaksi ja itsesi [ja lähimmäisesi] parhaaksi. [Ajattele] nyt, oletko nuoruudessasi etsinyt Jumalan valtakuntaa [ja] sen vanhurskautta, silloin olisi kaikki tämä maallinen tullut osaksesi.

Ajattele sinäkin, monen lapsen isä, joka nyt huudat leipää, ajattele, oletko elänyt niin nuoruudessasi, että olet kaikessa käyttänyt oikein Jumalan lahjoja. Ehkä olet [juonut] monet [rahat], mitkä olisivat nyt tarpeellisempia sinulle ja köyhille lapsillesi. Saapa nähdä, otetaanko Jumalan ankara kuritus vastaan nöyrästi ja taipuen Jumalan tahtoon. [Sillä nyt on] käynyt niin, että rikkain tuli köyhäksi eikä köyhällä ole enää mitään apua odotettavanaan siltä, joka oli ennen rikas.

Sellainen synninrangaistus ei ole miesmuistiin kohdannut maailmaa. Eikö tämä mahda olla muistutuksena sekä rikkaalle että köyhälle, että kumpikaan ei ole ajatellut tulevaisuuttaan. Kumpikaan ei ole ajatellut Luojaansa nuoruudessaan. Kumpikaan ei ole etsinyt Jumalan valtakuntaa ja sen vanhurskautta. Kumpikaan ei ole pelännyt, että Jumala voi [olla yhtä] vihainen kuin hän on armollinen. Nyt kun köyhyys ahdistaa, nyt täytyy vatsanmurheen tulla yhä pahemmaksi, niin että monella ei juuri vatsanmurheen tähden ole aikaa ajatella sielunsa autuutta. Niin on käynyt Vanhassa testamentissa, kun Jumala rankaisi kansaa sodalla ja [taudilla] ja nälänhädällä - - - (yksi lehti kateissa) - sanoi kansa: Herra ei tee oikein meille.

Samarian jumalaton kuningas uhkasi profeetta Elisaa kuolemalla siitä syystä, että tunnoton äiti söi nälkäänsä oman lapsensa. Ja jumalaton kuningas Aahab sanoi profeetta Eliaalle: ”Etkö sinä ole se, joka Israelin villitset?” (1. Kun.18: 17). Siitä nähdään, [että] mitä [enemmän] Jumala rankaisi kansaa nälällä, sitä paatuneempia heistä tuli. Niin kävi myös Jerusalemin hävityksen aikana. Saapa nähdä, parantaako kansa, jota nyt rangaistaan, ylellistä elämäänsä.

Ainakin pitäisi olla muutamia harvoja sieluja, jotka ottavat rangaistuksen nöyrästi vastaan Jumalan kurituksena totiseen katumukseen, parannukseen, kääntymiseen ja uuteensyntymiseen. Kun Jumala rankaisee maailmaa jumalattomasta elämästä, silloin on yksinäisen iankaikkisuuteen kulkevaisen aika ottaa vaarin ajan merkeistä. Jos te otatte vaarin taivaan merkeistä, niin on paljon parempi ottaa vaarin ajan merkeistä. Nämä ajan merkit alkavat nyt tulla ennustajan nähtäviksi.

Ne ajan merkit, joista juutalaisten olisi pitänyt ottaa vaarin Kristuksen aikana, olivat sangen kirkkaita ja selkeitä, mutta suruton joukko ei voinut nähdä näitä ajan merkkejä. Mutta Johannes Kastajapa näki nämä ajan merkit, kun hän saarnasi kansalle: ”Jo on kirves pantu puiden juurelle.” (Matt. 3: 10). Koko valtakunta, koko Juudan kansa kallistui tuhoaan kohti. Ja tuho oli niin lähellä kuin puu on lähellä kaatamistaan, kun kirves on pantu puun juurelle. Nämä ajan merkit Johannes Kastaja näki, ja kaikki totiset kristityt ovat ottaneet vaarin näistä ajan merkeistä. He ovat ottaneet vaarin maailman jumalattomasta elämästä, suuresta turmeluksesta, joka vie maailmaa lähemmäksi tuhoaan. Kaikki totiset kristityt ovat odottaneet viimeistä tuomiota. Kun he näkevät merkit auringossa, kuussa ja tähdissä, kun [ihmiset] eli uskoton joukko alkavat pelätä, mitä tuleman pitää, silloin Jeesuksen opetuslapset nostavat silmänsä ylös, koska silloin heidän lunastuksensa lähestyy.

[Nyt] ajan merkit näkyvät jo. Jumalan vihan maljat vuodatetaan maan päälle. Hengellinen aurinko on pimentynyt. Armon aurinko on menettänyt paisteensa, ja kuu eli järki on verenkarvainen. Tähdet eli [opettajat], joiden tulisi [loistaa] pimeässä yksinäiselle kulkijalle, [niitä] tähtiä on suuri lohikäärme vetänyt pyrstöllään alas armon taivaasta maan päälle. Kuinka yksinäinen kulkija löytää nyt kaidan tien, kun aurinko on menettänyt paisteensa ja kuu on muuttunut vereksi ja tähdet ovat pudonneet alas taivaasta? Kuinka löydät nyt tien taivaaseen, sinä väsynyt matkamies, kun armon aurinko on [menettänyt] paisteensa eikä taivaan [kannella ole yhtään] tähteä, joka voi johdattaa sinut Beetlehemiin?

Voi! Huokaa ja rukoile Herraa yksinäisyydessäsi, että armon aurinko saisi taas paisteensa, että joku tähti näyttäytyisi taivaankannella tutkivalle silmällesi, ettet eksyisi kokonaan tieltä, joka vie luvattuun maahan, joka on toisella puolen Jordania, uuteen Jerusalemiin, missä aurinko paistaa alati ja [tähdet] tuikkivat [iankaikkisesti]. Amen.

_____________________________

Alkuperäinen, ruotsinkielinen / SKHS Kansallisarkisto / Hakasulkeissa olevat täydennykset on tehty Siionin Sanomissa v. 1893 julkaistun suomennoksen avulla.