N:o 113 KINKERISAARNA (katkoksia)

Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: “Te teette teidän isänne tekoja.” Niin he sanoivat hänelle: “Emme ole äpäränä syntyneet. Meillä on isä Jumala.” Joh. 8: 41.

Johannes muisteli kahdeksannessa luvussa, että Vapahtaja puhui juutalaisille kuolemastansa, ja soimasi heitä, että he tahtoivat hänet tappaa. Mutta he kielsivät, että he tahtoivat hänet tappaa. Silloin Jeesus puhui taas juutalaisille kuolemastaan ja ylösnousemisestaan. Ja muutamat juutalaisista rupesivat viimein uskomaan hänen päällensä. Mutta ei Johannes ole sanonut, minkälainen usko heillä oli. Ja hän kirjoittaa ( 8: 31), että Jeesus rupesi sanomaan niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: “Jos te pysytte minun puheessani, niin teidän pitää ymmärtämän totuuden, ja totuus tekee teitä vapaaksi”. Mutta juutalaiset vastasivat: “Me olemme Aabrahamin siemen, emmekä koskaan ole kenenkään orjana olleet. Kuinka siis sinä sanot, että teidän pitää vapaaksi tuleman?”

Näistä sanoista kuuluu, että he pitivät pahana, että totuuden pitää heitä tekemän vapaaksi. Sillä he eivät ymmärtäneet, että Vapahtaja puhuu heille hengellisestä orjuudesta. Eivät juutalaiset tiedä, että he ovat synnin orjat, vaikka he uskovat Vapahtajan päälle. Kuinkas nämä juutalaiset saattoivat uskoa, vaikka he olivat synnin orjat? Sillä Jeesus sanoi heille: “Totisesti sanon minä teille: “Jokainen, joka syntiä tekee, se on synnin orja.”

Me kuulemme siis näistä sanoista, että hän tahtoi soimata heitä, että he olivat synnin orjat, vaikka he uskoivat hänen päällensä. Mutta me kuulemme heidän jälkimäisestä vastauksestansa, etteivät he tahtoneet tunnustaa itseänsä synnin orjaksi. Sillä koska Vapahtaja sanoi heille: “Te teette teidän isänne tekoja, “ vastasivat he: “Emme ole äpäränä syntyneet. Meillä on isä, nimittäin Jumala.”

Ilmankin johtui heille mieleen se raamatunpaikka, jossa profeetat Jesaja, Hesekiel ja Hoosea olivat haukkuneet Israelin lapsia äpäräksi ja huoran sikiöksi. Mutta me olemme kuulleet, että senaikaiset ihmiset suuttuivat profeetoille sen haukkumisen tähden. Eivät he viitsineet kuulla, että he olivat äpärät. Ja myös juutalaiset suuttuivat Vapahtajalle sen haukkumisen tähden. He sanoivat nimittäin: “Meillä on isä Jumala.”

Nyt meidän pitäisi lyhyesti tutkisteleman ensiksi, mikä on se äpärä. Ja toiseksi, minkä tähden äpärät eivät tahdo nimeänsä kuulla. Me tiedämme nimittäin, että Raamatussa soimataan Israelin lapsia äpäräksi monissa paikoissa. Erinomattain profeetta Jesaja ( 57: 3), koska hän sanoo: “Tulkaa tänne edes, te noitain lapset, te huorintekijöitten ja porttoin siemenet.” Ja profeetta Hoosean toisessa luvussa soimaa Herra Israelin lapsia siitä samasta hengellisestä huoruudesta, koska hän sanoo: “Riidelkää teidän äitinne kanssa, sillä ei hän ole minun emäntäni, enkä minä ole hänen miehensä, että hän heittäis pois haureutensa kasvoistansa ja huoruutensa rinnoistansa.”

Tässä tunnustaa Herra, ettei hän ole sen hengellisen huoran mies, vaikka huora tahtoi uskoa, että hän on Herran emäntä. Israelin lapsilla oli nimittäin se huoran usko, että Jumala rakasti heitä, vaikka he makasivat riettaan sylissä ja antoivat riettaan pusertaa heidän rintojansa. Niin ajattelee luonnollinen huora, ettei ole miehellä yhtään syytä valittaa eli soimata häntä huoraksi, vaikka hän makaa toisen miehen kanssa, koska oma mies ei ole kotona. Ja me kuulemme nyt, että se hengellinen huora, Israel, tahtoi omistaa itsellensä Jumalan huoneen, vaikka hän makasi riettaan sylissä niin pian, kuin hänen oikea rakastajansa käänsi selkänsä.

Riidelkää nyt teidän äitinne kanssa, sanoo Herra, että hän panisi pois haureuden kasvoistansa ja huoruuden rinnoistansa, sillä te olette huoran lapset. Hengellisessä tarkoituksessa tämä Herran soimaus merkitsee, että Israelin lapset, joilla oli se väärä luulo, että Jumala oli heidän isänsä, ja että he olivat seurakunta, joka kutsuttiin Jumalan valituksi morsiameksi, ja oli myös morsiamen tavalla otettu kirkkoon siihen aikaan, kun Israelin seurakunta eli Siionin tytär oli kaunis Herran silmien edessä. Tämä Israelin tytär oli muka hänen äitinsä. Sen tähden he sanoivat Vapahtajalle: “Emme ole äpäränä syntyneet. Meillä on isä Jumala.”

Tämä Herran soimaus profeetan toisessa luvussa merkitsee, että se ihminen, joka antaa riettaan pusertaa rintojansa, ei ole muu, kuin maailman huora. Ja se uusi ihminen, joka hänestä syntyy, on äpärä, jonka isä on perkele, ja hänen äitinsä on Baabelin portto, jonka Johannes näki ilmestyksessä ratsastavan leopardin päällä. Mutta semmoinen äpärä ei tahdo uskoa, että hän on siitä isästä perkeleestä, ja että hänen äitinsä on Baabelin portto, joka lapsiansa tappaa. Me olemme kuulleet vanhojen muistelevan, että huoran sikiöt tulevat äpäröiksi, koska huora surmaa sikiönsä ilman kastetta.

Äpärä rääkyy, niin kuin lapsikin rääkyy pimeyden aikana, ja kaipaa kastetta. Äpärä kaipaa kristityn nimeä, mutta ei yksikään elävä ihminen saata äpärälle kristityn nimeä antaa, sillä hän on kummitus ja kauhistus, jota kaikki elävät ihmiset pelkäävät, koska he luulevat, että hän on sillä lailla tullut äpäräksi, että vanha ihminen on yksinäisyydessä hedelmänsä tappanut. Koska vanha ihminen pääsee uuden ihmisen alkua surmaamaan, tulee senkaltainen äpärä kauhistukseksi ja kummitukseksi, ja peljästykseksi kaikille, joilla elävä henki on. Ja niin hän rääkyy niin kuin ihmisen lapsi.

Ja me kuulemme nyt, kuinka juutalaiset sanoivat Vapahtajalle: “Emme ole äpärät. Meillä on isä Jumala.” Niin rääkyy jokainen hengellinen äpärä. Ja mitäs hän rääkyy? Jaa. Niin hän rääkyy: “Emme ole äpärät olleet. Jumala on meidän isämme.” Mutta mistäs äpärät tietävät, kuka on heidän isänsä? Onkos heidän äitinsä heille sanonut, että Jumala on heidän isänsä? Heidän äitinsä on huora ja valehtelija. Niin myös heidän isänsä on valheen isä. Jos äpärät uskovat, mitä heidän äitinsä on sanonut, niin he tulevat petetyksi.

Se olisi parempi, että äpärät uskoisivat, mitä profeetat todistavat, että he ovat sen hengellisen huoran lapset, jotka ovat maanneet riettaan sylissä ja antaneet riettaan pusertaa heidän rintojansa. Ja tämä huora on tappanut heidät varsin syntyessä. Vanha ihminen on tappanut uuden ihmisen alun, sillä vanha ihminen ei viitsinyt vaivaa nähdä. Vanhalle ihmiselle olisi tullut suuri vaiva, jos uusi ihminen olisi saanut elää. Mutta nyt on vanhalla huoralla paljon helpompi elämä maailmassa, koska hän on tappanut sen uuden ihmisen, ja kielen leikannut saksilla, ettei äpärä saattaisi sanoa, kuka hänet on surmannut. Mutta yhtä hyvin rääkyvät äpärät niin kuin Vapahtajan aikana ja sanovat: “Emme ole äpärät. Meillä on isä Jumala.”

Niin ne raukat luulevat, että Jumala on heidän isänsä, vaikka Vapahtaja on sanonut heille: “Te teette teidän isänne tekoja.” Mutta eivät ne raukat tiedä, kuka heidän isänsä on. Ja sitä kristityn nimeä he kaipaavat, sillä he tuntevat, etteivät he ole saaneet kastetta. Mutta ei yksikään elävä ihminen saata heille kristityn nimeä antaa.

Vaikka äpärät kyllä kaipaavat kristityn nimeä, mutta ei suinkaan elävä ihminen saata äpärälle kristityn nimeä antaa. Mutta hattarat ja metsän perkeleet antavat äpärälle kristityn nimen ja sanovat: “Jaa. Ka se on kristitty, se on Jumalan lapsi.” Ja niin äpärät uskovat itse, koska he sanovat: “Emme ole äpärät. Meillä on isä Jumala.” Mutta se olisi parempi, että äpärät uskoisivat, mitä Vapahtaja sanoo: “Te olette siitä isästä perkeleestä.” Niin heille tulisi halu mennä äitinsä kohtuun ja syntyä jällensä. Sillä jos heidän pitää äpäränä oleman ja aina pimeyden aikana rääkymän, niin tulee viimein heidän isänsä ja pistää tervasutin suuhun, ja sanoo: “Ime nyt, koska et ole äidin rintoja imenyt, että lakkaisit rääkymästä ja kristityn nimeä kaipaamasta.” Me kuulemme, kuinka äpärät sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa ovat rääkyneet. Ja se taivaallinen Vanhin on lakannut heitä kuulemasta, sillä he ovat kuitenkin äpärät, vaikka kuinka he sanoisivat: “Emme ole äpärät.”

Mutta hauskempi olisi kuulla yhden vastasyntyneen lapsukaisen ääntä, ehkä alastoman, parkuvan tämän maailman kylmän lattian päällä. Jonka ääni kuuluisi taivaaseen, niin kuin Ismaelin ääni, vaikka hän oli palkkavaimosta syntynyt. Mutta hänen isänsä Aabrahamin tähden armahti Herra häntä, koska hän kuuli hänen parkuvan janon tähden.

Kuinka paljon enemmän kuulee taivaallinen Isä niiden vastasyntyneiden raukkain ja maailman kylmän lattian päällä parkuvaisten äänen, jotka vastasyntyneet ovat, joitten äiti on syntymävaivassa kumartanut polviansa Herran Jeesuksen nimeen ja tunnustanut, kuka sen uuden ihmisen oikea Isä on. Hänellä on se toivo, että hän tulee kerran otetuksi morsiamen tavalla (kirkkoon), ja että se taivaallinen Ylkä, joka sen uuden ihmisen oikea Isä on, antaa ulosvalitulle morsiamellensa uudet vaatteet ja kihlasormuksen käteen, ja ristitähden rintaan, että hän … (katkos käsikirjoituksessa) …ulosvalittujen kanssa veisaamme ilosta ja riemusta, niin kuin neitsyt Maria: “Minun sieluni iloitsee ja riemuitsee Jumalassa, minun Vapahtajassani.” Vaikka hänelle tulee vaiva siitä uudesta ihmisestä, ja siitä poikalapsesta, jonka se ruskea lohikäärme tahtoo niellä. Kuitenkin toivomme me, että Herra, joka sen uuden ihmisen oikea isä on, ottaa sen alastoman raukan ylös tämän maailman kylmän lattian päältä, ja käärii hänet puhtaisiin liinavaatteisiin, ja antaa hänen imeä armoa vuotavaisia rintojansa siihen asti, että tämä uusi ihminen mujahtaa synnyttäjällensä, ja ottaa ensimmäisen askeleen (pyhityksen tiellä).

O, rakas Vanhin. Varjele sen uuden ihmisen henki tämän maailman kylmästä ilmasta. Lämmitä häntä sen pyhän valkean edessä, jonka olet sytyttänyt. Ja varjele häntä, jos joku kipinä helvetin valkeasta lentäisi hänen silmiinsä. Ja koska pimeys tulee, niin valvo hänen ylitsensä, ja ota hänet vi[ereesi...]siihen asti, kuin iankaikkinen päivä valkenee. Amen.

________________________________________

Jäljennös / Iisakki Rovan jäljennnöskirja, Oulun maakunta-arkisto.

Katkos käsikirjoituksessa viimeisen rivin kohdalla.