N:o 37 7 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1848

Rakkaat veljet, emmepä me ole kavaloita juttuja noudatelleet teille tiettäväksi tehdessämme meidän Herran Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemista, vaan me olemme itse nähneet hänen suuren kunniansa. 2. Pietarin epistola 1: 16.

Apostoli Pietari antaa tämän päivän epistolassa tiettäväksi niitä armonmerkkejä, joita hän oli nähnyt kirkastamisen vuorella, ja vakuuttaa niitä kristityitä, joille hän kirjoittaa, ettei hän ole kavaloita juttuja noudatellut, koska hän oli heille puhunut Jeesuksen suuresta voimasta ja kunniasta, vaan hän oli itse nähnyt ja tuntenut sen suuren autuuden, jonka Vapahtaja oli kaikille uskovaisille luvannut.

Me kuulemme siis näistä Pietarin sanoista, että tämä ensimmäinen armonmerkki oli vahvistanut hänen uskoansa, ehkä Pietari sen armonmerkin jälkeen sai tuta monta sydämen muutosta, ja vielä lankesi suureen syntiinkin. Vaan ei hän kuitenkaan saattanut tehdä tätä armonmerkkiä tyhjäksi, eli ajatella, ettei se ollut mitään, vaan tämä armonmerkki pysyi aina hänen muistossansa. Ja se sama kirkkaus oli vakuuttanut häntä tulevaisesta autuudesta. Hän oli tämän armonmerkin tähden vahvistettu uskossa.

Niin saattaa myös yksi muu kristitty, joka on nähnyt jotakuta armonmerkkiä, olla vakuutettu siitä, ettei ole se autuus turha, jota Jumalan sana uskovaisille lupaa. Vaikka maailman lapset eivät ymmärrä siitä mitään, ei he uskokaan, että ne armonmerkit ovat todet, vaan luulevat, että siinä makaa joku petos alla. Pietarille oli tämä ajatus johtunut mieleen, mitä hän viimein voittaa siitä, että oli alkanut Jeesusta seuraamaan. Niin myös johtuu monelle murheelliselle sielulle tämä Pietarin ajatus mieleen, mitä hän viimein voittaa siitä kristillisyydestä, koska hän on ylönantanut kaikki maailman huvitukset ja alkanut Jeesuksen verisiä askeleita noudattamaan. Silloin katsoo Vapahtaja tarpeelliseksi näyttää Pietarille ja muille huikentelevaisille, jotka pelkäävät, etteivät he saa mitään vaivansa edestä, muuta kuin surua ja mielikarvautta, silloin näyttää hän epäileväisille ja raskautetuille sieluille, ettei heidän vaivansa, jonka he maailmassa saavat kärsiä kristillisyyden tähden, ole turha, jos he vaan kilvoittelevat ja pysyvät heidän kalliimmassa uskossansa loppuun asti. Jeesus osoittaa heille jonkun merkin kirkkaudestansa, että he tietäisivät, mikä suuri palkka heitä odottaa, jos he vaan pitävät päälle ja kilvoittelevat loppuun asti.

Mutta tämä ensimmäinen armonmerkki osoitettiin ainoastansa Pietarille, Jakobille ja Johannekselle. Minkä tähden eivät muut opetuslapset silloin saaneet nähdä Vapahtajan kirkkautta? Olivatko he suuremmat syntiset, kuin Pietari, Jaakob ja Johannes, eli olivatko he siinä tilassa, ettei heille vielä sopinut näyttää sitä suurta kirkkautta? Me emme saata ymmärtää, minkä tähden tämä ensimmäinen armonmerkki näytettiin ainoastaan niille kolmelle, eikä muille. Mutta me arvaamme kaikista asianhaaroista, jotka tämän armonmerkin jälkeen tapahtuivat, etteivät nekään olleet silloin vielä paremmat, kuin muut opetuslapset. Vaikka Pietarilla oli semmoinen luulo itsestänsä, että hän oli paras kaikista opetuslapsista, kuitenkin teki hän suurimman lankeemuksen, koska hän kielsi Vapahtajansa. Ja koska Vapahtaja oli siinä suuressa tuskassa ja vaivassa meidän syntiemme tähden, otti hän taas ne kolme opetuslasta erinänsä, nimittäin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, jotka ennen olivat nähneet hänet kirkastettuna, ja käski heidän valvoa ja rukoilla hänen kanssansa, etteivät he joutuisi kiusauksiin. Mutta eivätpä nekään jaksaneet valvoa. Synnin uni painoi heidän silmiänsä, etteivät he jaksaneet katsoa, kuinka veripisarat putosit hänen kasvoistansa maahan.

Näistä tapauksista arvataan, etteivät ne kolme olleet paremmat kuin muut opetuslapset, vaikka heille näytettiin ensimmäiset armonmerkit. Kuitenkin olivat he niin kuin todistajat ja vieraat miehet hänen kunniaansa ja tuskaansa, että he saattavat muille opetuslapsille todistaa nähneensä niitä armonmerkkejä.

Nyt kuulevat kaikki opetuslapset, ettei Vapahtajan kunnia ole turha, ei myös se autuus ole turha, nimittäin se autuus, jonka hän on luvannut niille, jotka noudattavat hänen verisiä askeleitansa Yrttitarhasta Golgataan. Ei ole Pietari noudatellut kavaloita juttuja, koska hän on kirjoittanut kristityille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kunniasta ja kirkkaudesta. Ja vaikka Pietarilla oli se tyhmä ajatus, että hän on paras kaikista Jeesuksen opetuslapsista sen tähden, että hänelle on näytetty Kristuksen kunnia, ja muille ei, sai hän kuitenkin omasta heikkoudestansa ja lankeemuksestansa havaita, että hän oli välistä huonompi, kuin kaikki muut. Ei ole missään kirjoitettu, että muut opetuslapset olisivat kateuden tähden katsoneet karsaasti Pietarin päälle tämän armonmerkin tähden, eikä myös ole kirjoitettu, että muut opetuslapset olisivat somana pitäneet Pietarin lankeemusta. Niin ei taida myös yksikään kristitty kadehtia niitä, joille Jumala näyttää erinomaisen armonsa, vaan yksi kristitty kiittää Jumalaa niiden armonmerkkien tähden, jotka muille tapahtuvat, vaikka semmoiset armonmerkit eivät olisi heille vielä näytetyt.

Moni herännyt ihminen ajattelee, että Jumala on hyljännyt hänet iankaikkiseksi ajaksi, koska muille näytetään suuret armonmerkit, ja hänelle ei vielä ole näytetty. Moni omanvanhurskauden ja epäuskon kanssa taistelevainen ihminen ajattelee, koska hän kuulee, kuinka Jumala on muille armollinen, ja kuinka he tulevat armoitetuiksi ja Jumalan lapsiksi, silloin ajattelee moni Jeesuksen opetuslapsi: “Miksi muille näytetään semmoisia kirkkaita armonmerkkejä, ja minä en saa niitä nähdä. Ei Vapahtaja minusta huoli, koska hän ei ota minua kanssansa Taaborin vuorelle.”

Mutta ehkä moni Jeesuksen opetuslapsista niin ajattelee, ei taida sen tähden semmoinen ajatus olla juuri oikea. Sillä koska hän otti kolme opetuslastansa kanssansa kirkastamisen vuorelle, eikä muita ottanut, ei kuitenkaan ole kirjoitettu, että muut opetuslapset olivat hyljätyt, ja kolme ulosvalitut, vaan niin on kirjoitettu: “Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka raskautetut olette, ja minä tahdon virvoittaa teitä.” Ei Vapahtaja ota kaikkia kirkastamisen vuorelle, vaan ottaa ainoastansa muutamia, että heidän pitää julistaman muille opetuslapsille, mikä suuri voima ja kunnia Vapahtajalla on, ja mikä suuri ilo ja autuus kaikille uskovaisille määrätty on, jos he vaan seuraavat häntä uskossa, toivossa ja rakkaudessa loppuun asti.

Mutta maailman lapset itse vihaavat Jeesuksen opetuslapsia heidän uskonsa ja rakkautensa tähden Jeesusta kohtaan. Maailman lapset, sanon minä, eivät tiedä mitään siitä kunniasta ja kirkkaudesta, joka Jeesuksessa Kristuksessa on. Ja jos vielä Jeesuksen opetuslapset sanoisivat suruttomille: “Me näimme Herran kunnian”, ei ne usko kuitenkaan. Maailman lapset sanovat, koska he näkevät jonkun murheellisen Jeesuksen opetuslapsen itkevän ja huokaavan Jeesuksen ristin juuressa, että se on kissan ääni, ja yksi ihmeellinen ulkokullaisuus. Ja muutamat ylimmäiset papit sanovat murheellisille: “Mikä ulvominen tämä on?” Jos suruttomat näkevät jonkun iloitsevan Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta, niin he sanovat pilkaten: “He ovat täynnänsä makeaa viinaa!” Ei maailman lapset ymmärrä, että murhe ja ilo ovat molemmat Jumalan Hengen vaikutukset. Ei luonnosta siveät ihmiset, eikä kuolleen uskon tunnustajat viitsi semmoisia hulluja nähdä, jotka itkevät ja huokaavat, vaikka ei ole mitään itkemistä, iloitsevat, vaikka ei ole mitään iloitsemista. Mutta koska suruttomat itse rupeavat houraamaan viinapäissä, sitä ei yksikään pidä kummana. Koska juopuneet rupeavat ulvomaan, siitä ei tule pahennusta kenellekään.

Rietas osoittaa usein maailman kunnian orjillensa ja sanoo: “Tämän kaiken annan minä sinulle, jos sinä palvelet minua.“ Ja koska hän on juottanut orjiansa huoruuden viinalla, silloin sanoo hän: “Katsokaa, mikä suuri ilo teitä odottaa helvetissä. Palvelkaa minua uskollisesti, minä annan teille maailman kunnian palkaksi. Pitäkää viinakauppaa, minä annan teille maailman tavaran palkaksi. Juokaa paloviinaa, minä annan teille suuren ilon ja huvituksen helvetissä. Kirotkaa, ei se ole mies, joka ei saata kirota. Ja joka usein kiroo täällä, se siunataan helvetissä. Tehkää huorin, niin te saatte armonmerkit nähdä helvetissä. Vihatkaa ja vainotkaa kristityitä, niin se suuri saatana antaa teille synnit anteeksi helvetissä.”

Näitä ja vielä muita senkaltaisia tuopi maailman ruhtinas mieleen orjillensa. Ja ne kauniit uskovat kaikki, mitä toinen saarnaa heille. He uskovat, että kristityt ovat pahoilta hengiltä riivatut, ja vaativat, että heidät pitää ristiinnaulittaman, ja sentähden huutavat aina: “Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” — Koska nyt tämän maailman jumala on sovaissut uskottomain taidot, että heidän pitää valheita uskoman, ja on antanut orjillensa suuren ilon, tavaran ja kunnian, joka on täällä näkyväinen, ja on uskottanut lapsiansa, että he saavat vielä helvetissä syödä ja juoda, kirota ja tapella, huorin tehdä ja varastaa. Niin täytyy myös Vapahtajan joskus näyttää murheellisille opetuslapsillensa, mikä suuri voima ja kunnia odottaa heitä, jos he kärsivällisyydellä odottavat lunastuksen hetkeä.

Ei ole Vapahtaja ilman syytä osoittanut kunniaansa muutamille opetuslapsille. Ja jos kaikki muut opetuslapset ottaisivat vaarin niistä armonmerkeistä, jotka Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle ovat tapahtuneet, niin tulisi heidän uskonsa vahvistetuksi, ettei ole heidän työnsä ja heidän vaivansa hukkaan mennyt, vaikka se näyttää usein yhdelle murheelliselle opetuslapselle mahdottomaksi, että hän pääsisi kirkastamisen vuorelle, koska niin paljon syntiä on hänessä, ja niin paljon riettautta, ettei hän jaksa uskoa, että Vapahtaja on hänelle armollinen, koska hän ei osoita kunniatansa.

Mutta jos sinä, epäileväinen sielu, et ole vielä nähnyt hänen kunniatansa Taaborin vuorella, niin saat sinä kuitenkin nähdä hänen kunniansa Yrttitarhassa, jos sinä jaksaisit valvoa. Saatat sinä myös nähdä hänen kunniansa Golgatan mäellä, kussa hän oli koko maailman ja vielä perkeleitten edessä paljastettuna. Siellä näet sinä Jumalan alastomana, paljastettuna, ristiinnaulittuna, orjantappuroilla kruunattuna, haavoissa, verisenä ja vertavuotavaisena, pilkattuna, häväistynä ja ylönkatsottuna.

Siellä näet sinä murheellinen Maria Magdalena sinun sielusi ystävän verisaunassa istuvan, ja sotkevan yksinänsä Jumalan vihan viinakuurnan. Siellä näet sinä Maria, Jeesuksen äiti, miekan käyvän hänen sielunsa lävitse. Siellä näet sinä, rakas Jeesuksen opetuslapsi, joka olet ehtoollisessa hänen rintaansa vasten päätäsi nojannut, siellä näet sinä Pietari, kuinka suuressa kunniassa Jumalan Poika on, koska hän näyttää verisiä haavojansa koko maailmalle. Itse hän on sanonut: “Nyt on Ihmisen Poika kirkastettu.” Vaikka maailma katsoo hänen vaivaansa häpeälliseksi, kuitenkin on Vapahtajan suuri kunnia ilmoitettu Pääkallon paikalla, ja hänen kirkkautensa paistaa niin kuin aurinko katuvaisten silmissä.

Se oli Vapahtajan suurin kunnia että häntä pilkattiin ja ylönkatsottiin, haukuttiin, ruoskittiin, orjantappuroilla kruunattiin ja ristiinnaulittiin. Jos sinä katuvainen sielu, et ole nähnyt häntä Taaborin vuorella, niin mene nyt katsomaan hänen kunniaansa Yrttitarhassa, kussa verinen hiki tippuu hänen ruumiistansa, kussa maailman synnit painavat häntä maahan, kussa hänen täytyy polviansa kumartaa sinun tähtesi, ja ristissä käsin huoata: “Jos mahdollinen, niin menköön pois tämä kalkki minusta. Jos mahdollinen olisi, että minä pääsisin tästä helvetin vaivasta pois, jonka nämä jumalattomat lapset ovat minun päälleni saattaneet.” Jos uni raskauttaa sinua Yrttitarhassa, ettet jaksa valvoa ja rukoilla, niin mene Golgatan mäelle. Siellä kuitenkin paistaa hänen kunniansa niin kuin aurinko kaikille murheellisille ja alaspainetuille sieluille.

Ainoastaan Jeesuksen ristin viholliset näkevät ristinpuussa yhden kansanhäiritsijän, yhden väärän opettajan ja yhden suuren noidan, joka on liitossa perkeleen kanssa, ja yhden Jumalan pilkkaajan ja ihmisten vihollisen. Mutta katuvaiset sielut näkevät, kuinka nyt Taivaallisen Vanhimman veri vuotaa maahan. He näkevät, kuinka hän on helvetin vaivassa heidän tähtensä. He näkevät hänen verisaunassa istuvan ja polkevan viinakuurnan yksinänsä.

Katso nyt, katuvainen sielu, katso nyt Jeesuksen kunniaa tässä alastomuudessa, tässä verisaunassa, tässä kunnian kruunussa, joka tekee reiät päähän, josta veri vuotaa kasvoihin. Katso nyt, murheellinen sielu, hänen kirkkauttansa kaikissa näissä haavoissa, orjantappurakruunussa, naulain reijissä ja avatussa kyljessä. Kaikki haavat ovat auki. Kaikki verikoirat, tulkaa lakkimaan verta. Ja kaikki tuonen koirat, jotka kaluavat lehtiä elämän puusta, pitää vaikeneman, koska viimeinen pisara vuotaa Jumalan Pojan haavoista.

Taivaallinen Vanhin! Osoita nyt kunniasi sinun murheellisille opetuslapsillesi. Osoita kaikille katuvaisille ja epäileväisille sinun haavojasi! Anna armon pisarasi vuotaa niiden janoovaisten suuhun, että he, virvoitettuna sinun verestäsi, jaksaisivat vielä valvoa ja kilvoitella, ja rukoilla, ja katsella sinun kunniaasi ja kirkkauttasi Golgatan mäellä, että he viimein pääsisivät katselemaan sinun kirkkauttasi ja sanomatonta kunniaasi Siionin vuorella. Kuule, sinä suuresti ylistetty ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas, murheellisten ja alaspainettujen huokaus, Isä meidän j. n. e.

Vapahtajan kirkkaus Taaborin vuorella oli yksi armonmerkki, jota ainoastaan muutamille opetuslapsille näytettiin. Ja me emme saata arvata, minkä tähden eivät kaikki opetuslapset saaneet senkaltaisia armonmerkkejä nähdä. Mutta sen me tiedämme, että Vapahtaja on osoittanut voimansa ja kunniansa muille opetuslapsille toisessa paikassa. Erinomattain on hän osoittanut jumalallisen luontonsa siinä verisessä kilvoituksessa, koska hän antoi henkensä niiden edestä, jotka olivat hänen vihamiehensä. Vaikka sokeat raukat eivät näe yhtään kunniaa siinä, vaan ainoastaan häpeän ja häväistyksen. Kuitenkin on itse Vapahtaja sanonut tästä kilvoituksesta: “Nyt on Ihmisen Poika kirkastettu.” Nyt saavat ihmiset nähdä Ihmisen Pojan kunnian. Koska siis Jeesus ilmoittaa kunniansa monella tavalla, niin tulee meille sovelias tila perään ajattelemaan, kuinka monella tavalla Jeesus ilmoittaa kunniansa. Ensiksi opetuslapsille. Toiseksi maailmalle. Me toivomme, että Jeesus ilmoittaa itsensä vielä nytkin murheellisille opetuslapsille, ehkä kuinka häpeällinen tämä Jeesuksen kirkkaus olisi maailman edessä, sillä me olemme nähneet Jeesuksen suuren häpeän maailmassa olevan Jeesuksen suuren kunnian taivaassa.

Ensiksi. Kuinka Jeesus ilmoittaa itsensä opetuslapsillensa? Koska me haemme ylös kaikki raamatunpaikat, joissa puhutaan Vapahtajan ilmoittamisesta, niin me löydämme, että Vapahtaja ilmoittaa itsensä siinä haamussa, joka parhaiten sopii opetuslasten tilaisuuden jälkeen. Koska nimittäin hän ilmoitti itsensä Marialle Magdalenalle, olivat hänen haavansa peitetyt. Koska hän ilmoitti itsensä Tuomaalle, aukaisi hän rintojansa ja osoitti hänelle haavojansa. Koska hän ilmoitti itsensä kahdelle opetuslapselle Emmauksen kylässä, tulivat he häntä tuntemaan leivänmurtamisesta. Koska hän ilmoitti itsensä Paavalille Damaskon tien päällä, oli hän kirkkaampi kuin aurinko. Koska hän ilmoitti itsensä Johannekselle, oli hän niin kuin tapettu karitsa.

Sen me vakaan tiedämme, että kaikki opetuslapset ovat nähneet Vapahtajan hänen verisessä muodossansa ristin päällä. Hän on myös ilmoittanut itsensä maailmalle, niin kuin yksi hengellinen opettaja. Mutta maailma pitää häntä vääränä profeettana, joka oli yksi kansanhäiritsijä, joka Belsebubin voimalla ajoi ulos perkeleitä. Ja vaikka tämänaikaiset ihmiset eivät viitsi julkisesti sanoa, että hänen oppinsa on yksi väärä oppi, kantavat he kuitenkin vihaa niille, jotka tämän opin kautta ovat kääntyneet totiseen kristillisyyteen. Jeesus on ilmoittanut maailmalle kunniansa ristin päällä, mutta ne katsovat hänet pahantekijäksi ja Jumalan pilkkaajaksi, joka hyvin oli sen rangaistuksen ansainnut. Jos vielä nytkin joku kristitty joutuisi kärsimään kristillisyyden tähden jotakin vainoa, kyllä olisivat riettaan orjat varsin valmiit sanomaan: “Niin se piti käymän, hän on sen hyvin ansainnut.”

Koska nimittäin rietas kääntää sokean raukan silmät nurin, katsoo hän kaikki nurin, mitä oikeaan kristillisyyteen kuuluu. Jos yksi kristitty vainotaan maailmalta uskonsa tähden, niin sanovat kaikki maailman orjat: “Niin se piti käymän, hän on sen hyvin ansainnut.” Mutta jos yksi viinaporvari sakotettaisiin viinan myymisestä, niin sanoisivat kaikki juomarit: “Se oli väärä tuomio, miksi niin hyvä mies piti kärsimän niin paljon luvallisen kaupan tähden?” Viinaporvari on kuitenkin juomarin paras ystävä ja ainoa vapahtaja, joka aina virvoittaa väsyneitä matkustavaisia vuotavalla pirunpaskalla.

Vaikka siis Jeesus ilmoittaa jumalallisen voimansa tämänkin kristillisyyden kautta, ei maailman lapset kuitenkaan usko, että tämä kristillisyys on oikea, vaan he luulevat sen olevan riettaasta. Niin kuin juutalaiset pilkkasivat sitä ristiinnaulittua Jeesusta Natsareenusta, niin nämä pilkkaavat kristityitä. Ja niin kuin entiset Juutalaiset vainosivat kristityitä, niin nämä juutalaiset vainoavat kristityitä, ja valehtelevat ja kantavat kristittyjen päälle yhtä ja toista.

Mutta Jeesus on niin suuren kunnian ja kirkkauden osoittanut kristityille näinäkin aikoina, että he saattavat iloiset olla, vaikka kuinka maailman joukko vainoisi heitä. Koska rietas oli kääntänyt juutalaisten silmät nurin, muuttui Jumalan Poika Jumalan pilkkaajaksi. Ja koska tämä väärä henki on kääntänyt sokean raukan silmät nurin, silloin muuttuu oikea kristillisyys vääräksi. Paras opettaja muuttuu silloin vääräksi profeetaksi. Niin muuttuu nytkin oikea opettaja vääräksi, ja väärät profeetat kiitetään.

Jos nyt Vapahtaja itse ruumiillisesti rupeaisi saarnaamaan, niin kuin hän silloin saarnasi, rupeaisivat varsin maailman herrat sanomaan: “Sinä olet Samaritaanus, ja sinulla on perkele!” Jos hän rupeaisi sairaita parantamaan ja kuolleita ylösherättämään, sanoisi maailman joukko: “Belsebubin voimalla hän niitä tekee.“ Muutamat kuolleen uskon tunnustajat ovat niin rakkaat Jeesukselle, että he antaisivat hänelle suuta ja ottaisivat häntä ympäri kaulan. Mutta jos hän rupeaisi haukkumaan heitä ulkokullatuiksi, huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen sikiöiksi, kyllä ne rakkaat Jeesuksen ystävät pian antaisivat hänelle korvapuustin ja sanoisivat: “Arvaa, Kristus, kuka sinua löi?” Siveät ihmiset sanoisivat: “Ei se ole Jumalan Poika, joka niin haukkuu kunniallisia ihmisiä.” Armonvarkaat sanoisivat: “Ei se ole Jumalan Poika, joka tahtoo painaa epäilykseen.” Sanalla sanottu. Tämänaikaiset ihmiset suuttuisivat vielä pahemmin Jeesukselle, kuin juutalaiset.

Mutta jos maailman jumala tulisi suuren herran haamussa ja rupeaisi heitä kiittämään, ja sanomaan viinaporvareille: “Rakkaat Jeesuksen ystävät, kyllä te tulette autuaaksi, jos te elätte niin siveästi ja niin kunniallisesti, kuin tähän asti olette eläneet.” Niin he sanoisivat varsin: “Tämä on juuri hyvä pappi, ei se hauku, mutta kiittää. “Mutta Jeesus Natsareenus ja Johannes Kastaja, jotka sanovat totuuden, niillä on perkele. Eiköpä Jeesus nyt ole ilmoittanut maailmalle hänen kirkkautensa? Eiköpä maailma ole nähnyt Jumalan Pojan alastomana, haavoissa, ja verisaunassa istuvan? Eiköpä maailman suuri joukko ole kuullut hänen huutavan ristin päällä? Mitä tämä suuri armonmerkki on heissä vaikuttanut?

— Ei mitään. Enempi he ovat paatuneet.

Nyt pitäisi meidän tutkisteleman, missä ja millä tavalla Vapahtaja ilmoittaa itsensä opetuslapsillensa. Ensiksi kirkastamisen vuorella, kussa hän paistaa niin kuin aurinko. Mutta tämä kirkastaminen tapahtuu ensinnä muutamille opetuslapsille, niin kuin me ymmärrämme siinä tarkoituksessa, että nämä opetuslapset vahvistuisivat heidän uskossansa, että Jeesus on Jumalan Poika. Ja tämän ensimmäisen armonmerkin kautta vahvistui heidän uskonsa. He saivat jo silloin maistaa taivaan valtakunnan ilon esimakua, ja pääsivät sillä erällä niin irti maailmasta, ettei ollut enää halu pyörtää maailmaan, niin kuin me kuulemme Pietarin sanoista: “Herra, tässä on meidän hyvä olla.“ Mutta ei tämä ensimmäinen ilo kauan räkännyt¹. Koska he tulivat alas vuorelta, tarttui sydän taas maailmaan, ja ei ollut kauan muistossa se suuri kirkkaus, jonka he silloin näit.

Vasta Golgatalla saivat he nähdä hänen suuremman kunniansa ja kirkkauden, joka vaikutti heissä senkaltaisen murheen, joka Jumalan mielen jälkeen on. Ei ole ennen ollut murhetta Jeesuksen opetuslapsilla. Vasta siellä Golgatan mäellä tuli heille senkaltainen murhe, joka sydämet särki ja valmisti heitä vastaanottamaan sitä taivaallista iloa, joka kaikille uskovaisille valmistettu on.

Koska nyt Vapahtaja ilmoittaa itsensä heränneille sieluille verisessä muodossa ristin päällä, niin se merkitsee ainoastansa, että Vapahtaja tahtoo heille osoittaa, millaiseksi heidän pitää tuleman. Nimittäin alastomaksi, ja lihan kautta ristiinnaulituksi, ja vielä maailmalta pilkatuksi. Se Jeesuksen katsanto ristin päällä merkitsee, että sinun pitää, sinä katuvainen sielu, sinun pitää samankaltaiseksi tuleman, ennen kuin sinä kelpaat Jumalalle. Se merkitsee, että sinun pitää uskoman, että sinä olet yksi Taivaallisen Vanhimman murhaaja, että sinä olet hänet ristiinnaulinnut.

Näin huonoksi ja kelvottomaksi pitää sinunkin tuleman. Sinun lihasi pitää ristiinnaulittaman ynnä himoin ja haluin kanssa. Vanha ihminen pitää kuoletettaman. Kaikki vanhat rääpäleet pitää riisuttaman pois, kaikki sinun häpysi pitää näkymän. Kaikki siveät huorat pitää sylkemän sinun päällesi, ja sinun pitää kunniattomaksi tuleman. Sinun pitää huutaman, että Jumala on sinut ylönantanut. Sinun pitää tuleman niin huonoksi ja niin kelvottomaksi, että likimmäiset sukulaiset rupeavat sinua ylönkatsomaan, koska sinä olet niin hulluksi tullut, että rupesit Jeesuksen ristiä kantamaan ja sen alla huokaamaan.

Koska siis Jeesus ilmoittaa itsensä katuvaisille sieluille ristin päälle naulittuna ja vertavuotavaisena, ja verisiä haavoja täynnänsä, niin se merkitsee, että katuvaisen sydän siinä särjetään, kun hän näkee sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan.

Opetuslapsilla tuli vasta sydän särjetyksi, koska he katselivat sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, niin kuin Jeesus oli heille ennen sanonut: “Teidän pitää itkemän ja parkuman.” Vanhimman kyyneleet rupesivat vasta oikein polttamaan heidän tuntoansa hänen kuolemansa jälkeen. Se entinen kuollut usko katosi kokonaan pois. Kaikki heidän toivonsa meni hukkaan. Koska nyt tämä murhe Vapahtajan perään tuli suuremmaksi ja katkerammaksi, silloin tuli heidän sydämensä vasta oikein särjetyksi, ja sitten vasta rupesivat toisenlaiset armonmerkit ilmestymään. Vapahtaja rupesi elämään heidän sydämissänsä. He rupesivat näkemään Vapahtajan ylösnousseeksi.

Vapahtajan näkeminen ristin päällä on yksi suuri armonmerkki, mutta ei se ole senkaltainen armonmerkki, joka tuo ilon myötänsä, vaan se on senkaltainen armonmerkki, joka saattaa suuremman murheen matkaan. Sydän tulee sen kautta oikein särjetyksi. Katumuksen kyyneleet rupeavat vasta oikein vuotamaan. Syntinen alkaa silloin vasta oikein tuntemaan onnettoman tilaisuutensa. Hän näkee nyt vasta sydämen tuskalla, että Vapahtaja on kuollut hänen tähtensä.

Koska nyt yksi katuvainen sielu näkee Vapahtajan ristin päällä, niin emme saata sanoa hänelle: “Ei ole se armonmerkki,“ vaan se on yksi suuri armonmerkki, sen sieluntilaisuuden jälkeen, jossa hän on. Sillä ei mikään ole niin suuri ja kallis armonmerkki, kuin se, että kuolevainen Vanhin vielä kerran aukaisee rintojansa ja näyttää haavojansa, ja sanoo: “Katsokaa, onnettomat lapset, näitä haavoja olen minä saanut rakkauteni tähden teitä kohtaan.” Jaa. Katsokaa nyt onnettomat sielut, kuinka te olette Vanhimman sydäntä haavoittaneet, ja murheella saattaneet Vanhimman harmajat hiukset hautaan. Katsokaa nyt, Vanhimman murhaajat, mitä te hänelle tehneet olette, joka teitä on kantanut suurella vaivalla, ja verenvuodatuksella synnyttänyt, ja polvillansa rukoillut edestänne. Eikö vielä nämä haavat saata liikuttaa sydämenne murheeseen, katumukseen ja armahtavaisuuteen?

Tämä on nyt se suuri armonmerkki, että Vanhin vielä näyttää haavojansa. Ei hän ole vielä kironnut niitä, joille hän osoitti niitä verisiä haavojansa. Mutta ne paatuneet henget ovat kirotut, joille Vanhin ei näytä haavojansa. Ja jos hän niille näyttäisi, ei ne tee muuta kuin pilkkaavat Vanhimman kyyneleet, eli kääntävät kasvojansa pois, ja sanovat Vanhimmalle: “Et suinkaan meidän tähtemme ole niitä haavoja saanut. Itse olet ilmankin loukannut itsesi. “Ja niin tekee myös maailma, koska hän näkee Jeesuksen verisiä haavoja, vääntelevät he päätänsä ja huutavat: “Astu alas rististä, niin me uskomme vasta, ja mikä Jumala se on, joka ei saata itseänsä auttaa irti rististä?” Niin saarnaavat Jeesuksen ristin viholliset. Niin saarnaavat maailman viisaat: “Mikä Jumala se on, joka katuu, mitä hän itse on luonut?”

Ei ole siis uskottava, että maailman joukko tulisi murheelliseksi sen tähden, vaikka taivaallinen Vanhin on näyttänyt haavojansa, joita hän on saanut rakkautensa tähden. Enemmin he pilkkaavat hänen kyyneleitänsä, ja tallaavat hänen vertansa jalkainsa alle. Ei ole siis odottamista, että maailman lapset saisivat niistä haavoista murheen eli katumuksen. Vaan ainoastaan ne harvat sielut, jotka ovat alkaneet seuraamaan Jeesusta, ne saavat suuren murheen näitten haavain katselemisesta. Ja niiden sydämeen käypi Vapahtajan suuri kärsiminen niin kuin miekka. Niin kuin se vanha Simeon ennusti tästä lapsesta ja sanoi hänen äidillensä: “Sinunkin sielusi läpi pitää miekan käymän, että monen sydämen ajatukset ilmoitettaisiin.”

Koska se armollinen Vapahtaja näyttää haavojansa murheellisille opetuslapsillensa, niin se on niin kuin yksi muistutus heille, että heidän pitää itkemän ja parkuman. Niin kuin tahtoisi se ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas sanoa heille: “Katso, minkä kaltaisen tuskan ja vaivan sinä olet minulle saattanut! Katso, minkä kaltaisia haavoja minä olen saanut sinun tähtesi. Mutta minun sydämeni palaa vielä rakkaudesta sinua kohtaan. Nämä kyyneleet vuotavat vielä sinun tähtesi.” Taivaallisen Vanhimman viimeiset huokaukset nousevat vielä taivaaseen sinun tähtesi. Eiköhän tämä Vapahtajan tuska saata sinun sydämesi liikuttaa oikeaan katumukseen?

Tule, tule kadonnut lammas, ja ota vielä siunaus vastaan Vanhimman kädestä, ennen kuin hän kuolee. Jos tämä ei ole yksi suuri ja korkea armonmerkki, niin eivät ole muutkaan merkit paremmat. Mutta ei nämä armonmerkit ole vielä semmoiset, että ne saattaisivat ilon matkaan. Yksi katuvainen sielu saa näistä armonmerkeistä sen autuaallisen vakuutuksen, ettei hän ole kokonansa hyljätty Vapahtajalta, koska hän näkee hänen sydämensä verta vuotavan rakkaudesta. Mutta jos hän oikein ymmärtää armonmerkkiä, ei hän pidä niistä ottaman jonkun väärän lohdutuksen itsellensä eli ajatteleman, että hän on nyt valmis ja täydellinen kristitty, vaan hänen sydämensä pitäisi niiden armonmerkkien kautta tuleman oikein nöyräksi ja särjetyksi.

Niin se tapahtui Marialle Magdalenalle ja muille opetuslapsille, että kyyneleet rupesivat runsaasti vuotamaan. Ne olivat rakkauden ja kaipauksen kyyneleet. He rupesivat sairastamaan rakkaudesta, niin kuin kaikki oikeat Jeesuksen opetuslapset tekevät. He ovat niin kuin karitsat, jotka määkyvät emänsä perään kahden kyynärän päässä.

Koska nyt Vapahtaja ilmoittaa itsensä eläväksi niille murheellisille sieluille, jotka itkevät hänen peräänsä, kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnäoloa, niin saa ensin Maria Magdalena, jolla suurin murhe on, nähdä hänet. Sitten kaksi opetuslasta Emmauksen tiellä, joiden sydämet ovat palavat. Jälkeen ilmoitti hän itsensä muille opetuslapsille, jotka itkivät ja parkuivat. Ne sielut, jotka niin rakkaudesta seuraavat, saavat nähdä senkaltaisia armonmerkkejä, joista ilo tulee sydämeen.

Mutta opetuslapset ovat vielä ymmärryksen puolesta heikot, vaikka tuntevat ilon Vapahtajan ylösnousemisesta, koska eivät muutamat usko ilon tähden. Mutta muutamat eivät usko ollenkaan, vaikka kaikki muut opetuslapset todistavat, että Herra on totisesti ylösnoussut. Semmoinen oli esimerkiksi Tuomas. Hänelle täytyy Vapahtajan osoittaa haavojansa. Ja hän avaa myös heidän ymmärryksensä Raamatuita ymmärtämään. Mutta jos me sanoisimme, etteivät muut ole nähneet oikeita armonmerkkejä, kuin ainoastansa Tuomas, niin me sanoisimme väärin. Vissimmästi on Maria Magdalena nähnyt oikeat armonmerkit ja myös opetuslapset Emmauksen tiellä.

Mutta luonnosta siveät ihmiset, esimerkiksi Joosef ja Nikodemus, eivät ole koskaan nähneet armonmerkkiä. Semmoiset siveät ihmiset ja kuolleen uskon tunnustajat eivät ole nähneet koskaan Vapahtajaa elävänä, vaikka hän on elämässä. Eipä ole Jeesus kiittänyt Joosefia ja Nikodemusta sen edestä, että he ovat panneet hänen ruumiinsa kuolleen uskon hautaan. Luonnollinen järki katsoo sen kohtuulliseksi, että Jeesuksen olisi pitänyt kiittämän heitä sen hyvän työn edestä. Mutta eivät nämä miehet saaneet mitään vaivansa edestä. Sanovat kyllä maailman viisaat: “Siveys palkitsee itsensä ja tulee vielä laveammalta palkituksi.” He sanovat: “Siveillä on aina omantunnon rauha. Ei niillä ole koskaan omantunnon vaivaa.”

Mutta se on tietämätöin, jos tämä omantunnon rauha tulee siveydestä eli suruttomuudesta. Siveät huorat ja rehelliset varkaat pitävät omantunnon rauhaa niin kauan kuin heillä on tunto nukkumassa. Mutta se on tietämätöin, jos he saavat omantunnon rauhaa myös helvetissä. Kukatiesi siellä omatunto rupeaa vaivaamaan, koska armon aika on mennyt sivu. Sama tuomio odottaa myös niitä, jotka varastetulla armolla paikkaavat omantunnon haavoja ja panevat suruttomuuden ploosterin² omantunnon haavain päälle, ettei pidä haiseman ja märkää vuotaman, ennen kuin vasta iankaikkisuudessa.

Nyt ovat myös ylimmäiset papit saaneet kuulla sotamiehiltä, että Jeesus on ylösnoussut kuolleen uskon haudasta. Mutta eivät ne usko sitä ollenkaan, että hän on ylösnoussut, vaan ne antavat sotamiehille paljon rahaa, ja opettavat sotamiehiä valehtelemaan, että opetuslapset tulivat yöllä varastamaan häntä. Ylimmäisillä papeilla, kirjanoppineilla ja fariseuksilla on aina ollut se pelko, että “viimeinen villitys tulee pahemmaksi, kuin ensimmäinen”, jos kansa rupeaa uskomaan, että Jeesus Natsarenus on noussut ylös kuolleen uskon haudasta. Sen tähden panevat he sotamiehet vartioitsemaan hautaa, ja vaikka muutamat sotamiehet ilmoittavat, että hän on noussut ylös, eivät he sitä kuitenkaan usko. Sen tähden he myös vainoavat niitä kristityitä, jotka uskovat, että Jeesus on ylösnoussut.

Mutta ne harvat sielut, jotka ovat nähneet hänen tuskansa ja vaivansa Yrttitarhassa, ja ovat seuranneet hänen verisiä askeleitansa Golgatan mäelle, ja ovat hänen kuolemansa tähden itkeneet ja parkuneet, ja viimein tunteneet iloa hänen ylösnousemisestansa. Jos ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset rupeavat vihaamaan ja vainoamaan näitä Jeesuksen opetuslapsia heidän uskonsa ja rakkautensa tähden Jeesusta kohtaan, niin meillä on se uskallus Jumalaan, että he antavat henkensä ja verensä Jeesuksen nimen tähden. Niin kuin se suuri Ristinkantaja ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas ei ole säästänyt yhtään ainoata veripisaraa, jota hän ei ole antanut ulosvuotaa kadonneiden lammasten edestä, niin on meidän toivomme, että se Taivaallinen Vanhin, joka on osoittanut epäileväisille haavojansa ja kirkkautensa Taaborin vuorella, pitää niin vahvistaman heidän uskoansa kuoleman hetkellä ja viimeisessä hengenvetämisessä, ettei heidän pidä kuolemaa pelkäämän.

Ja koska he viimein kostuvat Siionin vuorelle, silloin pitää heidän hyppäämän niinkuin karitsat, ja veisaaman uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle. Ja heidän villansa ovat pestyt Jordanin virrassa lumivalkeaksi, ja heidän kyyneleensä pyyhitään pois. Ja heidän pitää syömän mannaa, ja elämän puusta hedelmiä. Ja heille annetaan valkeat vaatteet ja palmut heidän käsiinsä. Amen, halleluja! Kiitos ja kunnia olkoon sille suurelle Kuninkaalle, kuolemattomalle, ja ainoalle viisaalle, nyt ja iankaikkisesti. Amen.

_________________________________

1 Jäljennös

Olga Palton kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /

2 Jäljennös / Kolarin kirkonarkisto / jäljentänyt Johan Petter Naimakka v. 1870 /

¹ kestänyt

² laastarin