N:o 8 RIPPISAARNA 1 JOULUPÄIVÄNÄ 1848 (katkos)

Minä seison oven edessä ja kolkutan. Joka avaa minulle, hänen tykönsä tahdon minä mennä sisälle ja pitää ehtoollista hänen kanssansa. Ilm. 3: 20

Nämä sanat löytyvät kirjoitettuna Johanneksen Ilmestyskirjassa, kussa Vapahtaja osoittaa, kuinka hän kolkuttaa sydämen päälle, ja tahtoo sisälle tulla. Mutta ei moni laske Jeesusta sisälle, koska sydämessä on paljon muita vieraita, jotka ovat kutsumatta tulleet, ja käskemättä majan itsellensä rankentaneet ihmisen sydämeen.

Suruttoman ihmisen sydämessä on maailmanruhtinas rakentanut itsellensä majan. Itse hän asuu keskellä sydäntä ja muut riettaat henget ovat hänen palvelijansa, jotka vahtaavat ovea, ettei Kunnian Herra pääsisi ovesta sisälle. Niin kauan kuin maailmanruhtinas ja hänen palvelijansa asuvat ihmisen sydämessä, ei ole Jeesuksella sijaa siinä. Kuitenkin kolkuttaa Jeesus aina suruttomain sydämessä eli sydämen oven päälle. Hän huutaa Jumalan sanan kautta ja opettajain kautta.

Mutta suruton on kuuro ja mykkä sen tähden, että rietas on juottanut hänelle unijuomaa. Ja koska suruton menee Herran pöytään, ottaa hän sieltä suruttomuuden ainetta sen sijaan, että hänen pitäisi heräämän suruttomuudestansa ripilläkäymisen kautta. Sillä hänellä on se usko, että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut siellä, vaikka hänellä ei ole mitään katumuksen merkkiä. Suruton menee Herran ehtoolliselle kuollutta uskoansa vahvistamaan. Ja sillä tavalla hän syö ja juo itsellensä kuoleman ja kadotuksen.

Jos nimittäin suruttomalla olisi ennen joku tunto, että olisi kukaties jossakussa paikassa väärin tehnyt, menee hän Herran ehtoolliselle siinä luulossa, että kaikki hänen syntinsä annetaan siellä anteeksi, vaikka hänessä ei löydy totisen katumuksen eikä parannuksen merkkiä. Ei hänellä olekaan se aikomus, että tästedes heittää niitä vanhoja kotosyntejänsä. Niin esimerkiksi juomari menee Herran pöytään. Ja koska hän on kääntänyt selkänsä alttarille, menee hän viinaporvarin tykö, ja ripittää itsensä paloviinalla. Puolipäivän aikana hän syö ja juo Herran ruumista ja verta, ja puolipäivän jälkeen hän oksentaa ulos Herran ruumista ja verta yhtenä paloviinan kanssa. Hän on kuitenkin siinä uskossa, että hän on ollut mahdollinen rippivieras.

Joka pitää maailman tavaraa jumalana, se menee myös Herran ehtoolliselle ja ottaa sieltä suruttomuuden ainetta. Nukuttaa sen kautta omantuntonsa, ja palvelee kuitenkin epäjumaliansa. Vaikka nyt Jeesus kolkuttaa suruttoman sydämen oven päälle sekä sanan, että sakramentin kautta, ei hän kuitenkaan pääse sisälle. Ei ole Jeesuksella sijaa suruttoman sydämessä, sillä suruttoman ihmisen sydämessä on niin paljon vieraita, joita hän ruokkii ja holhoaa, ettei Vapahtajalla ole siellä sijaa ollenkaan.

Suruttoman ihmisen sydämessä on maailmanruhtinas yhdessä joukkonsa kanssa. Siellä on maailma ja maailman huvitus, tavara ja hekuma. Siellä on ahneus ja viha. Siellä on huoruus, koreus, prameus, omarakkaus ja maailman kunnia. Siellä on valhe ja kirous, ja panetteleminen ja ylpeys. Suruttoman sydän on niin täynnä niitä joutavia ajatuksia, ettei hän siellä paljon muuta ajattele, kuin mitä maailmaan kuuluu. Ja sen tähden ei pääse Vapahtaja suruttoman ihmisen sydämeen, vaikka hän seisoo oven edessä ja kolkuttaa.

Mutta suruton ihminen ei laske häntä sisälle. Hän lykkää nimittäin parannuksensa päivästä päivään ja vuodesta vuoteen, erinomattain siitä syystä, että hänellä on väärät autuuden perustukset. Joku suruton ajattelee, että hän on siveästi elänyt, ja että Jumala sen tähden ei saata tuomita häntä helvettiin. Joku taas luottaa kuolleen uskonsa päälle ja ajattelee, että Jumala on hänelle armollinen, vaikka oikea katumus ei ole koskaan tapahtunut. Näin pettää moni suruton itsensä ja luulee olevansa oikea kristitty, vaikka hänen elämänsä on Jumalan sanaa vastaan sotivainen.

Vaikka nyt Jeesus seisoo oven edessä ja kolkuttaa, ei suruton ihminen kuitenkaan laske häntä sisälle koska rietas on kääntänyt suruttoman silmät nurin. Koska nimittäin ihminen lukee Jumalan sanaa nurin, luulee hän olevansa Jeesuksen sylissä, vaikka hän on riettaan sylissä. Hän luulee olevansa oikealla tiellä, vaikka hän on väärällä tiellä. Hän luulee, että hän on vaeltamassa taivaaseen, vaikka hän on vaeltamassa kadotukseen.

Nyt ajattelee myös herännyt ihminen, koska hän tuntee niin paljon pahuutta tykönänsä, ettei Jeesuksella ole sijaa hänen sydämessänsä, koska sydän on kova, ilkeä, ja pahuutta ja pahoja ajatuksia täynnä. Mutta se on yksi suuri erotus sen välillä, joka tuntee pahuutensa, ja sen välillä, joka ei tunne syntiänsä. Se, joka tuntee itsensä pahaksi, ilkeäksi ja riettaan kaltaiseksi, se on vissimmästi hädässä ja tahtoo kaikella muotoa vapahdetuksi tulla riettaan hengen kiusauksista, vaikka kuinka kaukana hän vielä olisi lunastuksesta, niin kauan kuin omavanhurskaus häntä estää tulemasta Vapahtajan tykö semmoisena, kuin hän on.

Mutta luonnollinen ihminen ei tunnekaan pahuuttansa, vaikka hän suulla tunnustaa itsensä syntiseksi. Mutta hän valehtelee ainoastansa syntiä päällensä, eikä sen tähden tiedä, kuinka ja koska hän olisi niitä syntiä tehnyt. Se, joka on oikein herännyt, tuntee syntiänsä. Ja ne synnit tulevat hänelle vaivaksi. Ne polttavat hänen tuntoansa. Sen tähden tuntee hän myös, että synnit painavat häntä helvettiin.

Jos heränneellä sielulla olisi voimaa huutamaan niin korkealla äänellä, että ääni kuuluisi helvetin syvyydestä taivaaseen asti, niin vissimmästi tulisi Taivaallinen Vanhin varsin auttamaan lastansa, joka on hukkumassa. Kuinkas Vanhin saattaa kärsiä, että kaikkein nuorin lapsi hukkuu? Taivaallinen Vanhin on itse kärsinyt suuren tuskan ja vaivan pelastaessansa lastansa hukkumasta ja helvetin tulessa palamasta. Jos se onneton - - -

- - - jos he rupeavat oikealla ajalla huutamaan apua, niin tulee Vanhin ja ryöstää heitä riettaan sylistä. Jokainen lapsi, joka riettaan kynsissä huutaa ja parkuu, niin kuin tiainen haukan kynsissä, täytyy tulla autetuksi. Kuulkaa siis, te heränneet ja armoitetut sielut! Avatkaa ovi! Vanhin kolkuttaa oven päälle ja tahtoo sisälle tulla ja pitää ehtoollista teidän kanssanne. Jos teillä on se sydämellinen tarkoitus, että te tahdotte ottaa häntä vastaan, niin avatkaa ovi ja laskekaa hänet sisälle.

Te heränneet ja oman viheliäisyytenne kanssa taistelevaiset sielut, ottakaa Jeesus vastaan, verisenä, orjantappuroilla kruunattuna, haavoissa, verta vuotavaisena ja ristiinnaulittuna. Vaikka Vanhin seisoo oven edessä ja kolkuttaa, niin ajattelevat muutamat lapset: Emme tohdi häntä laskea sisälle, koska sydämen kamari on korjaamatta ja täynnä synnin riettautta. Emme ole ennättäneet pestä huonetta jouluksi.

Mutta ne lapset, jotka niin ajattelevat ja häpeänä pitävät, että sydämen kamari on roskainen, koska Vanhin tulee, jos ne sen asian tähden eivät tohdi laskea Vanhempaansa sisälle, niin ne lapset saavat ilman viinatta olla joulupäivänä ja vielä pääsiäispyhänä. Jos lapset roskan tähden ei tohdi avata, koska Vanhin kolkuttaa, niin menee Vanhin pois. Ja ne saavat korjata kamarinsa iäksi päiväksi, eikä tule sydämen kamari koskaan lasten korjaamisella puhtaaksi. Mutta jos Vanhin lasketaan sisälle, niin hän korjaa sen kamarin. Puhdistaa sen ja pesee sen omalla verellänsä. Nyt kolkuttaa Jeesus teidän sydämenne oven päälle. Joka avaa, hänen tykönsä hän tulee ja pitää ehtoollista hänen kanssansa. Avatkaa siis teidän sydämenne ovi, ja ottakaa hänet vastaan. Tule siis, rakas Vanhin kaikkien niitten sydämiin, jotka ovat hädässä, ja jotka ovat sinua kauan aikaa odottaneet. Amen.

_________________________________

Jäljennös / Arkistoviittaus puuttuu /

Kopion lopussa mahdollisesti jäljentäjän nimi: Lars Fredrik Engelmark