N:o 117 TARKASTUSSAARNA VITTANGISSA 1852

Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon ja laupeuteen, jonkas palvelijalles osoittanut olet. 1. Moos 32: 10

Nämät ovat vanhan Israelin sanat, koska hän Jordanin virran tykönä painiskeli sen Tuntemattoman kanssa, ja sai siunauksen Häneltä. Israel tuli silloin pakanallisesta maasta ja Laban ajoi häntä takaa ja soimasi häntä, että Israel oli varastanut hänen jumalansa. Mutta Israelilla oli silloin elävän Jumalan tunto, ettei hänen tarvinnut varastaa pakanallisen miehen jumalia.

Ja me luulemme, ettei jonkun vanhan kristityn tarvitse varastaa jonkun pakanallisen miehen jumalia siinä tarkoituksessa, että hän niitä palvelisi. Mutta jos yksi kristitty saattaa kukistaa pakanallisen miehen jumalia maahan, niin hän tekee sen mielellänsä, sillä niin pian kuin pakana menettää jumaliansa, suuttuu hän hirumuisesti, niin kuin Laban, se pakanallinen mies, joka matkusti monen päivän matkan Jaakobin perään, ja oli suuressa vihassa ja aikoi hävittää Israelin.

Koska sillä pakanallisella miehellä oli semmoinen epäluulo Israelista, että hän oli varastanut hänen jumaliansa, sillä ei pakanakaan saata olla ilman jumalia. Ja usein hän luulee, että kristitty on varastanut hänen jumaliansa. Mutta ei yhden kristityn tarvitse varastaa jonkun pakanan jumalia, vaan jos hän saattaa, niin hän ottaa ja hävittää niitä pakanan jumalia.

Niin olen minä myös freistannut hävittää teidän jumalianne, joita te ennen olette palvelleet. Sillä minun täytyy nyt teille sanoa niin kuin Paavali kirjoittaessaan kristityille Korinton seurakunnassa: Muistakaa, että te olette pakanat olleet ja käyneet niiden mykkäin epäjumalain tykö, niin kuin te viedyt olitte. Tahdottekos nyt suuttua minulle ja soimata, että minä olen varastanut teidän Jumalianne ja hävittänyt niitä? En ole saattanut minä sitä omasta voimastani tehdä, vaan sen suuren voiman kautta, joka heikoissa väkevä on. Ja niiden miesten avulla, joita Jumala on ensinnä lähettänyt tähän seurakuntaan, jotka tulivat hävittämään ja kukistamaan teidän jumalianne, joita te silloin olette palvelleet, koska pimeä ja sumu oli.

Muistakaa sen tähden, että te olette pakanat olleet ja käyneet niiden mykkäin epäjumalain tykö. Ja muistakaat myös, koska te tulette Jordanin virtaan, että teidän veljenne lihan puolesta tulevat suurella vihalla ja tahtovat teitä hävittää, niin kuin Jaakobin veli Esau tuli Jaakobia vastaan suurella vihalla ja hirmuisuudella. Mutta Jaakobin rukoukset vaikuttivat niin paljon, että yksi suuri muutos tapahtui Esaun sydämessä. Niin on myöskin teidän vihamiestenne sydämissä tapahtuva yksi suuri muutos, jos te painiskelette rukouksissa ja anomisissa, että se suuri sydämen kääntäjä ottais ja käännyttäisi heidän tahtonsa, että teidän vihamiehenne joutuisivat itkemään teidän kaulassanne, niin kuin Esau itki Jaakobin kaulassa.

Mutta jos vihamiehet tulevat teidän päällenne suurella hirmuisuudella hävittämään teitä, silloin täytyy teidän sanoa niin kuin vanha Israel: Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon ja laupeuteen, jonkas palvelijalles osoittanut olet.

Toiseksi pitäisi yhden kristityn tunnustaman itsensä mahdottomaksi kaikkeen siihen armoon ja laupeuteen, jonka Herra hänelle tehnyt on, jos hän muutoin tuntee itsensä oikein. Mutta oikea itsensä tunteminen puuttuu monelta. Itse saatana muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi ja tahtoo uskovaisia sieluja eksyttää pois Jeesuksen tuntemisesta. Hän tahtoo niitä sieluja viedä maailmaan, jotka kerran olivat pääsemässä maailmasta.

Jaakob oli matkustamassa vanhempainsa tykö, mutta sillä tiellä kohtasi häntä monta vastoinkäymistä. Ensiksi rupesi se pakanallinen appi, Laban, ajamaan häntä takaa, soimaten Jaakobia, että hän oli hänen jumaliansa varastanut. Ja kun hän tuli lähemmäksi Kaanan maata, tuli hänen veljensä suurella hirmuisuudella häntä vastaan.

Niin tapahtuu kaikille, jotka lähtevät matkustamaan Isän maalle, että muutamat pakanat ajavat (heitä) takaa ja soimaavat kristityitä, että he ovat varastaneet heidän jumaliansa. Ja muutamat tulevat suurella hirmuisuudella vastaan, soimaten kristityitä, että he ovat varastaneet pakanain siunausta. Siinä ahdistuksessa täytyy yhden kristityn painiskella tällä puolen Jordania sen Tuntemattoman kanssa, ja tunnustaa: ”Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon ja laupiuteen, jonka Herra tehnyt on.”

Kuinkas luulette, jos te olisitte saaneet palvella teidän jumalianne, joita te olitte palvelemassa muutampia vuosia tätä ennen? Mitäs te olisitte muuta voittaneet, kuin iankaikkisen onnettomuuden, koska vuotava pirun paska oli paras Jumalan siunaus? Mitäs se olisi vaikuttanut teidän sydämissänne muuta, kuin tulikivistä tulta?

Onkos nyt teidän seassanne yhtään, joka katuu, että hän on ylen varhain herännyt?Vai onkos teidän seassanne yhtään, joka on katumassa, että hän ylen varhain pääsi ylös helvetistä? Jos joku teistä katuu että hän on ylen varhain herännyt, niin pankoon nyt maata. Ei jos joku teistä katuu, että hän pääsi ylen varhain ylös helvetistä, niin astukoon nyt alas helvettiin ja maistakoon pirun paskaa.

Minä luulen, että te olette kylliksenne saaneet pirun paskasta, joka pirun perseestä vuotanut on. Minä luulen, että teidän pitäisi nyt muistaman, että te olette olleet pakanat ja käyneet mykkäin epäjumalain tykö, sekä ne sielut, jotka ovat tällä puolella Jordania taistelemassa sen tuntemattoman kanssa rukouksissa sanoen: En minä päästä sinua, ennen kuin minä sinulta saan siunauksen. Ja myös niitten sielujen, jotka ovat päässeet poikki Jordanin, pitäisi sanoa: Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon ja laupeuteen, jonkas palvelialles tehnyt olet.

Mikä olisi tullut meille raukoille, jos me olisimme saaneet vaeltaa meidän sokeudessamme iankaikkisuuteen? Mikä olisi tullut muu, kuin palava ja vuotava pirun paska juomaksi? Ja te näette, mikä onnettomuus olisi teidät saavuttanut, jos Jumala olisi antanut teidän kuolla teidän synneissänne? Ja vaikka nyt pakanat ajavat Israelia takaa ja soimaavat häntä: ”Sinä olet varastanut meidän jumaliamme”, ja lihalliset veljet tulevat suurella julmuudella vastaan, soimaten, että ”sinä olet varastanut meidän siunauksemme”, niin että ahdistus tulee molemmin puolin. Kuitenkin täytyy Israelin taistella ja painiskella sen tuntemattoman kanssa Jordanin virran tykönä ja sanoa: ”En laske minä sinua, ennen kuin siunaat minua.”

Mene nyt, Israel suuremmalla uskalluksella vaellustasi jatkamaan Isän maata kohti. Sinun vaimosi ja lapsesi käyvät edelläsi, ja sinä tulet perässä, vaikka sinun lihallinen veljesi tulee sinua vastaan suurella joukolla, ja on aikonut hävittää sinut. Kenties sinun rukouksesi vaikuttaa niin paljon, että hänen täytyy itkeä sinun kaulassasi. Ja silloin saatat sinä ilolla ja uskalluksella vaeltaa Isän maata kohden, ja sinä löydät vanhempasi elämässä Kaanan maalla, joka sinut on suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt, ja verta vuodattanut ja rukoillut sinun edestäsi, ettei sinun uskosi pitäisi puuttuman.

Hän on sinun vanha Isäsi ja Vanhempasi, joka sinulle hengen antanut on. Hänelle ainoalle olkoon kunnia ja ylistys, nyt ja iankaikkisesti, amen!

__________________________________

Alkuperäinen / SKHS Kollerin kokoelma n:o 62 ( 1. sivu, sekin lähes kokonaan tuhoutunut) / Kansallisarkisto Helsinki /

Siionin Sanomat, Calumet 1895 130 - 132

Kolkuttaja 1911, 307 - 311