N:o 36B                           TOISENA HELLUNTAIPÄIVÄNÄ 1854

Meidän Vapahtajamme sanoo tämän päivän evankeliumissa: "Ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma piti hänen kauttansa vapahdettaman."

Nämät Vapahtajan sanat kuuluvat erinomattain katuvaisille, jotka ei jaksa uskoa, että Jumala on armollinen, vaikka armon varkaat omistavat nämät sanat itsellensä, ja luulevat, että heille se on kirjoitettu. Mutta me tiedämme, että nämät sanat on kirjoitettu epäileväisille ja katuvaisille sieluille, jotka ei jaksa uskoa, että Jumala on heille armollinen.

Vapahtaja on tosin puhunut nämät sanat Nikodeemukselle, mutta ei hän ole siinä tarkoituksessa puhunut Nikodeemukselle, että Nikodeemus itse puolestansa eli hengen puolesta olis missään hädässä eli uskon puutteessa ollut, niinkuin armonvarkaat ja omanvanhurskauden palvelijat luulevat, että Nikodeemus oli katuvainen ja epäileväinen, eli omaltatunnolta tuomittu, vaan Vapahtaja on selittänyt Nikodeemukselle armon järjestyksen, että hän tulis ymmärtämään minkätähden Vapahtaja on tullut maailmaan. "Ei hän ole tullut katuvaisia tuomitsemaan, mutta vapahtamaan."

Jos maailma kuinka omistais nämät sanat itsellensä ja sanois: "Maailmaa Jeesus on tullut Vapahtamaan," ei hän ole ainoastansa tullut katuvaisia vapahtamaan, mutta maailmaa, niin meidän täytyy panna maailman silmäin eteen niitä sanoja, jotka samassa evankeliumissa ovat kirjoitetut, nimittäin: "Tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastit enemmin pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olit pahat."

Kuinka siis maailma saattaa omistaa itsellensä lohdutuksen niistä sanoista: "Ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa," koska varsin samassa julistetaan tuomio maailmalle. Hän sanoo nimittäin: "Mutta tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastit enemmin pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olit pahat." Kyllä on tosin Vapahtaja tullut maailmaan vapahtamaan syntisiä, jotka jo totisesti tuntevat itsensä syntiseksi, mutta maailma suuttuu, koska hänelle soimataan syntiä, kuinka siis maailma saattaa hänen kauttansa tulla vapahdetuksi?

Ei maailma tarvitse yhtään Vapahtajaa, mutta katuvaiset, murheelliset, alaspainetut, maailmalta vihatut ja ylönkatsotut, ne tuntevat, että he tarvitsevat yhden Vapahtajan, ja niitten tähden sanoi Jeesus Nikodeemukselle: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, vaan iankaikkisen elämän saaman."

Mutta tämän kaltaista armon järjestystä ei Nikodeemus ennen tiennyt, vaikka Nikodeemuksen uskon veljet tahtoisit sanoa niin, että Nikodeemukselle on Vapahtaja niin puhunut. Ei ole hän katuvaisille puhunut niin, eikä omille opetuslapsillensa, vaan Nikodeemukselle. Mutta ei tarvitse Nikodeemuksen uskon veljet ajatella, että heille parhaiten sopivat nämät sanat: "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa," sillä Nikodeemus on niin siveä mies, ettei hän kärsi tuomiota kuulla. Mutta hänen uskonsa veljet luulevat, ettei ole Jumalan Poika tullut heitä tuomitsemaan, vaan ainoastansa publikaaneja ja syntisiä.

Mutta me kuulemme muista Vapahtajan sanoista: "Ettei hän ole tullut hurskaita, vaan syntisiä kutsumaan parannukseen." Nikodeemus oli yksi hurskas mies, ja kaikki jotka Nikodeemuksen uskossa ovat, ovat myös niin hurskaat, ettei heillä ole syntiä katuma vertaa. Ne ovat ne yhdeksän kymmentä ja yhdeksän hurskasta, jotka ei parannusta tarvitse. Niin muodoin saavat publikaanit ja syntiset tämän sanan omistaa: "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa," niin kauan kuin katuvaiset publikaanit ja syntiset jaksavat tämän sanan omistaa, niin kauan ovat he vapaat tuomiosta. Mutta jos he epäuskon ja omanvanhurskauden tähden ei saata näitä armon sanoja omistaa, täytyy heidän omistaa ne toiset sanat: "Joka ei usko, se kadotetaan. Ja "joka ei usko, se on jo tuomittu."

Kummatko sanat te nyt omistatte, te murheelliset ja katuvaiset sielut? Ja te epäileväiset! Kummatko sanat te omistatte näistä Vapahtajan sanoista: "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa", taikka nämät toiset sanat: "Joka ei usko, se on jo tuomittu." Minä luulen, että katuvaiset, murheelliset ja epäileväiset sielut ovat omasta koettelemuksesta tunteneet, kuinka totiset nämät sanat ovat: "Joka ei usko, se kadotetaan.." Ne ovat tosin koetelleet, että epäusko painaa katuvaisia kadotukseen, ja toisaalta ovat myös uskovaiset koetelleet tämän sanan voimaa: "Joka uskoo, ei häntä tuomita."

Kummatko sanat nyt katuvaiset ja epäileväiset omistavat? Minä luulen, että koska niitä on monta vielä, jotka epäilevät, ehkä he tuntevat kyllä, kuinka onnettomat he ovat siinä tilassa, ja on kuitenki halu ijankaikkisesti autuaaksi tulla, että he saattavat Jeesuksen murheelliseksi, ja kiusaavat sitä ristiinnaulittua, jos he vielä antavat hänen verensä hukkaan vuotaa, jos he vielä kääntävät pois silmänsä hänen haavoistansa, ja sanovat: "Ei ole Jumalan Poika tullut meitä vapahtamaan, vaan maailmaa hän on tullut autuaaksi tekemään."

Koska Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "ette ole maailmasta", saattoiko he ajatella niin, ettei ole Jeesus heidän Vapahtajansa. Koska hän sanoi Nikodeemukselle: "ei ole Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa", saattoiko Jeesuksen opetuslapset niin ajatella: Ei ole Jumalan Poika tullut meitä vapahtamaan, mutta maailmaa. Eli saattavatkos nyt epäileväiset niin ajatella: ei ole Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaa tuomitsemaan, mutta katuvaisia hän on tullut tuomitsemaan? Semmoinen usko tulee muutamille epäileväisille ja epäuskon vangeille, koska omanvanhurskauden perkele pääsee oikein hallitsemaan katuvaisia sieluja, niin tulee heille semmoinen usko, että Jumalan Poika tuli heitä tuomitsemaan, mutta maailmaa hän tuli vapahtamaan.

Sillä omanvanhurskauden perkele se on, joka kantaa Jumalan lasten päälle yötä ja päivää. Ja katuvaisten päälle hän kantaa myötäänsä ja sanoo: "Ei sinun tarvitse uskoa, että Jumalan Poika huolii sinusta, niin kauan kuin sinä semmoinen olet." Ja hän on niin totinen olevanansa, ettei katuvaiset saata muuta ajatella, kuin että se on omatunto, joka heitä tuomitsee. Omanvanhurskauden perkele vaatii puhdasta sydäntä, ennen kuin hän laskee katuvaisia Jeesuksen tykö. Mistäs nyt katuvaiset saavat puhtaan sydämen muualta kuin Jeesuksen tykönä, joka yksinänsä saattaa heidän sydämensä puhdistaa?

Älkäät enää kiusatko Jeesusta, te epäuskoiset, vaan tulkaat nyt semmoisena kuin te olette, ja uskokaat, että Jumala ei ole lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan teitä, jotka ilman hänettä olitte jo tuomitut. Jos te vielä kiusaatte Jeesusta teidän epäuskollanne, niin taitaa Jeesus murheen tähden kuolla, ja te joudutte ijankaikkisesti kuolemaan.

Kuule, sinä uskon alkaja ja päättäjä, murheellisten, katuvaisten ja epäileväisten huokaus. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Joh. 3: 16.

Tämän päivän evankeliumin ensimmäisessä osassa ovat aivan suloiset armon lupaukset, ja jälkimäisessä osassa on tuomio. Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta katseleman, kuka saattaa omistaa niitä armon lupauksia, jotka tässä evankeliumissa ovat kirjoitetut.

Ensimmäinen tutkistelemus. Saattaakos Nikodeemus omistaa näitä armon lupauksia? Toinen tutkistelemus. Saattavatkos armonvarkaat omistaa näitä lupauksia? Kolmas tutkistelemus. Saattavatkos katuvaiset omistaa näitä armon lupauksia?

Me tiedämme, että maailman kanssa ymmärretään ihmiset, jotka maailmassa ovat, niin muodoin Turkit ja pakanat, juutalaiset, kirjanoppineet ja fariseukset, publikaanit ja syntiset, ja kaikenlaiset ihmiset, jotka maan päällä asuvat. Jos nyt nämät kaikki omistaisit näitä armonlupauksia, niin tulistit he kaikki ilman epäilemättä autuaaksi. Mutta raamattu osottaa, ettei nämä armonlupaukset kuulu kaikille, jos vielä kaikki omistaisitki niitä. Ei se tule ainoastansa omistamisen päälle, vaan se tulee sen päälle, missä sielun tilaisuudessa ne ihmiset ovat, jotka näitä armonlupauksia omistavat.

Ensimmäinen tutkistelemus. Saattaakos Nikodeemus omistaa itsellensä näitä armonlupauksia: "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttansa vapahdettaisiin?" Emme tiedä, kuinka Nikodeemus niitä Vapahtajan sanoja ymmärtää, mutta minä luulen niin, että Nikodeemus ja Nikodeemuksen uskon veljet omistavat itsellensä näitä suloisia armonlupauksia, niinkuin ne olisit heille vasiten puhutut. Sillä Nikodeemus ei ole niin vihainen Vapahtajalle kuin kirjanoppineet ja fariseukset. Nikodeemus on tullut yöllä Jeesuksen tykö kysymään neuvoa häneltä, kuinka hän tulis autuaaksi.

Nikodeemus tunnustaa uskonsa, vaikka hän ei tosin usko, että Jeesus on Messias, eli Jumalan Poika, mutta hän uskoo kuitenki, että Jeesus on yksi hengellinen opettaja, eli että hän on Jumalalta lähetetty opettajaksi. Mutta se on pahempi, että Nikodeemuksella ei ole syntiä katuma vertaa. Ei Nikodeemus tunne, että hän on perkeleen vallan alla. Ei hän tunne, että uusi syntyminen on hänelle tarpeellinen. Ja sentähden on Nikodeemus kaukana autuuden tuntemisesta.

Mutta kyllä hän sentähden omistaa näitä armonlupauksia, ettei ole Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, sillä Nikodeemus on niin siveästi elänyt, ettei perkelekään saata häntä tuomita, jopa sitten Jumalan Poika, joka on niin armollinen huorille ja varkaille, publikaaneille ja syntisille, ettei hän niitäkään tuomitse. Kuinkapa Jumalan Poika saattais siveöitä ihmisiä tuomita, joka ei tuominnut sitä huoraakaan, jonka fariseukset toit hänen eteensä? Niin muodoin omistavat kaikki Nikodeemuksen uskon veljet, kaikki siveät ihmiset omistavat näitä suloisia armonlupauksia itsellensä, ehkä nämät suloiset armonlupaukset eivät kuulu heille, vaan ainoastansa katuvaisille.

Toinen tutkistelemus. Saattavatkos armonvarkaat omistaa näitä lupauksia? Saattavat, sillä armon varkaat ovat semmoiset ihmiset, jotka ilman katumuksetta ja ilman parannuksetta omistavat itsellensä Jumalan armoa ja syntein anteeksi saamista, niinkuin ne juutalaiset, jotka uskoit Jeesuksen päälle, sanoit Jeesukselle: "Meillä on yksi Isä, Jumala, emme ole äpärät."

Koska semmoiset äpärät, joita vanha ihminen on tappanut varsin syntymisen jälkeen, kuulevat Vapahtajan omasta suusta: "ettei ole Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa", sanovat he: "Kuulettekos nyt, te kovat tuomarit, ettei ole Jumalan Poika tullut tuomitsemaan maailmaa. Miksikä te siis tulette tuomion kanssa meidän päällemme?" Jos vielä kristityt sanoisit armon varkaille: "Joka ei usko, se on jo tuomittu," niin vastaavat armon varkaat: "Me uskomme Jeesuksen päälle, me makaamme joka päivä Jeesuksen ristin juuressa." Vain niin! Te makaatte joka päivä Jeesuksen ristin juuressa. Jos teillä heräis omatunto, niin te näkisitte, kenenkä ristin juuressa te makaatte?

Mutta kuinkas armon varkaat saattavat omistaa näitä armonlupauksia, koska he vihaavat Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa? Se tapahtuu sillä lailla, että rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, että he katsovat kristityitä vääräksi profeetaksi ja villihengeksi, jotka ei anna armon varkaille omantunnon rauhaa. Armon varkaat ovat samasta laadusta kuin se surutoin väki, joka seurais Jeesusta ja uskoi hänen päällensä, niinkauan kuin hän saarnais armosta. Mutta koska hän heitti jonku kovemman sanan, niin he käänsit selkänsä ja luovuit hänestä ja sanoit: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?" Ja koska yksi sokea raukka rupeis huutamaan: "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minun päälleni!" niin surutoin väki torui häntä vaikenemaan.

Semmoiset ovat armon varkaat. Ei ne kärsi, että joku huutais korkeammalla äänellä Jeesuksen perään. Se huutaminen tekee armon varkaille pahaa, ja kuitenki he sanovat: "Meillä on yksi Isä Jumala, emme ole äpärät." Mutta heidän pitäis omistaman näitä Vapahtajan sanoja: "Te olette siitä isästä perkeleestä, ja te teette teidän isänne tekoja." Kyllä nyt on helppo armon varkailla omistaa näitä armonlupauksia, mutta kuka tiesi koska omatunto herää, kuinka helppo silloin on omistaa armoa?

Me sanomme suoraan, jos armon varkaat omistavat näitä armonlupauksia ennenkuin omatunto herää, ennenkuin oikea katumus tulee, ennen kuin perkele ja maailma alkaa kantamaan heidän päällensä, jos, sanon minä, armon varkaat rupeavat näitä armonlupauksia omistamaan, ennenkuin he ovat omantunnon vaivassa huutaneet, niin he omistavat väärin ja menevät helvettiin, ehkä kuinka vahva usko heillä olis.

Nikodeemus ja hänen uskonsa veljet omistavat näitä armonlupauksia siitä syystä, että he ovat siveästi eläneet. Koska heidän autuutensa perustus on omavanhurskaus, niin he ajattelevat näin: "Ei Jumalan Poika ole tullut meitä tuomitsemaan, vaan hän on tullut meitä vapahtamaan." Mistä hädästä hän on tullut teitä vapahtamaan? Onkopa teillä hengellinen hätä? Onkos vihollinen teitä vaivannut? Samoten armon varkaat omistavat näitä armonlupauksia ja sanovat: "Ei Jumalan Poika ole tullut meitä tuomitsemaan, mutta auttamaan." Mistä hädästä hän on tullut teitä auttamaan? Onkopa teillä hätä? Onkos rietas teitä vaivaamassa? Onkos teillä omantunnon vaiva? Onkos teillä epäilys ja uskon puutos? Onkos teillä pelko kuolemasta ja kadotuksesta?

Ei mitään semmoista ole vielä armon varkaan suusta kuulunut, mutta se vaan, että hänellä on uskoa ja rakkautta, ja hyviä töitä. Eikä semmoiset tarvitse yhtään Vapahtajaa, sillä ei perkele eikä maailma kanna heidän päällensä, että he ovat väärät profeetat ja villihenget. Mutta kristityt, ne on väärät profeetat ja villihenget. Ne ovat yksi kirottu joukko, jota perkele ja maailma ei voi kärsiä. Niille on rietas ja maailma suuttunut. Niitä ilmanki on Jumalan Poika tullut tuomitsemaan, mutta ei suruttomia, ei siviöitä, ei armon varkaita.

Minkätähden Vapahtaja sanoi juutalaisille: "En minä tuomitse teitä, vaan yksi on, joka teitä tuomitsee, nimittäin Mooses, jonka päälle te luotatte?" Mooses on Jumalan lain edes tuonut kaikille juutalaisille ja armon varkaille. Ja Mooseksen laki pitää heitä tuomitseman sentähden, että suruttomat ja armon varkaat polkevat Jumalan lain jalkainsa alle. He uskovat ja huoraavat. He uskovat ja varastavat. He uskovat ja juovat. He uskovat ja vihaavat kristityitä. Ja itse perkele antaa semmoisille synnit anteeksi ja vahvistaa heidän uskonsa, että heidän pitää autuaaksi tuleman ilman katumuksetta, ilman parannuksetta, ilman vaivatta, ilman sydämen ahdistuksetta. Mutta kyllä he saavat kerran nähdä, kenenkä päälle he ovat uskoneet.

Kolmas tutkistelemus. Saattavatkos katuvaiset omistaa näitä armonlupauksia: "Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttansa vapahdettaisiin." Katuvaisille vissimmästi nämät armonlupaukset kuuluvat, mutta eipä voi katuvaiset kaikesti näitä armonlupauksia omistaa, sillä katuvaisille on omanvanhurskauden perkele niin kovin suuttunut, että hän tulee kantamaan heidän päällensä, että he ovat suljetut pois Jumalan armosta. Omanvanhurskauden perkele tuomitsee heitä ja sanoo: "Ei Jumalan Poika ota semmoisia vastaan, jotka niin suuret syntiset ovat. Niillä pitää oleman puhdas sydän, joita Jumalan Poika saattaa armoonsa ottaa. Ei semmoiset kelpaa Jumalan Pojalle, joilla on niin paha sydän, ja niin paljon pahoja ajatuksia, himoja ja haluja."

Omanvanhurskauden perkele herättää ensin muita perkeleitä kiusaamaan katuvaisia, niinkuin huoruuden perkeleen, vihan perkeleen, ja ahneuden perkeleen, ja sitte hän tulee itse niinkuin valkeuden enkeli saarnaamaan katuvaisille: "Et sinä ole parempi kuin rietas. Jumalan Pojan täytyy tuomita sinut." Näin saarnaa omavanhurskaus katuvaisille. Ja sentähden ei he saata eikä jaksa omistaa näitä kalliita armonlupauksia: "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttansa vapahdettaisiin."

Tuo sana "maailma" on myös yksi ihmeellinen sana, jota ne, jotka maailmasta ovat, saattavat paremmin omistaa kuin ne, jotka maailmasta ei ole. Jos Vapahtaja olis sanonut Nikodeemukselle: Ei ole Jumala lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan katuvaisia ja epäileväisiä sieluja, niin olisit murheelliset, katuvaiset ja epäileväiset sielut paremmin saattaneet näitä armonlupauksia omistaa. Mutta "maailmaa", tämän sanan omistavat ne, jotka maailmasta ovat, ja sanovat: "Ei maailma ole tuomittu. Miksi Vapahtaja on niin sanonut Nikodeemukselle: "Ei Jumala ole lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa?"

Mutta epäileväiset ei voi jaksaa omistaa tätä armonlupausta, vaikka maailma omistaa. Katumattomat huorat, katumattomat varkaat, katumattomat viinaporvarit, katumattomat juomarit jaksavat kyllä omistaa näitä armonlupauksia. Mutta katuvaiset, murheelliset ja raskautetut sielut ei voi kaikesti omistaa näitä armonlupauksia, sentähden, että omanvanhurskauden perkele on niin hirmuinen päälle kantamaan ja tuomitsemaan katuvaisia, että he vajoavat epäilykseen, ehkä koko raamattu osottaa, että maailman kanssa ymmärretään tässä paikassa juuri senkaltaiset sielut, jotka ovat murheessa, tuskassa, vaivassa ja kovassa ahdistuksessa, jotka ei näe muuta kuin kuolemaa, tuomiota ja pohjattomuutta edessänsä. Niille ovat tosin nämät armonlupaukset kirjoitetut: "Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttansa vapahdettaisiin."

Mutta toisessa värssyssä on varsin tuomio kirjoitettu epäileväisille: "Joka ei usko, se on jo tuomittu." Nyt tuntevat kyllä katuvaiset ja epäileväiset sielut tämän tuomion, joka tulee uskottomille. He tuntevat, kuinka onnettomassa tilassa he ovat, koska he epäilevät Jumalan armosta. He tuntevat, että he ovat niinkuin helvetissä, mutta yhtä hyvin painaa omanvanhurskauden perkele niin kovin, että he antavat ylön välistä kaiken toivon, kaiken uskalluksen, kaiken kilvoituksen, kaiken huutamisen ja kaiken kolkuttamisen armon oven päälle. Muutamat tulevat juuri voimattomaksi ruumiin ja sielun puolesta.

Mutta kuulkaat nyt te epäileväiset ja uskottomuuteen alas painetut sielut. Jeesus on sanonut: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, vaan ijankaikkisen elämän saaman." Te olette nyt se maailma, jonka tähden hän on antanut ulos ainoan Poikansa. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa. Te epäileväiset olette se maailma, jota Jumalan Poika on tullut vapahtamaan synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta. Te olette ainoat sielut maailmassa, joita Jumalan Poika saattaa armahtaa ja vastaan ottaa. Te olette ainoat sielut maailmassa, jotka tunnette teidän onnettomuutenne, teidän hätänne, teidän alastomuutenne. Te olette ainoat sielut maailmassa, joittenka tähden Jumalan Poika on astunut alas taivaasta. Te olette ne kuoleman vangit, joita Jumalan Poika on tullut lunastamaan.

Ottakaat nyt Jumalan Poika vastaan, koska hän on tullut tarjoamaan itseänsä teille. Hän on joutunut vankeuteen, että te pääsisitte irti kuoleman ja perkeleen kahleista. Hän on antanut itsensä kuolemaan, että te saisitte elää. Hän on astunut alas helvettiin, että te pääsisitte ylös taivaaseen. Hän on ollut kahleissa, että te pääsisitte irti. Ottakaat nyt Jumalan Poika vastaan, älkääkä enää kiusatko häntä epäuskollanne. Älkäät enää saattako häntä murheelliseksi teidän uskottomuutenne kautta.

Katso, nyt kuolee Jumalan Poika murheesta, jos ette tule hänen tykönsä semmoisena kuin te olette: alastomana, raajarikkona, riettaan kaltaisena. Älkäät antako hänen verensä hukkaan vuotaa teidän tähtenne, vaan korjatkaat Jumalan Karitsan verta, ehkä kuinka musta ja saastainen teidän sydämenne astia olis. Nyt ovat kuka tiesi viimeiset pisarat tippumassa hänen haavoistansa. Korjatkaat pian Jumalan Karitsan verta, te murheellliset, katuvaiset, epäileväiset ja alaspainetut sielut, ennenkuin veri loppuu hänen ruumiistansa, ennen kuin Joosef ja Nikodeemus panevat hänen ruumiinsa kuolleen uskon hautaan.

Noudattakaat hänen verisiä askeleitansa yrttitarhasta Golgatan mäelle, ja seisokaat ristin kohdalla, katsellen hänen vaivojansa siihen asti, että te saatte tuta hänen verensä voimaa teidän sydämissänne. Huutakaat, te vaivaiset: "Jeesus, Daavidin Poika, armahda meidän päällemme!" Huutakaat, te sokeat, ennenkuin Jeesus Nasareenus sivuitse menee, ja uskokaat, että teidän tähtenne on Jumalan Poika tullut maailmaan, ja teidän tähtenne on hän siinä suuressa tuskassa ja vaivassa ollut. Uskokaat, että te olette se maailma, jota Jumala on niin rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, vaan ijankaikkisen elämän saaman. Te katuvaiset sielut, te murheelliset ja epäileväiset, te olette se maailma, jota Jumalan Poika ei ole tullut tuomitsemaan.

Ja te armoitetut sielut, joille se suuri armo on tapahtunut, että te olette jaksaneet uskoa Jumalan ainoan Pojan päälle, te kuulette ja ymmärrätte, että Jumalan Poika ei ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttansa vapahdettaisiin. Te olette myös se maailma, jota Jumalan Poika on tullut päästämään synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta. Te olette se maailma, jota Jumalan Poika ei saata tuomita.

Rukoilkaat kaikkein epäileväisten edestä, jotka huokaavat kuoleman varjon alla, että kaikki epäuskon vangit pääsisit irti, että kaikki uskottomat rupeaisit uskomaan, että kaikki murheelliset pääsisit iloon, että kaikki alastomat raukat saisit häävaatteita, että kaikki katuvaiset pääsisit armoon, että kaikki, jotka ovat alkaneet Jeesusta seuraamaan, kostuisit ynnä teidän kanssanne Isän maahan.

Me toivomme, että Jumala, joka niin on rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, vaan ijankaikkisen elämän saaman. Me uskomme, että hän kuulee katuvaisten, murheellisten ja alaspainettuin huokaukset. Me uskomme, että heidän pitää näkemän Jumalan Pojan kirkastettuna Siionin vuorella. Heidän pitää näkemän sen suuren Ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan veripunaisissa vaatteissa sotkevan viinakuurnan ja pusertavan punaisia viinamarjoja, että hän sais maistaa makeata viinaa, joka pohjan maalla kasvanut on. Ja silloin pidetään Karitsan häät Siionin vuorella, ja morsiamen piiat tanssaavat taivaan puhtaalla lattialla, veisaten ijankaikkista ja loppumatointa kiitosta ja ylistystä Jumalalle ja Karitsalle sen suuren ja äärettömän rakkauden edestä, jolla hän meitä rakastanut on. Amen!

Jäljennös /Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

Useita jäljennöksiä myös Laestadiana-kokoelmissa Oulun maakunta-arkistossa.